Maailman toimivin podcast: Tekstiversio

Tämä on litteroitu versio sarjasta Maailman toimivin podcast.

Jos haluat kuunnella podcastin, voit tilata sen täältä.

Podcastin vieraat:

  • Jakso 1: Jan Vapaavuori
  • Jakso 2: Lauri Ratia
  • Jakso 3: Antero Vartia
  • Jakso 4: Tiia Rantanen
  • Jakso 5: Fatim Diarra
  • Jakso 6: Henkka Hyppönen
  • Jakso 7: Taru Tujunen
  • Jakso 8: Teemu Roos
  • Jakso 9: Jari Sarasvuo

Maailman toimivin podcast, jakso 1

[äänite alkaa]

Mikko Rusama [00:00:01]: Jos ajattelet musiikkia ja kokonaisuutta, jotka kertoo muutoksesta, niin minkä valitsisit tähän podcastiin?Jan Vapaavuori [00:00:14]: Ehdottomasti Beach Boysia.Välike [00:00:24]: Maailman toimivin-podcast. Niille, jotka ovat kiinnostuneita Helsingin kaupungin muutoksesta.Mikko Rusama [00:00:42]: Tämä on siis Maailman toimivin-podcast, joka kertoo Helsingin muutoksesta ja ensimmäisenä vieraana on pormestari Jan Vapaavuori. Hän on mies, joka sai minut vaihtamaan eläkeviran mielenkiintoiseen tehtävään, määräaikaiseen tehtävään Helsingin kaupungilla, niin miksi ihmeessä palkkasit minut?Jan vapaavuori [00:01:00]: Minusta sinä tunnuit sillä tavalla riittävän kahjolta, että uskallat ottaa tämmöisen tehtävän vastaan. Siis vakasti ottaen, uskon siihen, että digitalisaatio murtaa ja muuttaa maailmaa enemmän, kuin ehkä mikään ihmiskunnan historiassa. Jokainen organisaatio, on se sitten valtio, kaupunki, yritys tai vaikkapa kansalaisjärjestö, niin sen pitää ymmärtää, mitä tämä digitalisaatio on ja tarttua siinä erilaisiin mahdollisuuksiin ja sitä kautta johtaa kaupunkia tämän muutoksen ja murroksen läpi. Tämän tyyppistä muutosta johtamaan me tarvitsimme ihmisen, jolla on näkemystä, joka on aina tärkeää. Sinulla pitää olla iso kuva mielessä. Toisaalta pitää olla uskallusta, koska muutos on aina vaikeaa ja iso muutos on vielä vaikeampaa. Pitää olla uskallusta panna itseään peliin, pitää olla uskallusta sanoa asioita, joita muut eivät ole ehkä sanoneet ja pitää olla uskallusta lähteä ajamaan sellaisia muutoksia, vaikka kaupungillakin, jossa osa sanoo, että eihän tuommoinen onnistu, eikä se ole ennenkään onnistunut. Eli tarvitaan näkemystä ja sopivaa hullua rohkeutta. Jotenkin me sitten siinä prosessissa päädyimme siihen, että sinä voisit olla juuri sellainen henkilö.Mikko Rusama [00:02:13]: Kiitos luottamuksesta.Jan Vapaavuori [00:02:17]: Ole hyvä. Tämä on toistaiseksi mennyt hyvin.Mikko Rusama [00:02:18]: Kiitos, kiitos. Viestintä varoitti minua kysymästä seuraavaa kysymystä, niin ajattelin, että aloitan sillä. Eli moni on pohtinut, että mikset pyrkinyt eduskuntaan, kun voisit olla sitten jopa pääministeri? Tunnut nauttivan tästä pormestarin tehtävästä, niin kerro nyt, onko tämä pormestarin tehtävä niin mukavaa, että eduskunta ei kiinnostanut, eikä muut haasteet siinä?Jan Vapaavuori [00:02:38]: Luulen, että olen ollut ihan riittävän pitkään tässä elämässä kansanedustaja ja ministeri. Olin kuitenkin kansanedustaja kaksitoista vuotta ja ministerikin melkein seitsemän vuotta, että se on vähän kuin nähty juttu. Sitä paitsi, oikeasti uskon, että elämme sellaista maailmanhistorian käännekohtaa, jossa kaupunkien suhteellinen merkitys on voimistumassa juuri nyt. Ja siihen aikaan on todella kivaa tarttua. Ja sitten luulen myös, että olen oppinut tuntemaan itseäni tässä matkan varrella ja olen aika operatiivinen ihminen luonteeltani. Kaupungin johtaminen on hyvin operatiivinen, erittäin haastava ja monialainen juttu. Ministerinkin hommat ovat haastavia, mutta ne eivät ole operatiivisia lähellekään samassa määrin ja sen takia minusta on paljon hienompaa olla hienon pääkaupungin pormestari tällä hetkellä, kuin joku muu.Mikko Rusama [00:03:26]: Olet ollut nyt pormestarina reilun kaksi vuotta. Tämä on, joku kuvasi, Suomen suurin organisaatiomuutos, joka tehtiin pari vuotta sitten ja täällä kaupungilla on perusorganisaatiossa 38 000 ihmistä ja konsernissa 43 000 ihmistä. Voiko kukaan johtaa näin isoa organisaatiota?Jan Vapaavuori [00:03:43]: Helsingin kaupunki on Suomen selkeästi suurin työnantaja. Nämä luvut, jotka mainitsit, pitävät paikkaansa ja tässä kaupungissa, joka on Suomen suurin työnantaja, tehtiin sen kaupungin historian suurin organisaatiomuutos. Totta kai tätä voi johtaa. Kaikkea voi johtaa, paremmin tai huonommin. Viime kädessä erilaisten organisaatioiden menestys on kuitenkin hyvin riippuvaista siitä, että osataanko niitä johtaa. Ja johtajuudella ei tietenkään tarkoita minua tai pormestaria, vaan onhan meillä kaksi tuhatta johtajaa eri tasoilla. Ei se helppoa ole, mutta ei sen helppoa tarvitse ollakaan. Mutta että, juu, totta kai. Voi johtaa ja pitää johtaa ja pitää pyrkiä johtamaan ja pitää pyrkiä johtamaan paremmin ja paremmin.Mikko Rusama [00:04:28]: Vielä mietitään tätä digitalisaatiota, niin millä tavalla digitalisaatio mielestäsi muuttaa maailmaa?Jan Vapaavuori [00:04:37]: En minä tiedä, millä tavalla se muuttaa maailmaa, mutta ymmärrän riittävästi ymmärtääkseni, että minun täytyy palkata kaltaisiasi ihmisiä mieltämään, miten se muuttaa maailmaan. Auttamaan minua ja kaupunkia luovimaan sen läpi, jopa olemaan edelläkävijä tämän digitalisaation hyödyntämisessä ja ymmärrän riittävästi tajutakseni, että digitaalinen murros ja ylipäätänsä tietotekninen, teknologinen murros tulee muuttamaan ja murtamaan kuta kuinkin kaikkia, mitä me teemme. Ei ole varmaan sellaista elämänaluetta, tai sektoria, tai osa-aluetta, joka ei joidenkin aikojen kuluttua toimisi täysin eri lainalaisuuksilla. Itse olen jo sitä ikäluokkaa, että tulin työmarkkinoille hieman ennen internettiä, kännyköitä, Youtubesta tai Googlesta puhumattakaan. Ja onhan tämä maailma muuttunut dramaattisesti verrattuna siihen, mitä se oli sitä ennen. Ja on tärkeää ymmärtää, että tämä on pientä. Tämä on vasta alkusoittoa sille, mitä tulee tapahtumaan lähivuosina.Mikko Rusama [00:05:38]: Miten näet, että digitalisaatio on muuttanut omaa elämääsi? Osaatko antaa konkreettisia esimerkkejä?Jan Vapaavuori [00:05:45]: Kyllä konkreettisin esimerkki on varmaankin tuo älypuhelin, joka kulkee mukana aika ja jonka kautta tehdään töitä, viihdytään, ollaan ja eletään. Se on hämmentävän monia asioita, mitä jopa keski-ikäinen suomalainen mieshenkilö tekee omalla kännykällään, puhumattakaan diginatiiveista.Mikko Rusama [00:06:03]: Mitkä ovat kolme eniten käytettyä sovellusta, joita käytät?Jan Vapaavuori [00:06:09]: Kyllä ne ovat aika tylsiä. Varmaan sähköposti, WhatsApp ja sitten jokin hakukone.Mikko Rusama [00:06:15]: Sano nyt jotain yllättävää.Jan Vapaavuori [00:06:19]: Olen niin yllätyksetön kaveri, että olen jättänyt sen… Olen yrittänyt palkata sellaisia ihmisiä töihin, jotka sanovat jotain yllättävää ja rohkaista heitä sanomaan enemmän yllättäviä asioita. Minusta ei ole itseisarvo olla yllättävä. Minusta on itseisarvo yrittää mieltää kokonaisvaltaisesti maailmaa, muodostaa kokonaisnäkemystä ja sitä kautta luovia läpi muutoksen ja murroksen.Mikko Rusama [00:06:45]: Haluaisin vielä kuulla sen, että mikä asia on saanut sinut todella hermostumaan, jos ajatellaan digipalveluita tai digitalisaatiota? Onko jotain sellaista, joka olisi polttanut käämit todella pahasti?Jan Vapaavuori [00:06:55]: Onhan se hämmentävää, kuinka riippuvaisia me olemme teknologiasta. Kyllähän minulla käämi palaa silloin, kun puhelin tai tietokone ei toimi. Tai siis sähköt menee, vaikkapa talvella. Joka on, kun kaikki on tässä maailmassa niin digitaalista. Ehkä eniten meni käämi kymmenkunta vuotta sitten, kun vaihdoin puhelinta ja olin hyvin tarkka, että minulla on erittäin laaja osoitekirja, niin pitäkää huoli, että siinä toisessa puhelimessa on kaikki tallella ja hups...Mikko Rusama [00:07:28]: Kaikki meni.Jan Vapaavuori [00:07:27]: Kaik män.Mikko Rusama [00:07:29]: Mutta hengissä olet.Jan Vapaavuori [00:07:26]: Ja erityisesti silloin, kun olin erikseen kiinnittänyt huomiota, kun tiedostin, että tämmöinen riski on olemassa ja sitten joku IT-tukihenkilö, taisi olla vielä Suomen eduskunnassa, oli, että ei hätää, kyllä me nämä hommat osataan. Mutta eivät he sitten osanneetkaan. Mutta hei, tekevälle sattuu.Mikko Rusama [00:07:44]: Kyllä, kyllä.Jan Vapaavuori [00:07:46]: Hengissä ollaan.Välike [00:07:57]: Maailman toimivin podcast. Helppoa, kuin heinän teko.Mikko Rusama [00:07:59]: Digitalisaatio muuttaa koko maailmaa ja kaikkia toimintoja, mutta sinun mielestäsi digitalisaatio ei saisi koskaan muuttaa?Jan Vapaavuori [00:08:11]: Ihmisten välisen suoran, henkilökohtaisen kanssakäymisen tärkeyttä. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että ihmiset oikeasti tapaavat toisiaan nokikkain, kahden kesken, tai itse asiassa isommalla porukalla, sekä että. Kommunikoivat ikään kuin perinteisin menetelmin ja sitä kautta oppivat syvällisemmin tuntemaan toisiaan ja käymään dialogia ja olemaan ja viihtymään ja arvostamaan toisia ihmisiä, ymmärtämään heitä.Mikko Rusama [00:08:45]: Näetkö tämän robotisaation ja automaation uhkana, että tulee kauppoja, joissa ei ole kassaa enää ollenkaan ja busseja, joissa ei ole kuljettajaa. Miten näet tämän?Jan Vapaavuori [00:08:52]: Näin tulee tapahtumaan. Näinhän on jo. Meillähän on, muistaakseni yhdessä kävimme kaupassa, jossa ei ollut myyjää…Mikko Rusama [00:09:02]: Olo oli kuin myymälävarkaalla.Jan Vapaavuori [00:09:01]: Kyllä ja bussissakin olemme olleet, jossa ei ollut kuljettajaa. Se on itsestäänselvää, että näin käy, mutta en näe sitä uhkana. Ensinnäkin se on vääjäämätöntä ja kaikki, mikä on vääjämätöntä, on mielestäni niin, ettei sitä kannata nähdä uhkana. Se kannattaa aina nähdä mahdollisuutena. Sen näen uhkana, joka on minusta joskus surullista, että hyvät ystävät menevät, ja varsinkin nuoremmat sellaiset, saattavat mennä samaan tilaan ja molemmat tapittavat omia kännyköitään. Silloin menetetään minusta jotain. Sellaista vanhaa ja arvokasta ihmisten välistä kanssakäymistä, jonka soisi tämän digitalisaation murroksen keskelläkin olevan arvossaan.Mikko Rusama [00:09:42]: Kuulostaa siltä, että puhut perheestäni…Jan Vapaavuori [00:09:42]: Olet kertonut perheestäsi, mutta häveliäisyyteni estää minua toistamasta sitä, että jätän sen omaan harkintaasi, haluatko avautua asiasta, vai et.Mikko Rusama [00:09:51]: Jos sinulla on hyviä vinkkejä, että miten päästä irti älypuhelimesta, niin voit kertoa.Jan Vapaavuori [00:09:56]: Ei, ei todellakaan ole. En ole sen alan asiantuntija.Mikko Rusama [00:09:57]: Kyllä, kyllä. Mutta hei, kerro vielä se, että okei, digitalisaatio muuttaa maailmaa, mutta miksi Helsingin pitää muuttua?Jan vapaavuori [00:10:07]: Miksi Helsingin ei pitäisi muuttua?Mikko Rusama [00:10:06]: Olemmeko me tämmöinen täysin digitalisaation armoilla oleva, eli muutos on käsillä ja meidät on pakotettu muutokseen, vai voimmeko vaikuttaa joihinkin asioihin?Jan Vapaavuori [00:10:15]: Siis minusta joka ikisen organisaation, on kyse valtio, kaupunki, yritys, kansalaisjärjestö, kuluttajaliike, mikä tahansa, pitää osaltaan muuttua jo pelkästään sen takia, että maailma ympärillä muuttuu. Helsingin kaupunki toteuttaa erittäin merkittävää julkisen palvelun tehtävää. Me vastaamme hyvin isosta osasta Pohjoismaisen hyvinvointivaltioon liittyvistä julkisista palveluista. Sen lisäksi me rakennamme kaupunkia, luomme infraa, välillisesti vaikutetaan ihmisten elämänlaatuun. Hyvään elämään, turvallisuuteen ja muihin tämän tyyppisiin asioihin. Kun maailma ja teknologia ympärillä muuttuvat, niin se osin murtaa vanhoja lainalaisuuksia ja osin luo uusia mahdollisuuksia ja jotta voimme jatkossakin parhaalla mahdollisella tavalla hoitaa sitä tehtävää, mikä meillä on, pitää huolta, että meillä on maailman parhaat koulut, että meillä on hyvin toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut. Että bussit kulkevat, että paikasta A pääsee paikkaan B toimivasti ja sujuvasti ja että kaupungissa on turvallista. Voisi ajatella näin, että olisi ihan älyvapaata ajatella, etteikö pitäisi muuttua. Olisin aivan dramaattisen huolissani, jos tietäisin, että joku ylipäätänsä tosissaan ajattelisi, että ei tässä pitäisi muuttua. Mutta ei se tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi jokaiseen vouhotukseen lähteä mukaan. Ja varsinkin kaupungin, joka toteuttaa veromaksajien rahoilla julkista palvelutehtävää, niin totta kai sen pitää analysoida ja miettiä, että mihin lähdetään ja mihin ei lähdetä. Sitten kuitenkin samaan aikaan on tärkeää, että pyritään myös ottamaan etunojaa. Maailma muuttuu niin hirveää vauhtia ja tämmöiset early adaptor, ensimmäiset mukaanlähtijät, niin sehän on ollut ikään kuin suomalaisen yhteiskunnan vahvuus ja me olemme siitä historiassa paljon hyödytty. Ja näin kannattaa tehdä jatkossakin.Mikko Rusama [00:12:07]: Kun tehdään muutosta, niin tämmöiseen kuuluisan Kotterin viitekehyksen mukaan pitäisi ensin synnyttää organisaatiossa halu muutokseen, eli tämmöinen sense of emergency. Kun tuli pormestariksi, niin mikä oli sinun sense of emergency-hetkesi ja miten synnytit muutoksenhalua organisaatiossa?Jan Vapaavuori [00:12:28]: Vanha klisee, että se on hyvä kysymys, mutta vähemmän vanha klisee on se, että se on vaikea kysymys. Minulla oli mahdollisuus osallistua Harvardin koulutukseen, johon oli valikoitu neljäkymmentä pormestaria ympäri maailmaa ja siellä käytiin läpi sitä, että mikä on suurin ongelma tai haaste, mitä itse kullakin on, ennen kaikkea johtamiseen liittyen. Siihen täytyi hyvin nopeasti vastata, eikä sitä ollut mahdollista hirveästi miettiä, niin sanoin, että suurin ongelmani on se, että minulla ei ole suuria ongelmia. Eli tavallaan se, että Helsingillähän menee hirveän hyvin. Siitä huolimatta, että tottakai aina voi parantaa, niin missä tahansa vertailussa, mihin tahansa muuhun kaupunkiin, tai historiassa meidän entiseen aikaan, niin meillä menee pääsääntöisesti aika hyvin. Ja siinä on se riski, että sitten ihmiset ikään kuin laiskistuvat ja kokevat, että eihän meillä ole mitään hätää, kaikkihan on ihan hyvin. Sen ymmärryksen lisääminen, että se, että tänään on asiat hyvin, ei tarkoita sitä, että on tulevaisuudessa hyvin, ellei koko ajan tehdä töitä, nähdä vaivaa, aistita mitä tapahtuu, muututa. Tämän tyyppisen sense of emergencyn luominen on jatkuvaa puhumista ja jatkuvaa paasaamista, jatkuvaa ihmisten voimaannuttamista. Ehkä tähän liittyen on tehty erilaisia keinoja, joilla tätä on pyritty edistämään ja yksi on se idea, jonka sain itse asiassa Risto Siilasmaalta, kun kysyin, että minua hieman ahdistaa, kun en aivan ymmärrä, mitä tämä teko- ja keinoäly on. Tai ymmärrän mitä se on, mutta en sitten.. Niin hän sanoi, ettei sinun tarvitsekaan ymmärtää, mutta tehtäväsi johtajana on pitää huolta, että sinun organisaatiosi ymmärtää. Ja siitä me synnytettiin tämmöinen koulutus. Ja olen varma, että he, jotka ovat sitä koulutusta käyneet, niin heille on ehkä syntynyt sense of emergencyä enemmän, kuin heillä oli sitä ennen. He mieltävät paremmin viisaiden ihmisten luentojen jälkeen, että hei, aivan. Tuo tulee todennäköisesti muuttumaan ja tuo ja tuohan on ihan mystiikkaa, tuohon meillä on ehkä vähän näkyvyyttä, tuohon ei ole ollenkaan. Ja kun me olemme yhdessä sitoutuneet siihen visioomme, että olemme maailman toimivin kaupunki. Minulla on aina tapana sanoa henkilökunnalle, että muistakaa, ettemme ole kirjoittaneet strategiaan, että haluamme olla Etelä-Suomen toimivin kaupunki, vaan maailman toimivin kaupunki. Jos ambiitti-taso on se, niin silloin täytyy olla sense of emergency ihan koko ajan. Silloinkin, kun lähtökohtaisesti menee hyvin.Mikko Rusama [00:14:57]: Tämä on tärkeä pointti, minkä nostat, että tietyllä tapaa se, että Helsingillä menee niin hyvin ja tämä on niin hieno kaupunki, niin se on omanlainen riskinsä, niin hyvinä aikoina tietyllä tapaa ne virheet tehdään. Jos ajattelen omaakin roolia, niin Helsinki on pärjännyt yli viisisataa vuotta ilman digijohtoa, niin eiköhän se sata vuotta menisi vielä tästä eteenpäinkin. Että miten keskittyä oikeisiin asioihin, että myös tulevaisuudessa olisi näin hieno tilanne. Tämä on itse asiassa iso haaste.Jan Vapaavuori [00:15:21]: Kyllä. Mutta sitten pitää muistaa, että historiassakin on jokainen titteli, jokainen positio, jokainen virka luotu joskus ensimmäisen kerran. Ja mitä enemmän maailma muuttuu, niin sitä enemmän organisaatiota pitäisi muokata hyvinkin toimivassa kaupungissa. Voi olla, että pärjäisimme ilman digitalisaatiojohtajaa, mutta emme pärjäisi, ellemme määrätietoisesti ja systemaattisesti kunnianhimoisella tavalla pyrkisi omia digikyvykkyyksiämme parantamaan.Välike [00:16:01]: Tämä on Maailman toimivin podcast, jossa on hieman vallihaudan tuoksua.Mikko Rusama [00:16:05]: Helsinki siis haluaa olla maailman toimivin ja parhaiten digitalisaatiota hyödyntävä kaupunki, niin mikä on mielestäsi se olennainen asia, jossa digitalisaatio voisi auttaa meitä saavuttamaan tämän tavoitteen?Jan Vapaavuori [00:16:24]: Ihan kaikessa. Sen voisi oikeastaan nähdä näin päin, että digitalisaatiohan luo edellytyksiä ja mahdollisuuksia tehdä asioita paremmin, tehokkaammin, tuottavammin, laadukkaammin. Eli, suomeksi sanottuna, rakentamaan toimivampaa kaupunkia. Ja voi ajatella näin, ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia yltää tavoitteeseen olla maailman toimivin kaupunki, ellemme ole samaan aikaan myöskin kutakuinkin maailman parhaiten digitalisaatiota hyödyntävä kaupunki. Eikä meillä ole yhtään sellaista elämänalueita, kaikki, jotka tietävät ylipäänsä mitään tämän päivän koulusta tietävät, kuinka isoja digiloikkia siellä on tehty. Soten puolella on tehty samalla lailla. Meillä vaikkapa jokin kaavoitusmenettely on hyvin digitalisoitunutta ja niin edelleen ja niin edelleen, että onhan se siellä läsnä itse asiassa nyt jo. Ja se, mitä me emme ehkä miellä, on se, että tämä kaikki on oikeastaan vasta alkusoittoa. Pitää ymmärtää, että digitalisaatio on hirvittävän paljon muutakin julkisella sektorilla, kuin esimerkiksi se, että palvelut muuttuvat sähköiseksi. Se on ihan vain alkeisopintoja tässä harjoituksessa.Mikko Rusama [00:17:29]: Tämä visio on kunnianhimoinen ja se on syy, miksi olen kaupungilla töissä. Ja se on myös helppo maali kriitikoille, jotka näkevät toimimattomia ratkaisuja. Milloin koet, että voit sanoa rinta rottingilla, että voit sanoa rinta rottingilla, että tämä tavoite on saavutettu. Että nyt voin sanoa, että me olemme maailman toimivin. Onko sinulla mielessäsi jokin kriteeristö?Jan Vapaavuori [00:17:52]: Silloin, kun meidän hieno ja uljas digijohtajamme kertoo, että olemme saavuttaneet sen, niin silloin olemme mielestäni aika lähellä ainakin. Vakavasti ottaen, on varmaan vaikeaa luoda kriteeristöä sille, että mikä on maailman toimivin kaupunki. Totta kai se on jollain tavalla abstrakti asia. On helppoa luoda joitain yksittäisiä kriteerejä, kuten esimerkiksi se, että kuinka sujuvaa liikenne on, kuinka pitkä on keskimääräinen työmatka, kuinka monta minuuttia menee paikasta x paikkaan y. Kuinka turvallinen kaupunki on, kuinka hyvin byrokratia toimii, kuinka nopeasti puheluihin ja sähköposteihin vastataan, kuinka nopeasti saa aikoja lääkärille ja niin edelleen. Että on tämän tyyppisiä asioita, jotka on helppo mieltää, että ovat maailman toimivimman kaupungin tunnuspiirteitä. Sitä paitsi näen sen myöskin sillä tavalla, että me jonain päivänä ehkä olisimme maailman toimivin kaupunki, saatamme muuten olla nyt jo, niin ei se ole mikään päätepysäkki, vaan siitä sitten mennään eteenpäin. Voi olla näin, että meillähän erilaisia rankingeja maailmalla tehdään ja joka päivä melkein tulee joku ranking, joissa kaupunkeja laitetaan järjestykseen, että ovatko ne sitten turvallisimpia vai elävimpiä vai parhaimpia paikkoja kasvattaa lapsia. Näitähän tulee ihan koko ajan. Pitää toivoa, että jokin merkittävä, uskottava kansainvälinen instituutio alkaa rankkaamaan myös kaupunkeja tästä tulokulmasta.Mikko Rusama [00:19:17]: Jos muistan oikein, niin jo vuonna 2014 Monocle Magazine rankkasi Helsingin Most Liveable City. Eli tämä on mielenkiintoinen, ettei itse asiassa olla välttämättä kaukana tästä tavoitteesta, riippuu, miten sitä…Jan Vapaavuori [00:19:25]: Niin me olemme Most Happiest Nation myös. Ja onhan tämmöisiä rankingeja, joissa joko Helsinki tai Suomi on joko ykkönen, kakkonen tai kolmonen. Niitä on kymmenittäin. Ehkä tämä toimivin kaupunki on myös tietyn tyyppinen yhdistelmä tietystä osasta näitä.Mikko Rusama [00:19:47]: Me digistrategiassa puhumme paljon tämmöisestä teemasta, että palvelutarvetta ennakoiva kaupunki. Tämmöisestä paradigmamuutoksesta, reaktiivisesta proaktiiviseen kaupunkiin. Mitä ajattelet tästä?Jan Vapaavuori [00:20:01]: Mielestäni se on erittäin hieno ajattelutapa. Voisin jopa vetää, en ehkä yhtäläisyysviivoja, eikä synonyymia, mutta jos puhun palveluhenkisemmästä, asiakaskeskeisemmästä kaupungista, niin itse asiassa kysymys on samasta asiasta. Pyritään palvelemaan sen sijaan, pyritään ennakoimaan, mitä palveluja tarvitaan. Ihan naurettavan yksinkertainen esimerkki on se, että kun perheen lapset tulevat tiettyyn ikään, niin ennakoidaan, että seuraavana syksynä he tulevat kouluun tai päiväkotiin. Ja sen sijaan, että jäädään odottamaan, että vanhemmat ovat aktiivisia ja miettivät, että mihinhän päiväkotiin meidän tenava pitäisi pistää, niin ennakoidaan tämä ja lähetetään tarjous tai ehdotus ja todetaan, että lähin on tuolla ja tuolla ja sinä ja sinä päivänä pitäisi sitä, tätä ja tuota. Sitten on vaikeampia, monimutkaisempia ja haastavampia kysymyksiä siitä, että ennakoidaan ihmisten terveydentilan perusteella, että heillä on vakava riski sairastua johonkin, tai että tässä elämänvaiheessa pitäisi tehdä tuota tai tätä tai mennä tuonne. Kyllähän näitä sovelluksia on varmasti niin paljon, kun luovat ihmiset keksivät.Mikko Rusama [00:21:09]: Eli kysymys on luottamuksesta niistä eettisistä pelisäännöistä. Paljonko olisit itse antamaan dataasi kaupungin käyttöön?Jan Vapaavuori [00:21:23]: Tämä on olennainen kysymys. Jotta voisimme olla ennakoivampia, niin se edellyttää isoa määrää dataa ja sen pureskelua ja murskausta ja analysointia ja siitä johtopäätösten tekemistä. Ja dataan liittyy paljon herkkyyksiä, joissa ennen kaikkea tämä yksityisyydensuoja on kenties se haastavin kysymys. Kyllä olisin henkilökohtaisesti valmis antamaan hyvinkin paljon dataa, luottaen suomalaiseen ja helsinkiläiseen järjestelmään ja siihen, ettei sitä dataa käytetä väärin, eikä se valu vääriin käsiin. Kyllähän ihmiset silloin, kun heillä on intressi johonkin asiaan, niin heillä on myös halu antaa dataa. Tavallaan pitää ymmärtää, että se viime kädessä koituu heidän hyväkseen. Totta kai se edellyttää sitten selkeitä eettisiä pelisääntöjä ja siinä suhteessa olen hyvin ylpeä siitä, että Helsingin kaupunki ja Lontoon kaupunki pyrkivät olemaan edelläkävijöitä ja löytämään tämmöisen eettisen datan käytön periaatteita ja pelisääntöjä. Olen myös varma, että onnistumme siinä ainakin sellaisella tavalla, että pääsemme eteenpäin ja voimme tehdä siinä isoja palveluksia, ei pelkästään itsellemme, vaan pikemminkin laajemminkin maailmalla.Mikko Rusama [00:22:40]: Eli tulkitsenko oikein, että olet periaatteessa valmis luottamaan siihen, että annat omat terveystietosi Helsingin kaupungille ja luotat siihen, että Helsingin kaupunki sitten vastuullisesti käyttää sitä ja kutsuu saamaan hoitoa, jos datan perusteella huomataan, että olet esimerkiksi riskissä sairastua diabetekseen. Oletko tähän valmis?Jan Vapaavuori [00:23:00]: Ilman muuta. Koen, että se olisi valtava mahdollisuus. Sehän toisi minulle turvallisuudentunnetta siitä, että joku sellainen, ja nyt ei puhuta yksittäisistä ihmisistä, vaan järjestelmästä ja keinoälystä ja systeemeistä, joka pystyy auttamaan minua ennen, kuin itse tajuan, että tarvitsen apua. Eihän siinä suurempaa voittajaa ole, kuin minä itse. Mutta totta kai on aina pakko mieltää ja myöntää, että niin paljon, kuin on hyvää maailmassa niin on myös pahaakin ja on aina myös tahoja, jotka pyrkivät käyttämään tietoja väärin. Sen takia tämä ei ole yksinkertainen asia. Se on herkkä asia.Mikko Rusama [00:23:40]: Hyvä. Lupa myönnetty.

Välike: musiikkiaAnna-Liisa Lyytinen [00:23:51]: Silloin se oli lähinnä epäusko, että voiko kotihoidon asiakas olla siellä kotona ja tulla autetuksi jollain tavalla sen kuvallisen etäyhteyden kautta? Eli hoitaja on jossain toisessa paikassa ja on kuvayhteys. Se oli epäusko. Samalla tavalla voisin sanoa, että epäuskoa on ollut siinä, että kun kotihoidolle otettiin aikoinaan kännykät käyttöön ja sitten, tai oikeastaan vähän sitä ennenkin, kun ne olivat tulossa, niin muistaakseni jossain tilaisuudessa sanoin silloin kotihoidon väelle, että tulevaisuudessa te tulette mobiililaitteella tekemään kirjaukset siellä asiakkaan kotona. Niin minulle naurettiin. Että kyllähän se on sellaista, että me ei välttämättä uskota sitä, mitä siellä tulevaisuudessa voi tapahtua ja tällä hetkellä minusta tuntuu, ettei me edes tajuta, mitä siellä tulevaisuudessa voi tapahtua. En usko mihinkään ihmerobotteihin enkä sen tyyppisiin, vaan siihen, että sellaisia tehtäviä, joita yhdet, kahdet, kolmet ja kymmenet ihmisaivot eivät yhdessäkään pysty tuottamaan, niin siihen saadaan sellaista tietoa ja apua, jonka jälkeen sitten ihmisen aivot voivat tulla mukaan siihen peliin. Terveydenhuollon alalla ollaan kuitenkin aika konservatiivisia, että täällä uskotaan, kuten pitääkin uskoa siihen, että tutkittu tieto ja tarkistettu tieto on se, ja se ihmisten hallitsema tieto on se, minkä perustella toimitaan. Ja on asiantuntijat, jotka tietävät, että me luotamme heihin ja sitten toimitaan. Ja tehdään käypä hoito sen jälkeen. Mutta luulen, että vaikka täällä ollaan konservatiivisia sen uuden tekniikan käyttöönotossa ja näissä, niin se pikkuhiljaa menee eteenpäin ja meille tulee mahdollisuuksia esimerkiksi taklata tätä työvoimapulaa, joka on ihan meidän väestörakenteenkin vuoksi nähtävissä, että näin paljon työvoimaa ei ole jatkossa sitten hoitamaan ihmisiä.

Välike: musiikkiaMikko Rusama [00:26:15]: Hei, nyt saat kysyä minulta kysymyksen. Olen tässä tykitellyt aika monta kysymystä, niin nyt saat kysyä ihan mitä vain.Jan Vapaavuori [00:26:24]: Voisin kysyä näin, että minkä näet suurimmaksi esteeksi omassa työssäsi edistää tavoitetta maailman parhaiten digitalisaatiota hyödyntävästä kaupungista?Mikko Rusama [00:26:33]: Näen, että kaupungin pelkkä koko ja sirpaleisuus on iso haaste. Ja se koko kulttuurin muuttaminen on iso haaste. Mutta sitten nostan tämmöisen luottamuksen, että jos minulla ei ole sinun luottamustasi tai toimialojen luottamista, niin toimintaedellytykseni menevät ja tämmöisen luottamuksen luominen ja yhteisten tavoitteiden ja maalien löytäminen on ensiarvoisen tärkeää. Että sen ymmärrän, että näin isossa organisaatiossa pitää valita ne oikeat tavoitteet ja asiat, joita edistetään. Kaikkea ei voi tehdä. Eli mitkä ovat ne tärkeimmät, mihin kaikki saadaan sitoutumaan. Ja sellainen periaate, mitä ilmeisesti Amazonin Jeff Bezos on sanonut, että voi olla asioita, josta ei olla yhtä mieltä, mutta olisi tärkeää, että kaikki sitoutuu niihin yhteisiin tavoitteisiin. Niin tämä on aika haastavaa. Ei meillä kenelläkään ole oikeita vastauksia, mihin tämä maailma välttämättä menee, mutta miten me pystymme reagoimaan siihen ja oppimaan?Jan Vapaavuori [00:27:25]: Eli tavallaan kyse on myös tästä sense of emergencystä. Siitä, että kun riittävän yhteisesti ja laajasti ymmärretään muutoksen tarve ja sitten luotetaan niihin ihmisiin, jotka ovat jossain tietyssä positiossa tässä organisaatiossa, että heidän näkemyksensä mukana kannattaa mennä.Mikko Rusama [00:27:44]: No siis, tai tämä on sitä tasapainottelua, että jos mennään kaikkien näkemysten mukaan, niin tähän kaupunkiin mahtuu aika paljon kaikenlaisia näkemyksiä. Että miten muodostaa sitten tiettyä yhteistä visiota ja yhteisiä maaleja, että muuten siitä tulee hirveän fragmentoitunut ja sitten mennään eri suuntiin, että miten me näkisimme ne yhteiset taistelut samalla tavalla.Jan Vapaavuori [00:28:02]: Tämähän on juuri tämä johtajuuden iso dilemma, että toisaalta pitää kuulla kaikkia, pitää antaa kaikille mahdollisuus sanoa, mitä mieltä on, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se lopputulos on jokin niiden sillisalaatti niistä kaikista yhteensä, vaan johtajuus on löytää sitten sieltä ne järkevimmät ja sitouttaa sekin osa porukasta, joka on ehkä ollut vähän eri mieltä, lähtemään kuitenkin siihen muutokseen muutokseen mukaan.Mikko Rusama [00:28:27]: Joo, mutta Janne, myöhästyt seuraavasta palaverista, jos me emme nyt lopeta. Voimme jatkaa, mutta sitten sinun pitää ilmoittaa seuraavalle vieraalle, että oli kiinnostavampia juttuja.Jan Vapaavuori [00:28:36]: Oli kiva vierailla Maailman toimivimmassa podcastissa. Toivon sille jatkuvaa menestystä. Olet Mikko tärkeällä ja hyvällä asialla.Mikko Rusama [00:28:45]: Niin olet sinäkin, kiitos maailman toimivimman kaupungin pormestarille.Jan Vapaavuori [00:28:56]: Kiitos.Mikko Rusama [00:28:58]: Kuuntelit Maailman toimivinta podcastia. Vinkkaa tästä myös kaverille.

[äänite päättyy]

Maailman toimivin podcast, jakso 2

[äänite alkaa]

Mikko Rusama [00:00:02]: Nyt on ihan pakko kysyä, että onko sinulla 25 000 euron Stockmannin violetti kassi?Lauri Ratia [00:00:11]: En kuulu niin korkealle siinä arvoasteikossa, että minulla olisi violetti kassi, mutta on minulla kyllä kassi.Intro [00:00:18]: Tämä on Maailman toimivin podcast sinulle, joka olet kiinnostunut Helsingin kaupungin digitalisaatiosta ja kiinnostavista ihmisistä. Joka jaksossa on äärettömän kiinnostava vieras ja muutossankari.Mikko Rusama [00:00:43]: Kuuntelet Maailman toimivinta podcastia, joka kertoo Helsingin digitaalisesta muutoksesta ja siitä, miten kaupungin digitalisaatio-ohjelma ja tänään meillä on mielenkiintoinen vieras: Stockmannin hallituksen puheenjohtaja Lauri Ratia. Kun valmistauduin tähän keskusteluun, niin käytin Googlea ja Lauri Ratiaa, niin tuli aika monta artikkelia, joissa kerrottiin Ratian Laurin työurasta ja viitattiin, että tässä on kyse ihmemiehestä. Miten tämmöisen nimen oikein saa? Sehän on aika hienolta kuulostava nimi.Lauri Ratia [00:01:24]: No joo, se… Olen sanonut, että ihmemieshän minä en ole, vaan olen ihan muiden kantainen. Se, että on joutunut, tai päässyt tällaisiin pelastusoperaatioihin, on tietenkin monen asian summa ja pyrin tietysti toimimaan sillä tavalla, näissä tapauksissa, joissa olen ollut tällaista käännettä tekemässä, lähinnä viittaan nyt Turun telakkaan ja Terrafameen, niin ne ovat sellaisia mielenkiintoisia työtehtäviä, joissa sitten täytyy toimia hyvin systemaattisesti ja rakentuneesti. Ja siitä tässä niin sanotussa ihmemiehen asemassa on sitten kysymys.Mikko Rusama [00:02:02]: No millaisia ajatuksia se herättää, jos sinua tituulerataan näin?Lauri Ratia [00:02:05]: No kyllä tietysti tuntuu jotenkin vähän omituiselta.Mikko Rusama [00:02:07]: Niin?Lauri Ratia [00:02:08]: Totuus on se, että tällaiset tulokset saavutetaan yhteistyössä. Tarvitaan hyvät tiimit ja hyviä ihmisiä ympärille - kukaan ei voi tehdä yksin kuitenkaan loppujen lopuksi yhtään mitään. Mutta täytyy olla tietysti tiimin luoja ja täytyy synnyttää se tilanne, jotta tällainen työ lähtee voimakkaasti käyntiin ja uskon, että siinä minulla on annettavaa.Mikko Rusama [00:02:28]: Joo. Ja tämä on nimenomaan, miksi olen halunnut sinut vieraaksi, että tiedät varmaan keskimääräistä enemmän voittavien tiimien muodostamisesta?Lauri Ratia [00:02:36]: No en tiedä, tiedänkö keskimäärää enemmän, mutta olen kuitenkin joutunut käymään läpi monessa yrityksessä tällaisiä muutosvaiheita, ja ehkä elämässä muutenkin. Ja kysymyshän on aina siitä, että sinulla täytyy aina olla ihmisiä itsesi lisäksi, jotka uskovat, kuin pukki suuriin sarviinsa, että muutos on läpivietävissä. Ja sitten täytyy luoda tietenkin edellytykset sille muutokselle ja hyvin useinhan se tehdään sillä tavalla, että perehdytään asioihin nopeasti. Vedetään johtopäätökset siitä, mitkä ovat ne tärkeät, niin sanotut Must win battles, eli taistelut, jotka on ehdottomasti voitettava. Ja sen jälkeen niin sanotusti järjestäydytään ja lähdetään liikkeelle ja se järjestäytyminen tietysti tarkoittaa sitä, että luodaan edellytykset sille, että tällaisiä, kutsun niitä päätyövirroiksi, jotka luodaan, ne ovat ne tärkeät asiat, jotka täytyy välttämättä saada toteutetuksi muutosprosessissa ja sitten ne jaetaan hyvin usein hankkeisiin. Niitä hankkeita on sitten x kappaletta enemmän, kuin näitä varsinaisia päätyövirtoja ja ne sitten vielä jaetaan toimenpiteisiin ja niitä toimenpiteitä on jälleen y kappaletta enemmän, kuin sitten näitä hankkeita. Ja sitten ne vastuutetaan ja aikataulutetaan ja niitä seurataan. Ja kyse on siis itse asiassa tämmöisestä tiimityöskentelystä, jossa sitten on selvät periaatteet, miten toimitaan.Mikko Rusama [00:04:02]: Näin kuvattuna se kuulostaa hirveän yksinkertaiselta.Lauri Ratia [00:04:05]: No joo, se saattaa siltä kuulostaa, mutta tietysti käytännön toteutus ei aina ole sitten niin hirveän yksinkertainen, koska kaikki tilanteet ovat erittäin erilaisia. Ihmiset ovat erilaisia ja ehkä tällaisten muutosprosessien kiinnostavuus, jos näin voisi sanoa, kaikkien siihen prosessien osallistuvien kannalta on, ja tietysti se, että kun lähdetään liikkeelle, niin on uskomus siihen, että päästään siihen tiettyyn maaliin ja sinne päästään näiden työvirtojen ja hankkeiden ja toimenpiteiden kautta. Sitä mukaa kun edetään ja saadaan aikataulut näissä hankkeissa ja toimenpiteissä pidetyksi, niin sitä enemmän sitten sellaista yhteistä joukkuehenkeä syntyy sillä, että hei, tämähän on tehtävissä.Mikko Rusama [00:04:45]: Tuota, tarinassasi on hirveän mielenkiintoista, että olet jäänyt siis eläkkeelle periaatteessa varsinaisista työtehtävistäsi 13 vuotta sitten Lohja Ruduksen toimitusjohtajana ja sitten Aamulehden haastattelussa toukokuulta kerroit, että itse asiassa mielenkiintoisimmat työtehtävät ovat olleet tämän jälkeen. Eli olet ollut tosiaan pelastamassa sitä Turun telakkaa ja Talvivaaraa, niin miten ihmeessä päädyit tähän, että lähdet vielä näin rankkoihin projekteihin? Ja nyt vielä Stockmannille, kun vaihtoehtona olisi ollut sitten vaikka golfata auringonpaisteessa.Lauri Ratia [00:05:21]: Joo, olen perheestä, jossa työntekeminen on ollut aika tärkeää.Mikko Rusama [00:05:24]: Joo.Puhuja 2 [00:05:25]: Isäni oli itse henkilö, joka auttoi erityisesti perheyrityksiä ja heidän vaikeuksissaan usein oli kysymys rahoitusjärjestelyistä ja tämän tyyppisistä asioista. Ja toinen asia, joka ehkä tähän mielenkiintoiseen vaiheeseen tämän eläkkeelle jäämisen jälkeen on vaikuttanut, on se, että meidän suvussamme on aina korostettu erityisen paljon oppimisen tärkeyttä.Mikko Rusama [00:05:47]: Okei.Lauri Ratia [00:05:48]: Ja kaikissa tämmöisissä projekteissa on aina mahdollisuus oppia jotain uutta. Sanoisin, että kaikkiin muutosprosesseihin, oli sitten kysymys digitalisaatiosta tai mistä tahansa, niin se kiehtovin puoli on se, että on mahdollisuus oppia valtavasti uutta. Ja jos ei sitä halua ole, niin sitten ei oikeastaan kannata tällaisiin projekteihin lähteä. Kun olen sanonut, että minulla on käynyt sellainen onni, että olen saanut olla mukana tällaisissä hankkeissa, niin kyllä se on kodin perua. Meillä on arvostettu aina uuden oppimista ja työntekoa ja se sopii minun ihoni alle paljon paremmin kuin se, että olisin auringossa pelaamassa golfia. Toki vapaa-ajalla harrastan, soitan trumpettia ja se on minulle tärkeää. Ja se on vastapainoa tälle kaikelle. Mutta siihenkin liittyy tietysti tällainen uuden oppiminen ja se on sillä tavalla täysin toisenlaista, että kun otat sen torven käteen ja ryhdyt soittamaan sitä, niin kaikki muu täytyy unohtaa, koska sinun täytyy keskittyä siihen asiaan, mitä teet.Mikko Rusama [00:06:46]: Eli olet loistava esimerkki elinikäisestä oppijasta?Lauri Ratia [00:06:50]: No toivon, että ainakin omassa perheessäni voin näyttää esimerkkiä, että uuden oppiminen on mahdollista. Hyvin pitkälle ikä ei muodostu siinä miksikään esteeksi, vaan kyse on enemmänkin omasta halusta ja innostuksesta. Olen omillekin jälkeläisilleni sanonut, että tärkein yksittäinen asia, mikä jokaisen täytyy ymmärtää on se, että varmasti pärjää elämässä, jos on halukas oppimaan uutta.Mikko Rusama [00:07:11]: Onko rahalla enää mitään merkitystä sinulle? Motivoiko raha enää ollenkaan?Lauri Ratia [00:07:16]: No kyllähän tietysti omista aktiviteeteistä on kivaa saada jonkinlaista korvausta, mutta ei se ole suinkaan se vetovoima tässä, vaan kyllä se vetovoima on, jos nyt puhutaan esimerkiksi Stockmannista, niin sen ikonisen brändin saaminen takaisin sille kuuluvaan asiaan, koska Stockmann on brändi, josta jokaisella suomalaisella on jonkinlainen mielipide ja hyvin voimakkaita tunnesiteitä. Ja myöskin Helsingin näkökulmasta katsottuna Stockmann on äärettömän tärkeä, koska se on monille ikään kuin olohuone. Se on Helsingin keskustan elinvoimaisuudelle äärimmäisen tärkeä ja näin ollen näen tässä Stockmann-asiassa tällisen, vähintään helsinkiläisen tai pääkaupunkiseutulaisen, miksei koko valtakunnan mittaisen aulottuvuuden.Mikko Rusama [00:08:05]: Tarvitaanko nyt ihme, että Stockmann pelastuu?Lauri Ratia [00:08:05]: Tarvitaan määrätietoista työtä ja hyvää tiimityötä. Sitä meillä on, meillä on paljon loistavia ihmisiä Stockmannilla. Nythän olemme juuri julkistaneet uuden kanta-asiakasohjelmanne ja siitähän käydään tietysti hyvin värikästä sosiaalisen median keskustelua ja muitakin mielipiteitä riittää, mutta uskon, että kun tämä värikäs mielipiteiden vaihto tästä hieman tyyntyy, niin kyllä ihmiset tulevat huomaamaan, että se uusi kanta-asiakasohjelma on tullut hetkeen, jolloin sitä on oikeasti tarvittukin.Mikko Rusama [00:08:35]: Mutta nyt on pakko kysyä, että onko sinulla 25 000 euron Stockmannin violetti kassi?Lauri Ratia [00:08:42]: En kuulu niin korkealle siinä arvoasteikossa, että minulla olisi violetti kassi, mutta on minulla kyllä kassi. Tämän kassin hinta, kuten eräässä radio-ohjelmassa tätä asiaa hyvin hauskasti kuvattiin, tietysti kuvaa sitä, että meidän kanta-asiakkaamme ovat meille erittäin tärkeitä. Ja se, että meillä on ollut niitä niin montaa väriä, niin minä olen ainakin katsonut sitä asiaa sillä tavalla, että se vain elävöittää tätä asiaa ja ei kai niistä kasseista keskusteltaisi, ellei niistä kasseista oikeasti oltaisi aika kiinnostuneitakin.Mikko Rusama [00:09:11]: Eli koet, että tämä keskustelu, kassi-gate, on ihan positiivinen asia Stockmannille?Lauri Ratia [00:09:20]: Kyllä uskon, että kassi-gate on ihan positiivinen asia, että Tori.fi:ssä niistä on jo tarjottu 60 euroa, että se kuvaa sitä, että kyllä kassi on herättänyt emootioita.Mikko Rusama [00:09:34]: Mutta tämä on itse asiassa aika tärkeä asia, että jos yritys ei herätä mitään tunnetta, niin silloin menee keskimääräistä heikommin. Vai mitä ajattelet?Lauri Ratia [00:09:43]: Kyllä mielestäni on erittäin tärkeää, että tunnelataus on tässä mukana ja ehkä Stockmannin kannalta se hieno on juuri se, että sitä tunnetta on paljon.Mikko Rusama [00:09:45]: Kyllä.Lauri Ratia [00:09:46]: Ja ihmiset kertovat meille niistä tunteistaan ja se asiakaspalaute on suunnattoman arvokasta. Nyt, kun me olemme tätä Stockmannin muutosprosessia tässä toteuttamassa, niin mehän olemme käyneet myöskin sisäisesti paljon arvokeskustelua, joka on tärkeää. Ja me olemme myöskin käyneet tälläistä purpose-keskustelua, että mitä varten me olemme olemassa. Ja se on tässä kokonaisuudessa ollut tärkeää. Voin kertoa, että varsin värikkään keskustelun jälkeen aika nopeasti ja suhteellisen helpostikin meille löytyi uudet yhteiset arvot, jotka voin kertoa. Tässä on: keskityn asiakkaaseen, olen rohkea ja teemme yhdessä. Ja se  on sellainen arvopohja, jolta on hyvin helppo ponnistaa itse asiassa niihin päämääriin, joita me nyt itsellemme olemme tässä muutosprosessissa asetettu.Välike [00:10:43]: Minä rakastan podcasteja ja sen takia haluan tehdä myös Maailman toimivinta podcastia, jotta taso säilyy.Mikko Rusama [00:10:53]: Onko sinulla ollut itselläsi jokin tällainen idoli, supersankari tai joku yritysjohtaja, jota olet hyvin paljon ihaillut ja halunnut olla samankaltainen, tai ottanut ainakin vaikutteita?Lauri Ratia [00:11:00]: Ihailen sellaista rohkeaa yrittäjyyttä, jossa otetaan riskejä ja toimitaan systemaattisesti. Ja sitten saavutetaan tuloksia. Ja se täytyy myöskin, mielestäni, se rohkeus-elementti on siinä, että täytyy myöskin olla mahdollisuus epäonnistua. Minulla on ollut lähipiirissäni myöskin Lohja Ruduksen aikana, irlantilainen esimieheni, oli erittäin innostava ja minua sillä tavalla tukeva, että ehkä tämä eläkkeelle jäämisen jälkeinen tekemisen into on osittain lähtenyt liikkeelle siitä hänen asenteestaan ja…Mikko Rusama [00:11:36]: Kuka hän oli siis?Lauri Ratia [00:11:35]: Hän oli Lohja Ruduksen omistavan CRH:n irlantilaisen suuren rakennusmateriaaliyhtiön eräs johtajista. Hänen nimensä oli Bryan Hill ja tuota, hän oli monella tavalla esimerkillinen. Kuvaisin häntä niin, että kun hän tuli huoneeseen, niin se huone täyttyi. Se oli sillä tavalla hienoa tehdä tällaisen ihmisen kanssa töitä. Hän oli karismaattinen.Mikko Rusama [00:12:03]: Karismaattinen henkilö. Mutta jos mietit niitä parhaimpia esimiehiä, joita sinulla on ollut urasi aikana, niin mikä on tehnyt sinun kokemuksesi mukaan heistä niin hyviä, jotka ovat saaneet sinut innostumaan ja olemaan parempi johtaja itse sitten?Lauri Ratia [00:12:11]: Yksi tärkeä ominaisuus on se, että he ovat aidosti kuunnelleet.Mikko Rusama [00:12:20]: Okei.Lauri Ratia [00:12:21]: He ovat aidosti tukeneet. He ovat antaneet mahdollisuuden epäonnistua. Epäonnistumisen mahdollistaminen on hirveän tärkeää, että tällaisissa nopeissa muutoksissa täytyy tehdä nopeasti myöskin päätöksiä ja kaikki päätökset eivät kuitenkaan ole oikeita. Ja minun mielestäni se on erittäin hyvää avarakatseisuutta tällaiselta esimieheltä, että mahdollistaa epäonnistumisenkin. Tietysti niitä epäonnistumisia ei saa olla sitten pötkössä kauheita määriä, että täytyy tehdä välillä oikeitakin asioita, mutta niistä epäonnistumisista yleensä aina oppii, jos on niistä halukas oppimaan.Mikko Rusama [00:12:57]: Mitä se kuuntelu on ihan konkreettisesti? Miten tulee kokemus siitä, että esimies kuuntelee? Osaatko sitä vielä vähän tarkentaa.Lauri Ratia [00:13:02]: Tarina on aina tärkeää. Tarinan kuunteleminen on sitä paitsi kivaa ja tarinasta voi aina oppia.Mikko Rusama [00:13:09]: Niin.Lauri Ratia [00:13:10]: Ja usein, jos sen tarinan maltat kuunnella, niin saattaa olla fiksumpia ratkaisuja tiedossa.Mikko Rusama [00:13:18]: Mutta viittaatko nyt tarinalla siihen, että jokaisella ihmisellä on tarina, vai kun tehdään muutosta, niin siinä pitää olla myös vahva tarina kerrottavana siitä organisaation muutoksesta? Mitä tarkoitat?Lauri Ratia [00:13:32]: No joo, toki ihmisilläkin on jokaisella tarinansa. Jokaisella meillä on tarina, mutta kyllä nyt ennen kaikkea viittaan siihen tarinaan, joka liittyy siihen muutokseen, että sillä muutoksella täytyy myöskin olla tällainen vetävä voima. Ja se vetävä voima on uskottava tarina.Mikko Rusama [00:13:42]: No mikä on nyt se Stockmannin tarina?Lauri Ratia [00:13:49]: Stockmannin tarina on ehkä se, kuten sanoin tässä aluksi, niin jokaisella suomalaisella on Stockmann tavalla tai toisella sydämessään ja tunteissaan. Ja olen ollut 68 vuotta Stockmannin asiakas itse. Kyllä se Stockmannin muutos lähtee siitä, että me haluamme takaisin sen oman asemamme muodin ja tyylin suunnannäyttäjänä, sitä me olemme olleet 150-vuotisen historiamme aikana, voi sanoa, käytännössä aina. Nyt näyttäisi siltä, että jotenkin sitä asemaa on jotenkin vähän menetetty ja me teemme hartiavoimin töitä sen eteen, että meistä tulee taas suomalaisten mielessä muodin ja tyylin suunnannäyttäjiä.Mikko Rusama [00:14:39]: John Kotter, joka on tällainen muutosguru, on sanonut, että muutosta ohjaavassa tiimissä pitää välttää vahvoja persoonia, jotka eivät anna tilaa muiden ihmisten ajatuksilla. Toisaalta, kun ajattelee tällaista muutoksen läpivientiä, niin eikö se vaadi aika vahvaa persoonaa ja jotenkin sinusta saa vaikutelman, että olet hyvin vahva persoona, niin onko se vaikea antaa sitten sitä tilaa ja saada se toisen ääni kuulumaan paremmin, että miten tasapainotella tätä, että pitää kuunnella, mutta pitää olla myös vahvuutta viedä se läpi? Että miten, ymmärrätkö tämän haasteen?Lauri Ratia [00:15:10]: En muista, kuka yhdysvaltain presidentti sanoi näin, että 'The buck stops here', Harry S. Truman, luulen, mutta kyllähän se tällaisissa muutosprosesseissakin on niin, että sitten the buck stops somewhere. Ja täytyy olla sitten rohkeutta ja uskoa ja näkemystä viedä se prosessi läpi. Tarkoitan, että tällainen täytyy aina löytyä, mutta mitään ei pysty tekemään yksin, että täytyy olla vahva tiimi tällaisen muutosprosessin takana. Ja tietysti, nyt palataan siihen kuuntelemiseen, sen henkilön, joka joutuu lopulta ne päätökset tekemään, jos eivät muut niitä pystyisi tekemään, esimerkiksi. Niin hänellä täytyy sitten olla kyky kuunnella. Ottaa toisten mielipiteet huomioon. Ja tällaisessa tiimissä täytyy olla erilaisia ihmisiä, täytyy olla erilaisia vahvuuksia. Se on tavattoman tärkeää.Mikko Rusama [00:16:01]: Oletko törmännyt siihen, että kun on iso organisaatio, niin siihen mahtuu paljon puhetta ja paljon mielipiteitä? Niin milloin johtaja on kuunnellut ikään kuin riittävästi ja milloin voidaan sanoa, että olemme kuunnelleet teitä ja tämä on suunta -tyyppisesti ja silti ihmisille syntyisi kokemus siitä, että nyt olemme yhdessä tätä suuntaa miettineet. Että haaste on, että helposti keskustelu hajaantuu hirveästi ja kuitenkin pitäisi jossain vaiheessa yhteinen suunta löytyä, niin miten olet tällaisen, oletko törmännyt tämmöiseen haasteeseen?Lauri Ratia [00:16:28]: No kyllähän tämmöisessä muutosprosessissa käydään valtava määrä keskusteluja ja sitten vaan on tehtävä niin, että on sovittava, että esimerkiksi, nyt jos käytän tämmöistä esimerkkiä, että päivään x mennessä nämä keskustelut on käyty loppuun ja sitten vedetään johtopäätökset ja ne johtopäätökset ovat sitten yhteiset. Ja kaikki seisovat niiden johtopäätösten takana. Tämmöisessä tilanteessa eivät ole sallittuja niin sanonut Yes, but-miehet tai naiset. Ja tiedät, mitä se tarkoittaa. Kun kävelet tuon kynnyksen yli, kun päätökset on tehty, niin toisella puolella sanot itsellesi: "Mutta." Ja  se on tärkeää tämmöisessä keskusteluprosessissa. Sen täytyy olla riittävän pitkä, jotta sitä mutta-sanaa ei siellä kynnyksen toisella puolella ole.Mikko Rusama [00:17:10]: Mutta hei, palaan vielä tähän Stockmanniin ja olen samaa mieltä, että Stockmann on ikoninen brändi ja kaikilla on mielipide ja jonkinlainen ajatus Stockmannista, ja tunnettakin on paljon pelissä, niin jotenkin tuntuu myös siltä, että vaikka väitän, että kaikki haluavat, että Stockmann pelastuu, mutta tietyllä tapaa kukaan ei halua muuttaa sitä tai ei halua ainakaan muuttaa omaa toimintaansa, ostokäyttäytymistään, niin näetkö tässä sellaisen tietynlaisen ristiriidan?Lauri Ratia [00:17:39]: No kyllähän me tällä omalla muutosprosessillamme, joka lähtee siitä ajatuksesta, että me tarjoamme hyvän asiakaskokemuksen tämmöisessä niin sanotussa Omni channel-ympäristössä, joka tarkoittaa monikanavaista ympäristöä. Että se, tuletko meitä tapaamaan verkon kautta, vai tuletko kivijalkaan, vai käytätkö kumpaakin, tai niiden kombinaatiota, niin me haluamme, että se asiakaskokemus on sinulle sama ja me pyrimme tarjoamaan sen erinomaisen asiakaskokemuksen. Ja luulen, että Stockmannilla, jos jollakin, on erinomaiset edellytykset tarjota tällainen hyvä, monikanavainen asiakaskokemus.Mikko Rusama [00:18:10]: Jos puhutaan nyt vähän tuosta digitalisaatiosta, se on kaupan alaa valtavasti muokannut ja esimerkiksi Helsingin sanomien haastattelussa kerroit, että viime maaliskuussa Hulluilla päivillä verkossa myytiin jo enemmän tavaraa, kuin Helsingin tavaratalossa. Niin miten tämä esimerkiksi verkkokauppa on muuttanut omaa käyttäytymistäsi ja miten näet sen laajemmalti?Lauri Ratia [00:18:37]: No kyllähän verkkokaupan osuus tulee Suomessa edelleenkin kasvamaan, että me olemme itse asiassa muita Pohjoismaita jäljessä. Tässä on arvioita, erilaisia arvioita esitetty, että muodin verkkokaupasta käytettäisiin Suomessa vuonna 2023 noin 18 %, kun nyt ollaan 11 %:ssa. Ruotsissa ollaan tässä hieman edellä, 22-24 %. Luulen, että kyllä sen verkon osuus tulee kasvamaan, mutta toisaalta ihmiset haluavat myöskin sitä kivijalkakokemusta, he haluavat edelleen hypistellä niitä tavaroita ja tietysti verkkokaupalla on se erityispiirre, että kun se tavara tulee sinulle kotiin ja jos ei se sovikaan, niin joudut lähettämään sen takaisin. Tämmöinen kestävän toiminnan periaate, joka on meille hyvin tärkeä, vastuullinen ilmastonmuutokseen suhtautuminen ja ympäristöön suhtautuminen, niin verkkokaupalla on siinä asiassa omat haasteensa. Tämmöinen monikanavainen ympäristö tarjoaa tässä suhteessa paljon joustavuutta ja monikanavaisessa ympäristössä, voi sanoa, tämmöiset palautukset kaiken kaikkiaan kokonaisuutena laskettuna ovat kuitenkin pienemmät, kuin puhtaassa verkkokaupassa.Mikko Rusama [00:19:39]: Joo. Eikö se haaste ole, itse olen keskusteluissa törmännyt, siihen, että kun juttelee kivijalkakauppiaiden kanssa ja mitä Stockmannistakin olen kuullut tämmöisen ikävänkin huomion, että Stockmann on ikään kuin Zalandon sovituskoppi. Eli hinta on niin voimakkaasti kuluttajakäyttäytymistä ohjaava tekijä, että siinä on se haaste kivijalkakaupoilla. Miten kilpailla, mitä ovat ne muut tekijät, miten voi kilpailla, kun on aina todennäköisesti jossain verkossa halvemmalla sama tuote myynnissä?Lauri Ratia [00:20:12]: Joo, se on tietysti erittäin hyvä kysymys ja osut sillä tavalla naulan kantaan, että todellakin tämmöisiä väitteitä on, että me olemme Zalandon sovituskoppi, mutta sitähän me emme toki ole. Ja se, mikä varmasti tulee näkymään, on se, että Stockmann, joka uudistaa brändikantaansa ja pyrkii sitä nostamaan hieman ylöspäin niin, että meillä on tarjota eksklusiivisia brändejä, niin se, mitä sitten sieltä kivijalasta tai meidän verkkokaupastamme tulet saamaan tulevaisuudesta entistä enemmän, on sellaista, jota et saa muualta.Välike [00:20:41]: Tämä on Maailman toimivin-podcast.Mikko Rusama [00:20:49]: Vielä tästä digitalisaatiosta, niin se tosiaan muuttaa ihan valtavasti kaupan alaa, mutta ihan kaikki elämän alueita. Niin mikä on sellainen alue, jota digitaalisuus ei saisi muuttaa lainkaan?Lauri Ratia [00:20:58]: Toivon, että se digitalisaatio elävöittäisi sitä henkilökohtaista kanssakäymistä, joka tapahtuu siellä kivijalassa sitten. Se keskustelu muuttaa ehkä hieman luonnettaan, mutta kyllä ihmisten henkilökohtainen kohtaaminen on kuitenkin se kaikkein tärkein asia. Koneen kanssa voi keskustella vain niin pitkälle, että se kone ei sinulle sitä lämmintä tarjoa, jonka sen Stockmannin myyjä sinulle kuitenkin silloin lähtiessä…Mikko Rusama [00:21:21]: Hymyä ja empaattisuutta ei pysty vielä kone antamaan samalla tavalla, kuin ihminen.Lauri Ratia [00:21:26]: Ei, enkä jaksa uskoa, että robotiikka pystyy antamaan sitä tulevaisuudessakaan. Kyllä se lämmin kädenpuristus tai hymy siinä tiskillä on kuitenkin sitten aika tärkeää.Mikko Rusama [00:21:37]: Olet jo paljon puhunut tiimeistä ja tiimien tärkeydestä ja miten tämä kaikki muutos riippuu hyvistä tiimeistä, niin millaisissa tiimeissä tällä hetkellä itse toimit?Lauri Ratia [00:21:50]: Olen ollut hyvin monissa näissä, kun kuvasin tätä, että tämmöinen muutosprosessi puretaan työvirroiksi, niin olen ollut aika monissa työvirroissa mukana ja tietysti niitä työvirtoja seurataan tämmöisissä johtoryhmissä. Minulla on ollut ehkä se onni, että kun tulin uutena sisään, niin jouduin opiskelemaan valtavasti ja tapasin erittäin suuren määrän ihmisiä. Olen ollut erilaisten tiimien kanssa tekemisissä myynnissä, markkinoinnissa, hankinnassa, jakelukeskuksessa ja tietysti sitten Stockmannin johtoryhmän kanssa. Ja minulla ei ole ikinä ollut mitään hankaluuksia tulla toimeen ihmisten kanssa laajasti tämmöisissä organisaatioissa ja pidän siitä, että voin laajalla kädellä tavata ihmisiä ja keskustella heidän kanssaan.Mikko Rusama [00:22:34]: Miten, kun tulet uutena johtajana ja sinun pitää koota tiimi, niin onko siinä jotain viisauksia, että miten kootaan mahdollisimman toimiva tiimi? Yksi omakohtainen havaintoni on se, että helposti johtoryhmässäkin on sellaisia niin sanottuja punaisia persoonallisuustyyppejä, voimakkaita hahmoja, jotka ovat ekstroverttejä ja tuuttaavat sitä omaa juttuaan hyvin vahvasti. Miten kootaan hieno, hyvä tiimi?Lauri Ratia [00:22:57]: No se on tietysti ehkä se kaikkein hankalin operaatio, mutta minulla on ollut itselläni sellainen tapa, että kun tulee tuollaiseen uuteen tilanteeseen, niin yritän hahmottaa itselleni sen, että ketkä näistä ihmisistä ovat muutosvalmiita. Se on ehkä se kaikkein tärkein asia…Mikko Rusama [00:23:15]: Hei kerro, miten teet sen. Tämä on mielenkiintoinen.Lauri Ratia [00:23:17]: Kyllä se tapahtuu ihan vain tämmöisessä, voi sanoa, luonnollisessa kanssakäymisessä keskustelemalla ja hyvin useinhan, kun tulet tuollaiseen uuteen tilanteeseen, niin esimerkiksi johtoryhmä pitää sinulle esitykset kunkin omalta vastuualueeltaan, mikä on yhtiön tilanne. Ja sitten kun pääset ehkä kertaamaan tämmöisiä esityksiä muutamia kerran, niin kyllä sinä ihmisten body languagesta ja monesta muusta asiasta aika nopeasti pystyt muodostamaan käsityksen siitä, että kuka on kuka. Luotan tässä kohtaa aika lailla intuitioon.Mikko Rusama [00:23:41]: Intuitioon.Lauri Ratia [00:23:46]: Tärkeintä on, että löytää ne muutosagentit ja sitten löytää ne ihmiset myöskin toisaalta, jotka ovat arempia muuttumaan, jotka saattavat muuten olla hirveän tärkeitä oman osaamisensa ja muiden ominaisuuksiensa puolesta. Ja sitten tietysti joukoista löytyy aina vastarannan kiiskejä.Mikko Rusama [00:23:59]: Sinulla on aivan valtava kokemus muutosjohtamisesta ja suurista strategisista muutoshankkeista, niin minkä neuvon antaisit nyt minulle, kun minun pitäisi johtaa tätä kaupungin digitaalista transformaatiota, että pystytkö kiteyttämään jotain hyviä neuvoja ja oppeja?Lauri Ratia [00:24:15]: Ehkä se asia numero yksi on avoin mieli. Asia numero kaksi on se, että pitää yrittää ymmärtää se, mitä ympärillä tapahtuu ja mitkä ovat ne tärkeät asiat, jotka siihen muutosprosessiin, jotka esimerkiksi kaupungin digitalisaatioon liittyy, niin mitkä ovat ne todella tärkeät asiat. Kolmas asia, jota kehottaisin kaikkia miettimään on se, että miten asiat priorisoidaan. Tiedon tulva ja kaiken muutoksen tulva on niin valtava, että jos massasta ei pysty löytämään niitä avainelementtejä ja priorisoimaan, niin kyllä sitten on aikalailla vaikeuksissa. Ja sitten neljäs asia, jossa en ole hirveän hyvä itse, on ajankäytön hallinta.Mikko Rusama [00:24:57]: Tämä priorisointi on mielenkiintoinen, että välillä tuntuu, kun asioita on niin valtavasti, että on riski, ettei näe sitä metsää puilta. Ja jos asioiden priorisointi on vaikeaa, niin onko tähän jotain viisasten kiveä?Lauri Ratia [00:25:06]: Amerikkalaiset käyttävät jälleen tämmöistä sanaa, tai englantilaiset yhtä lailla, että Must win battles.Mikko Rusama [00:25:15]: Mikä sinun mielestäsi on Helsingin kaupungin must win battle, jos haluat antaa ulkopuolisen näkökulmaa, että mihin pitäisi keskittyä?Lauri Ratia [00:25:21]: Hyvän elämän olosuhteiden tarjoaminen on tärkeää. Mielestäni myöskin ydinkeskustan elinvoimaisuuden ylläpitäminen on erittäin tärkeä asia. Se, että miten me hallitsemme tänne kaupunkiin tulevia turistivirtoja ja miten me ohjaamme ne siihen ydinkeskustaan ja keräämme arvokkaalla, mutta määrätietoisella tavalla heiltä rahat pois. Niin se on hirveän tärkeä asia, koska sillä sitten myöskin kaupungin maineelle ja kaupunkikuvalle iso merkitys. Ja sama koskee tietysti helsinkiläisiä ja suomalaisia. Täytyy tarjota tämmöinen hyvältä tuntuva, toimiva miljöö.Mikko Rusama [00:25:55]: Seuraavaksi kuullaan muutossankaria, Laura Aaltoa. Laura on Helsinki Marketingin toimitusjohtaja. Hän miettii, miten Helsinkiä tulisi markkinoida erityisesti matkailijoille ja ulkomaisille vierailijoille. Laura on mukana Helsingin kaupungin digitaalisessa johtoryhmässä ja Laura on myös ollut yksi minua rohkaisseita henkilöitä. Olemme yhdessä muun muassa pohtineet, miten kehittää virtuaalista Helsinkiä. Ja yksi mielenkiintoinen projekti, jota Helsinki Marketing on tehnyt, on My Helsinki-sovellus, joka on muun muassa saatavilla Wechat-alustalla.

Välike: musiikkia

Laura Aalto [00:26:36]: Olin vajaa kuukasi sitten Kööpenhaminassa tämmöisessä kaupunkimarkkinoinnin, matkailumarkkinoinnin konferenssissa. Kööpenhamina on ollut pitkään sellainen kaupunki, jota on katsottu, että: "Kyllä ne Köpiksessä, vitsi ne osaa ja kaikkea hienoo ne keksii." Olin siellä yhden päivän ja valtava vyöry kansanvälisiä kollegoja tuli sanomaan, että: "Ei hemmetti, mitä te teette Helsingissä? Te ootte joka paikassa, te teette sairaan kiinnostavaa duunia tällä hetkellä ja kaikki puhuu teistä." Ja sillä hetkellä tuli sellainen, että aivan mielettömän muutoksen tämä organisaatio on tehnyt muutamassa vuodessa, että yhtäkkiä me olemmekin se, johon benchmarkataan. Me olemme se kiinnostava kaupunki, jota muut tuolla maailmalla seuraavat. Ja tuota, tuli sellainen, jotenkin, liikutuksen hetki siitä. Tai tuli liikutuksen hetki siitä mielettömästä ylpeydestä ja onnesta, että me olemme onnistuneet tekemään jotain, joka on paitsi meille itsellemme kiinnostavaa ja mielekästä, mutta myöskin resonoi maailmalla isolla. Meillä on tässä viimeisen, oikeastaan vuodesta 2016 ehkä enemmänkin ollut käynnissä sellainen muutos, jossa perinteinen matkailumarkkinointiyhtiö muutetaankin laajemmin kaupunkimarkkinointiyhtiöksi. Eli tavallaan se viitekehys, jossa tehdään töitä, onkin muuttunut yhtäkkiä aika kapeasta, spesifistä toimialasta tyyliin koko Helsinkiin. Kuvaan sitä muutosta usein niin, että jos me aikaisemmin teimme töitä matkailutoimialalle, niin nyt me teemme töitä Helsingille. Käytännössähän kyse on, itse asiassa itse haluan nähdä sen niin, ettei kyse ole niin isosta muutoksesta, kuin miltä se meistä ihmisistä helposti tuntuu. Me teemme viestintää ja markkinointia, meidän tehtävämme on kertoa kiinnostavia tarinoita. Ja sen narratiivin rakentaminen on ihan samanlaista, siinä on samat prinsiipit, oli se sitten siitä, että minkälainen vierailukohde tämä on, kuin minkälainen mahdollinen tuleva kotipaikka tämä on, tai mitä kiinnostavaa sisältöä täältä voi nousta. Siinä on ehkä se, että tunnistaa sen ulkopuoliseen katseen merkityksen. Se, mikä ehkä meillä täällä sisältäpäin katsoen on kiinnostavaa, ei välttämättä ole kiinnostavaa, kun katsotaan ulkopuolelta. Ja sitten tässä nimenomaan se esimiehen rooli korostuu, että avaa niitä maisemia siihen, että mikä voisi olla mahdollista ja mikä voisi olla kiinnostavaa. Ja meidän osaltamme varmaan oleellista on ollut se, että olemme tunnistaneet, että emme me kaikkea osaa. Mutta ei meidän tarvitsekaan osata. Ja sellainen utelias mieli siinä matkalla ja se, että on halukkuutta ja kyvykkyyttä oppia uusia asioita, että se on ollut ehkä meidän muutoksessa kaikkein merkittävintä, että siitä uuden oppimisesta on tullut tapa tehdä töitä meillä.

Välike: Liikenteen ääniäMikko Rusama [00:29:35]: Olen nyt tässä kysynyt kysymyksiä. Haluatko kysyä minulta jonkin kysymykset?Lauri Ratia [00:29:40]: Mitkä ovat ne seuraavat isot, tärkeät askeleet, jotka Helsingin kaupunki haluaa ottaa tällä digitalisaation urallaan? Mitkä ovat ne kolme tärkeintä asiaa, jos osaat ne minulle kertoa?Mikko Rusama [00:29:51]: Uskon, että kun meidän tavoitteena on maailman toimivin ja parhaiten digitalisaatiota hyödyntävä kaupunki, niin uskon, että meidän pitää tulevaisuudessa palvella ihmisiä proaktiivisemmin ja henkilökohtaisemmin. Eli iso tarve on tämmöinen palvelutarvetta ennakoiva, että sen sijaan, että me ajattelemme, että ihmiset tulevat hakemaan apua ja tietoa, niin me pyrimme ennakoimaan ne tarpeet ja palvelemaan heitä näin. Ja tämä on yksi iso teema. Jotta tämä olisi mahdollista, niin meidän tulee osata hyödyntää dataa ja tekoälyä paremmin, että meillä täytyy olla ihmisten luottamus, että he antavat meille luvan toimia tällä tavalla. Ennakoivuus on iso teema. Toinen iso teema on se, että meidän pitää tarjota hyvin toimivat itsepalvelukanavat, että ihmiset eivät enää tänä päivänä halua mennä virastoon virka-aikana kello kahdeksan ja neljän väliin. Mitä enemmän ihmiset voivat hoitaa kotoaan tehtäviä ja saada sen tiedon, niin sitä parempi. Ja myös siihen liittyy tämä automatisointi, että voimmeko me automatisoida joitain tehtäviä. On turhaa kysyä ihmisiltä samoja asioita uudestaan ja pyytää tekemään rutiinihommia, jos se voidaan automatisoida. Ja kolmas iso teema on varmaan sellainen tietynlainen kulttuurin muuttaminen, että miten aidosti kuulla se kaupunkilaisen ääni ja olla hieman ketterämpi siinä toiminnassa, eli joka päivä tehdä hieman paremmin asioita ja ottaa huomioon siihen asiakaspalautetta. Me olemme ennen kaikkea palveluorganisaatio näitä ihmisiä varten ja sen iskostaminen, väitän, että on iso toimintakulttuurin muutos.Lauri Ratia [00:31:20]: Uskon, että näin on. Voin sanoa, että nämä sinun kolme asiaasi, niihin voisi Stockmannikin hyvin samaistua.Mikko Rusama [00:31:34]: Minulla on viiden vuoden määräaikainen tehtävä, niin mietin tässä koko ajan, että mitä ehdin saada aikaan.Lauri Ratia [00:31:33]: Kyllä sinä ehdit, kun sinulla on selkeä ohjelma, mitä haluat tehdä.Mikko Rusama [00:31:43]: Näin meillä on ja tämä jollain tavalla rauhoittaa minun mieltäni kuulla kokeneelta johtajalta nämä sanat. Kiitos Lauri, tämä oli hienoa.Lauri Ratia [00:31:47]: Kiitos.Mikko Rusama [00:31:49]: Kiitos sinulle ja menestystä, hei.Outro [00:32:03]: Tämä on siis Maailman toimivin podcast. Jos olet eri mieltä, lähetä palautetta: maailmantoimivinpodcast@hel.fi. Hel-sana yhdellä l:llä. Mutta jos tykkäsit, niin silloinkin saa laittaa samaan osoitteeseen palautetta. Eli rohkeasti vain palautetta antamaan. Tämä on linjassa kaupunkistrategian kanssa: pyrimme toimimaan ketterämmin ja oppimaan. Ilman palautetta emme voi oppia.

[äänite päättyy]

Maailman toimivin podcast, jakso 3

[äänite alkaa]

Mikko Rusama [00:00:02]: Rupeavatko nämä podcastitikin olemaan jo rutiinia sinulle?Antero Vartia [00:00:04]: En tiedä, ovatko nämä rutiinia. Näissä on kyllä älyttömän kiva käydä.Mikko Rusama [00:00:11]: Jännittääkö?Antero Vartia [00:00:14]: Ei yhtään.Intro [00:00:16]: Tämä on Maailman toimivin-podcast sinulle, joka olet kiinnostunut Helsingin kaupungin digitalisaatiosta ja kiinnostavista ihmisistä. Joka jaksossa on äärettömän kiinnostava vieras ja muutossankari.Mikko Rusama [00:00:37]: Helsinki haluaa olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Se on kunnianhimoinen tavoite. Tänään minulla on vieraana mies, jolla on suuri visio - Antero Vartia Compensate-säätiöstä. Tiedätte, että katolisessa kirkossa, kun on tehnyt pahoja tekoja, mennään välillä rippituoliin tunnustamaan papille pahat teot ja Anteron kanssa keskustelen, miten voimme tunnustaa pahat ilmastotekomme ja hyvitellä niitä.Mikko Rusama [00:01:14]: Olet Antero ehtinyt aika paljon, olet alle nelikymppinen, olet ollut Salatuissa Elämissä, näyttelijänä ja juontajana televisiossa. Olet perustanut Mattolaiturin, kahvilan tuonne Kaivopuistoon ja Löylyn ja ollut kansanedustaja, niin oletko nyt löytänyt tarkoituksen sinun elämällesi?Antero Vartia [00:01:39]: Kaikki virtaa. Eihän tämä…Mikko Rusama [00:01:39]: Kaikki virtaa?Antero Vartia [00:01:42]: Niin, tarkoittaa, että tiedän, mitä teen nyt. En tiedä, mitä teen viiden vuoden päästä, mutta aika näyttää.Mikko Rusama [00:01:43]: Ehkä syy, minkä takia kysyn tätä, niin minua on puhutellut sellainen ajatus, että tarina miehestä kuolinvuoteella, joka suri sitä, että sai valmiiksi vain kehykset, ei itse maalausta. Niin minkälaista maalausta toivoisit, että olisit saanut valmiiksi, kun olet kuolinvuoteella? Oletko miettinyt?Antero Vartia [00:02:00]: En koe, että minun pitää saada jotain elämässä valmiiksi, vaan se hyvä elämä koostuu siitä, että on joka päivä läsnä ja tekee asioita, joilla tuntuu olevan merkitystä. Jos mittaan kuolinvuoteella elämäni onnistumista siitä, että sainko jonkin asian valmiiksi, niin olen mielestäni elänyt liikaa siinä tulevaisuudessa ja ajatellut, että sitten joskus on jotain, kun jokainen hetki tässä on kuitenkin se hetki, kun me olemme olemassa.Mikko Rusama [00:02:31]: Tuo on ihan hyvä vastaus, mutta oletko joskus kipuillut urasi aikana merkityksellisyyden kanssa, kun mietit, miten montaa eri juttua olet tehnyt, vai oletko aina kokenut, että teet merkityksellistä työtä?Antero Vartia [00:02:40]: En tietenkään ja oikeastaan tiedostan vain kerran kipuilleeni, että mitä pitäisi elämässä tehdä. Ja sekin oli sellainen hetki, että olin ajatellut, että sitten, kun valmistun kauppakorkeakoulusta, niin sitten on jotenkin homma pulkassa. Sitten on elämä valmis, mukamas.Mikko Rusama [00:02:50]: Ei tullut valmiiksi?Antero Vartia [00:02:54]: Ei, kuin päin vastoin. Se oli ensimmäinen hetki sitten, kun valmistuin, että rupesi miettimään, että mitäs minä seuraavaksi teen. Siihen asti minulla oli olemassa kuitenkin jokin asia, jonka puolesta tein töitä. Ja valmistumiseni jälkeen en tiennyt, että mitä seuraavaksi. Se oli oikeastaan sellainen kolahdus, kun tajusi, että tämä onkin vaikeaa, kun ei ole maalia ja määränpäätä olemassa.Mikko Rusama [00:03:15]: Tämä olikin hyvä johdanto tähän seuraavaan kysymykseen. Jos ajattelet, että mitkä ovat kolme tärkeintä asiaa, jotka ovat muovanneet sinua ihmisenä, että miten sinusta on tullut se Antero, joka olet tänä päivänä, niin mikä on saanut sinut heräämään tai olemaan se ihminen, joka tänä päivänä olet?Antero Vartia [00:03:26]: No erityisesti tietysti vanhemmat.Mikko Rusama [00:03:31]: Mikä heidän perintönsä on?Antero Vartia [00:03:29]: Rakkaus. Se, että on ollut turvallista olla kotona. Se, että uskaltaa olla itsensä, niin kyllä se on ollut ihan uskomaton voimavara. Ja sitten vastaavalla tavalla myös ystävät, että on sellainen ystäväporukka, joka tukee ja omalla esimerkillään myös näyttää, että voi tehdä asioita, niin se myös rohkaisee itseä tekemään enemmän. Ja sitten ehkä kolmantena asiana, niin kyllä olen ollut tavattoman onnekas siinä, että olen saanut tutustua niin laajaan joukkoon ihmisiä, joka sitten auttaa eteenpäin, että kyllä tämä kaikki arvokas tapahtuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.Mikko Rusama [00:04:06]: Joo. Mutta hiillostan sinua vielä tällä, mikä minua kiehtoo sinun taustassasi, kun olet tehnyt erilaisia juttuja, niin mitä ne eväät ovat, jos ajattelet erilaisia uriasi, että olet ollut näyttelijä, juontaja, yrittäjä, kansanedustaja. Pystytkö poimimaan jokaiselta uralta jonkin sellaisen keskeisen opin, jonka haluaisit kiteyttää ja antaa jälkipolville, että mitä voit poimia sieltä historiastasi?Antero Vartia [00:04:30]: Haluan tiputtaa sieltä tuon näyttelijä-jutun…Mikko Rusama [00:04:25]: Ai haluat tiputtaa? Miksi haluat?Antero Vartia [00:04:31]: Koska ei se ole mikään oikea asia, ei se ole ollut sellainen asia, mikä on johdattanut eteenpäin, koska en ole sitä tosissani tehnyt. Se on ollut hauskaa, kun kysyttiin mukaan…Mikko Rusama [00:04:40]: Kyllä varmasti olet tehnyt tosissasi, kun sinne asti pääsit.Antero Vartia [00:04:45]: Se ei ole sellainen, jolle omistin elämääni niin paljon, että sillä olisi ollut vaikutusta. Se, että pääsen muutamana päivänä seuraamaan, miten Salattuja Elämiä kuvataan, niin se ei muovaa minua sillä tavalla ihmisenä, että se on ihan kuin mikä tahansa muukin juttu elämässä. Mutta se, että sillä on ollut merkitystä, että kävin Munkassa lukion.Mikko Rusama [00:04:55]: Niin?Antero Vartia [00:04:57]: Ja siellä oli jotenkin todella inspiroiva ympäristö opiskella. Viihdyin lukiossa äärimmäisen hyvin. Sitten taas kauppakorkeassa ollessani en todellakaan ollut mikään hyvä opiskelija, vaan pikemminkin ostin itselleni lisää nuoruutta ja vapaa-aikaa. Sain koulun pakettiin ja sen jälkeen tuli ensimmäistä kertaa hetki, että mietin, mitä pitäisi tehdä. Tuli vastaan kioskipaikka Kaivopuiston rannassa ja osallistuimme isän kanssa siihen kilpailutukseen ja se oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun lähti tekemään jotain selkeästi vaativampaa ja konkreettista. Mattolaiturin käynnistäminen oli haastava prosessi sen takia, että lupien saaminen vaati aikaa ja hermoja, koska siihen liittyi älyttömästi epävarmuutta ja rahaa paloi siihen. Mattolaiturin valmistuttua lupasin itselleni, että en enää koskaan rakenna yhtään mitään, koska rakentaminen on ongelmasta toiseen menemistä ja siinä vaiheessa, kun puolivälissä huomaa, että tämä ei olekaan kivaa ja ei toimi, niin se ei auta, että menee Starille niiden lautojen kanssa ja sanoo, että haluan palauttaa nämä, saisiko rahat takaisin. Sitten kun sen on aloittanut, niin sitten pitää mennä myös maaliin.Mikko Rusama [00:05:57]: Niin.Antero Vartia [00:05:58]: Mattolaiturin myötä sitten siinä oli yksi hyvä kesä, että minulla oli väärä kuvitelma siitä, että talous olisi turvatumpi, kuin se olisi ja minulle tuli sellainen olo, että pitäisi tehdä jotain järkevämpää. En halunnut lähteä kasvattamaan liiketoimintaa tai tehdä jotain muuta. En usko, että olisin hyvä työntekijä, enkä halunnut hakea kenellekään muille töihin, mutta sitten luin yhden Osmo Soininvaaran kirjoista ja tuli ajatus, että mitä jos liittyisin Vihreisiin ja lähtisin siellä tekemään jotain. Sillä hetkellä minulla ei totisesti ollut ajatuksena, että olisin ehdolla Eurovaaleissa, tai että minusta tulisi vielä kansanedustaja.Mikko Rusama [00:06:35]: Eli petit itsellesi tekemäsi lupauksen ja rakensit taas ja vähän isomman pytingin vielä?Antero Vartia [00:06:38]: Luulen, etten ole ainoa ihminen, joka on joskus rakentanut jotain ja luvannut, ettei ikinä enää ja huomaa pettävänsä itselleen tekemänsä lupauksen.Mikko Rusama [00:06:46]: Tavallaan ulkopuolisesta tuntuu rohkealta, reippaalta vedolta, että olet todella isolla äänivyöryllä valittu eduskuntaan ja sitten luovut tästä lupaavasta poliittisesta urasta ja perustat tosiaan tämän Compensate-säätiön, joka tarjoaa kuluttajalle mahdollisuuden hyvittää vapaaehtoisesti kasvihuonepäästöjä. Onko kaduttanut, että jätit kansanedustajan työn ja hyppäsit tuntemattomaan?Antero Vartia [00:07:10]: Ei hetkeäkään, päin vastoin, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että se, mitä me nyt teemme, on niin merkityksellistä työtä, että jos me onnistumme siinä, niin me tulemme saamaan paljon isomman vaikutuksen, kuin mitä pystyisin ikinä missään roolissa kansanedustaja tekemään. Koen sen pikemminkin vastuukseni, kun oli mahdollisuus, kun syntyi idea johon uskoin ja tiesin, että minulla olisi mahdollisuus laittaa asia liikkeelle. Oli mahdollisuus myydä oma osuuteni Löylystä niin, että sain rahat siihen, että pystyin tämän asian käynnistämään, joka alkuun kuitenkin vaati pääomia, että sen saattoi tehdä. Niin melkein tällaisesta hyvin selkeästä velvollisuudentunnosta koin, että näin minun tulee toimia, eikä sitä tule silloin kyseenalaistaneeksi, että oliko kyseessä oikea päätös.Välike [00:08:02]: Minä rakastan podcasteja ja sen takia haluan tehdä Maailman toimivinta podcastia, jotta taso säilyy.Mikko Rusama [00:08:11]: Sanotaan, jos puhutaan tällaisista isoista muutoksista ja niiden läpiviennistä, niin kenellä on valta saada todella isoja systeemisiä muutoksia aikaiseksi? Mainitsit, että koet, että eduskunta ei ole se paikka, jossa pystyt eniten tuottamaan muutosta, vaan perustit oman Compensate-säätiön.Antero Vartia [00:08:30]: Mutta tämä ei mennyt niin päin, että ajattelin, että en pysty kansanedustajana tekemään, keksinpä jonkin muun jutun. Tämä meni niin päin, että syntyi ajatus siitä, että mitä koen, että me emme politiikassa me emme onnistuneet tekemään. Tässä nimenomaan tämä ulkoisvaikutusten hinnoittelu, että me maksaisimme siitä aiheuttamastamme vahingosta ja se raha käytettäisiin ongelman korjaamiseen. Ihan perusasioita meidän pitäisi politiikassa tehdä, mutta politiikassa näin myös sen, että poliitikot eivät pysty toimittamaan tämänkaltaista asiaa. Politiikka ei ole se paikka, jossa syntyy uutta. Olen sitä mieltä, että jos haluamme käynnistää uusia asioita, niin se muutosvoima lähtee aina politiikan ulkopuolelta liikkeelle ja politiikka seuraa perästä. Tämä ei siis tosiaan mennyt niin, että ajattelin, että ajattelin, etten halua olla kansanedustaja ja keksinpäs jotain muuta, vaan tämä meni niin, että siellä ollessa syntyi idea, jota pidin niin tärkeänä, että päätin lähteä toteuttamaan sitä. Kysymykseen, missä on valta, niin valtahan on ihmisillä. Politiikka, jos ajattelemme eduskuntaa, niin se on konsentraatio siitä ajattelusta, joka suomalaisilla on, mutta se, että ketkä pystyvät tekemään niitä systeemisiä muutoksia, niin lainsäätäjät esimerkiksi. Regulaatiota monella tasolla, mutta loppupeleissä lakien kautta me operoimme. Mutta taas, mitä lainsäätäjä demokratiassa ajattelee, niin ajattelee keskimäärin niin, kuin ihmiset, tässä tapauksessa suomalaiset, ajattelee. Ja silloin, jotta me esimerkiksi torjumme ilmastonmuutoksen, niin olen vakuuttunut siitä, ettei tämä tule onnistumaan sillä, että yritämme vain vakuuttaa poliitikkoja siitä asioista, vaan kyllä meidän täytyy saada ihmiset vakuuttuneeksi siitä, että meidän täytyy tehdä mitä erilaisempia toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ja se sitten heijastuu siihen poliittiseen päätöksentekoon.Mikko Rusama [00:10:18]: Mutta jos ajattelee vielä Compensaten ideaa, konkreettisesti, niin pyritte antamaan kuluttajille hyvin helpot keinot hyvittää hiilijalanjälki. Eli jos ostan Helsingin Unicafessa pihvin, niin oston yhteydessä voin laittaa pienen summan rahaa, joka sitten käytetään esimerkiksi metsien istuttamiseen. Ja olette laskeneet siis, että jos jokainen suomalainen maksaisi 220 euroa vuodessa, eli 60 senttiä päivässä, niin tällä summalla voitaisiin sitten kompensoida tämä hiilidioksidin määrä esimerkiksi sitä kautta, että istutetaan metsää Afrikkaan tai eri puolille maailmaa. Onko näin?Antero Vartia [00:11:00]: Nämä summat kuulostavat hämmentävän pieniltä ja olen esimerkiksi saanut kriittiä kohdallani siitä, ettei voi olla niin, että maksaa vain euron päivässä ja sitten asiat olisivat jotenkin hoidettu. Mutta euro päivässä per suomalainen on kaksi miljardia vuodessa. Näyttäkää minulle sellainen poliittinen johtajuus, joka pystyy allokoimaan budjettivaroistamme kaksi miljardia suoraan konkreettisiin ilmastotoimiin aikana, kun meidän rahamme eivät riitä koulutukseen, terveydenhuoltoon ja kaikkeen muuhun tärkeään. Jolloin nämä summat, niin pieniä kuin ne ovatkin, niin niistä kertyy valtava virta ja silloin me saamme sen läpileikkaamaan tämä yhteiskunta, että se on osana kaikkea toimintaa. Mutta tämä meidän säätiömme idea ei ole se, meillä ei ole mitään mahdollisuutta kompensoida tietämme ulos ilmastonmuutoksesta. Se ensimmäinen asia on se, että vähennämme niitä päästöjä. Meidän täytyy vähentää niitä nopeasti, radikaalisti, koska meidän pitää ymmärtää tämän ongelman mittakaava. Tämä on valtava. Ja meidän pitää ymmärtää myös se, että meillä on paljon vähemmän aikaa, kuin yleisesti ottaen ymmärretään, ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Jolloin se vaatii sen, että me tartumme toimeen. Yksilötasolla koen, ettei meillä ollut hirveästi työkaluja tehdä asioita ilmastonmuutoksen eteen, vaan ne ovat liittyneet elämäntapavalintoihin ja siihen, että vähennetään lihansyönti tai lopetetaan se kokonaan ja vähennetään lentämistä, mutta sellainen, että voisi systeemisesti osallistua siihen, että tehdään jotain, niin niitä ei ole. Tässä me nimenomaan yritämme rakentaa sitä systeemiä, jossa yksilöt voivat olla mukana. Aina, jos minä synnytän päästöjä, lisään hiilen määrää ilmakehässä, niin vähintä, mitä minun pitäisi tehdä, on siivota jälkeni. Jos alan ajattelemaan näin ja minulla on siihen käytännön keinoja, niin toivottavasti alan puhumaan siitä myös muille ja saan muut ajattelemaan samalla tavalla. Ja se lopulta heijastuu siihen poliittiseen päätöksentekoon ja saa lainsäätäjän muuttamaan lakeja.Mikko Rusama [00:12:37]: Joo, eli korostat yksilön vastuuta tähän ongelmaan liittyen. Pyritte tuomaan keinoja yksilölle vaikuttaa omaan toimintaansa ja yrität herätellä yksilöitä toimimaan tämän asian eteen niin, ettei ongelmaa ei ulkoisteta jollekin hallitukselle tai poliitikoille.Antero Vartia [00:12:53]: Jos sanotaan, että puhutaan yksilövastuusta, niin se saattaa kuulostaa siltä, että silloin vastuu kuuluisi poliitikkojen sijaan yksilöille. Näin ei missään nimessä ole. Meillä ei ole mitään keinoa pelastaa maailmaa sillä, että me ajattelemme, että yksilöt hoitavat tämän, vaan se nimenomaan vaatii sen, että me muutamme lakeja.Mikko Rusama [00:13:12]: Juuri niin, eli monella eri tasolla.Antero Vartia [00:13:10]: Mutta jos ihmiset eivät ole mukana siinä ilmastotyössä. Jos yksilöiden mahdollisuudet ovat oikeastaan siinä, että mennään mielenosoituksiin, mutta meillä ei ole keinoa konkreettisesti tarttua isommassa mittakaavassa toimeen, niin se johtaa siihen avuttomuudentunteeseen ja siihen, että tuolla on oltava joku, joka tämän tekee. Ja, hassua kyllä, mutta poliitikotkin ovat ihan tavanomaisia ihmisiä. Sen huomasi kansanedustajana ollessaan, että monet poliitikotkin tuntuvat sisäisesti ajattelevan, että jossain täytyy olla joku, joka torjuu ilmastonmuutoksen, koska siellä on paljon ihmisiä, jotka sanovat, että ilmastonmuutos on pakko torjua ja he ovat huolissaan siitä. Ja sitten samaan hengenvetoon he sanovat, että ei sillä ole mitään väliä, mitä me täällä teemme, koska Kiina sottaa kuitenkin. Ja ajatellaan, että joku muu tekee. Jossain täytyy olla joku Messias, joka meidät pelastaa. Jolloinka nimenomaan, jos me ymmärrämme sen, että voimme tehdä enemmän, voimme tehdä konkreettisia toimia, niin se tulisi aina kytkeä siihen sen vahingonteon yhteyteen, eikä puhua yleisellä makrotasolla ja ajatella, että joku muu sitten hoitaa tämän. Silloin meidän on helpompi tunnistaa se, että mitä me voimme tehdä. Ja se, että jos yksilöt voimaantuvat ja ymmärtävät, mitä voidaan tehdä, niin se heijastuu aina siihen, millä tavalla politiikkaa tehdään.Mikko Rusama [00:14:22]: Kyllä. Varmasti näin. Olet myös sanonut Talouselämän haastattelussa, että Kiinan on esimerkiksi paljon helpompaa ratkaista nämä ilmastonmuutoskysymykset, kuin meidän täällä läntisessä maailmassa. Tarvitsisiko tämä maailma vähän tällaista valistunutta diktatuuria, että nämä asiat saataisiin hoidettua kuntoon, että toimiiko tämä demokratia sinun mielestäsi?Antero Vartia [00:14:40]: Ei totisesti tarvitse lisää diktatuuria. Päinvastoin, pelottava kehityskulku siihen suuntaan, että meillä on entistä enemmän autoritäärisiä ihmisiä johtamassa. Siinä vaiheessa, kun meillä on autoritääriset ihmiset johtamassa, niin sinne tuppaa päätymään sellaiset ihmiset, jotka ennemmin kyseenalaistavat ilmastonmuutoksen, kuin ovat torjumassa sitä. Ja siksi toisekseen, että kyllä minun suurimpia arvojani on vapaus ja diktatuuri ei ole se paikka, jossa tämä asia ratkaistaan. Syy, miksi sanoin näin, on se, että Kiinassa voidaan tehdä niitä todella päättäväisiä ja rohkeita toimia ilman, että seuraavissa vaaleissa heidät äänestetään pois, mutta läntisessä demokratiassa me joudumme ottamaan huomioon se, että teemme nämä ratkaisut niin, että ihmiset hyväksyvät, niin, että me voimme jatkaa niiden ratkaisujen eteenpäinviemistä myös seuraavien vaalien jälkeen.Mikko Rusama [00:15:23]: Miten ajattelet, onko tilanteita, joissa yksilön päätäntävaltaa pitäisi rajoittaa, jos nähdään, että se johtaa maapallon tuhoon? Pitäisikö joissakin tilanteissa voimakkaammin päättää ihmisten puolesta asioista, jos he eivät itse ymmärrä muuttaa toimintaansa.Antero Vartia [00:15:39]: Kyllä, ehdottomasti.Mikko Rusama [00:15:42]: Eikö tämä ole jo vähän valistunutta diktatuuria?Antero Vartia [00:15:44]: Ei missään, lainhan kieltää. Meillähän on tässä demokratiassa tällä hetkellä monet asiat kiellettyjä. Ei sillä ole mitään tekemistä diktatuurin kanssa, jos me kiellämme vahingollisia asioita.Mikko Rusama [00:16:12]: Jos palataan Helsingin kontekstiin, niin Helsingillähän on todella kunnianhimoinen tavoite olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä ja yksi iso kipupiste on esimerkiksi kaksi hiilivoimalaa, että miten ne korvataan ja ei myöskään haluttaisi biomassaa käyttää siihen, eli hakata metsiä lämmityksen eteen. Ja nythän pormestarikin on tehnyt tällaisen haasteen, että miljoonan euron palkinto idealle, jolla löydetään keinoja tämän lämmityksen ratkaisemiseksi. Jos ajatellaan Helsinkiä, niin suurimmat päästöthän tulevat liikenteestä ja asuntojen lämmityksestä ja siitä energiantuotannosta, niin miten tämä ratkaistaan täällä Helsingissä ja mitä yksilökin voisi tehdä tämän vapaaehtoisen kompensoinnin lisäksi?Antero Vartia [00:16:59]: En tunne kyllin hyvin Helsingin infraa niin, että osaisin vastata, että mikä on se kokonaisvaltainen ratkaisu, joka tässä tehdään. Siitä olen vakuuttunut, että tarvitsemme monia erilaisia toimenpiteitä ja siihen liittyy keskeisesti sähköistäminen muun muassa esimerkiksi lämmityksen osalta. Ja se, että me voimme hyödyntää sähkö siinä, että tuotamme esimerkiksi lämpöä muillakin menetelmillä, kuin polttamalla jotain fossiilista. Mitä yksilö voi tehdä? Mielestäni kuvaavaa on se, että asun asunnossa, jossa on tarpeettomasti neliöitä ja asun siellä yksin. Tein hiilijalanjälkilaskurin ja se osoittaa, että ylivoimainen syntitaakka tulee siitä, että asun asunnossa, joka lämpeää kivihiilellä. Me emme huomaa, kun olemme näissä mukavissa neliöissä, jotka ovat lämpimiä, että mikä se vahingon määrä on, mikä tuolla syntyy. Johtuen siitä, että se kivihiili ei pala tässä meidän silmiemme alla ja johtuen siitä, että siitä syntyvä hiilidioksidi on näkymätön kasvihuonekaasu, että me emme näe sitä vahinkoa. Esimerkiksi kohdallani, kun muutin hiilidioksidijalanjälken, joka on melkein 30 000 siinä, ihan oikeasti johtuu siitä, että kun asun kivihiilellä lämmitetyssä asunnossa. Sen, kun muuttaa öljybarreliksi, niin se on lähemmäs seitsemänkymmentä öljybarrelia vuodessa. Tämä on mielestäni havainnollistavaa, että jos kuvittelen seitsemänkymmentä öljytynnyriä tuohon, jotka palavat joka vuosi…Mikko Rusama [00:18:22]: Sata puuta. Vähän yli sata puuta.Antero Vartia [00:18:22]: Isoa puuta, eli siis, tämä on, jälleen kerran, nämä ovat yksinkertaistuksia, jotka helpottavat joskus ymmärtämään ja pahimmillaan joskus taas johtavat siihen, että olemme ymmärtäneet asian niin pahasti väärin, että me kuvittelemme, että olisi oikoteitä onneen. Mutta se, että keskimäärin suomalainen synnyttää noin 22 barrelia öljyä joka päivä. Jos me poltettaisiin se öljy tässä meidän silmiemme alla, tai me keräisimme ne barrelit vaikka Stockmannin kellon ympärille, me näkisimme, mitä menee joka vuosi. Meidän olisi helpompaa ymmärtää se vahingon määrä, joka syntyy ja me tekisimme varmasti paljon nopeampia toimia näiden päästöjen vähentämiseksi. Ja mitä tulee tähän lämmitykseen, niin Helsingin energia tarjoaa tällä hetkellä muun muassa uusiutuvaa lämpöä. Taloyhtiöt voisivat tehdä uuden sopimuksen ja sitä kautta vähentää sitä taakkaa, joka siitä syntyy. Mutta tulevaisuudessa nämä ovat niitä isoja infra-hankkeita ja investointeja, jotka nimenomaan edellyttävät päätöksentekoa poliittisella tasolla niin, että se on taloudellisesti kannattavaa ja pakollista, mutta myös niillä yrityksillä, jotka ne investoinnit tosiasiassa tekevät.Mikko Rusama [00:19:19]: Jos puhutaan kahdesta sanasta: visio ja strategia. Mitä ajatuksia nämä sinussa herättävät? Sinulla on vahva visio ja tietynlainen strategiakin varmaan, mutta mitä ajatuksia näistä kahdesta sanasta tulee?Antero Vartia [00:19:34]: Visio on se fokuspiste. Visio on se, minne pitää mennä. Visio on se, mitä tavoitellaan. Strategia on taas keino löytää se fiksuin polku päästä sinne fokuspisteeseen.Mikko Rusama [00:19:50]: Ovatko nämä nyt sinulla kirkkaana molemmat mielessä?Antero Vartia [00:19:51]: Visio on, mutta strategiaa joutuu päivittämään jatkuvasti uuden tiedon valossa. Olosuhteet muuttuvat, ihmiset ympärillä, joukko kasvaa, työkalut paranevat ja ymmärrystä tulee koko ajan valtavasti enemmän joka suunnalta lisää, niin se kannustaa tietysti pohtimaan sitä strategiaa, mutta se visio on se, että me pysäytämme ilmastonmuutoksen ja siihen päästäksemme meidän on tehtävä isoja asioita ja sen takia myös Compensationin kohdalla me unelmoimme todella isosta muutoksesta ja asetamme tavoitteet myös siihen, että meidän on saatava aikaan globaaleja, isoja asioita, koska jos me emme sitä tavoitella, niin me teemme niin pieniä asioita, ettei niillä ole tosiasiallista vaikutusta ilmakehään.Mikko Rusama [00:20:32]: Joo. Nyt menen tähän Helsingin kaupungin visioon, kaupunkistrategiassa sanotaan, että Helsinki haluaa olla maailman toimivin ja parhaiten digitalisaatiota hyödyntävä kaupunki, että tämä kunnianhimoinen visio on varmasti yksi syy, miksi olen kaupungilla, että näen, että siinä kunnianhimon taso on riittävän suuri. Mitä ajatuksia tämä Helsingin kaupungin visio herättää sinussa?Antero Vartia [00:20:50]: Hyviä. Ennen kaikkea olen erittäin ylpeä kotikaupungistani. Tämä muutos, mikä Helsingissä on tapahtunut, on mahtava. Tämä menee hurjaa vauhtia eteenpäin. Yhteisöllisyys ja viihtyvyys kasvaa koko ajan ja tällä tavalla pitää mielestäni suhtautua asioihin, koska ihan kaiken, ihan joka ikisen asian maailmassa voi tehdä paremmin, jolloinka asioiden ympärillä tulisi suhtautua sillä tavalla, että tämä on makeeta, tämä on hyvä, mutta miten tämän voisi tehdä vielä paremmin. Ja sieltä sitten taas syntyy tämä kehitys. Ja sitten taas, kun me mietimme, että miten näitä voitaisiin tehdä paremmin niin onneksi meille on vihdoinkin tullut siihen parempaan tekemiseen hyvin keskeiseksi elementiksi se, että se parempi tekeminen on se, että jutut ovat kestävämpiä. Ne eivät aiheuta samalla tavalla vahinkoa, ne lisäävät viihtyisyyttä, että siellä on muitakin arvoja, kuin se, että se tuottaisi esimerkiksi vain taloudellista kasvua tai hyvinvointia, vaan ne muut ulottuvuudet ovat siinä vahvasti mukana. Mutta se visio, sen pitää olla rohkea, sen pitää olla päämäärätietoinen ja sen pitää olla sellainen, että hei, me mennään ja tehdään tämä, koska saa myös sitten ihmiset, joilla on kyky saada asioita tapahtumaan, tarttumaan toimeen sen puitteissa ja silloin se muutos oikeasti syntyy.Mikko Rusama [00:21:57]: Olen tosiaan kaupungin digijohtaja ja me näemme, että tämä digitalisaatio ei sinänsä ole mikään tavoite, vaan keino päästä tähän maailman toimivimmaksi kaupungiksi. Miten näet digitalisaation merkityksen Compensaten kannalta ja laajemmin kaupungin kehittymisen kannalta?Antero Vartia [00:22:13]: Se on äärimmäisen keskeinen.Mikko Rusama [00:22:18]: Miten se vaikuttaa?Antero Vartia [00:22:22]: No se vaikuttaan siten, että oikeastaan vain mielikuvitus voi olla rajana, että mitä kaikkea voi tehdä. Mutta samaan aikaan, jos me ajattelemme esimerkiksi, minun on helpompi peilata Compensaten toimintaa vasteen, niin me olemme halunneet ensin ymmärtää, että mikä on se juttu. Tavallaan se varsinainen ydin ja core. Ja olemme lähestyneet tätä asiaa niin, että me haemme ensin ne ratkaisut ja teemme ne hyvin mekaanisesti ja sen jälkeen pyritään digitalisoimaan niitä niin, että nämä asiat tapahtuisivat jouhevammin ja kevyemmin, eikä niin, että ensin tehdään jokin teknologinen ratkaisu ja sen määrittämillä raameilla yritetään lähteä toteuttamaan jotain. Digitalisaatio on edelleen, kuten itsekin sanoit, vain keino päästä niihin tavoitteisiin.Mikko Rusama [00:23:07]: Ja Compensatekin on vain digipalvelu, tietyssä mielessä, jos ajattelee, että miten mahdollisimman joustavasti hoidetaan maksutapahtuma ja miten verkon kautta voidaan lahjoittaa ja jakaa. Eikö näin?Antero Vartia [00:23:17]: Joo, mutta sitten haaveet tulevaisuudessa, että jos me ajattelemme vaikka sellaista, että ostat jotain, niin siitä tulee automaattisesti tieto sinun kännykkääsi ja näet saman tien sinun hiilijalanjälkesi. Samalla tavalla, kun seuraan koko ajan unenlaatuani, niin se on johtanut siihen, että teen asioita nukkuakseni paremmin, koska saan mittausdataa siitä. Jos saisit dataa siitä jatkuvasti, että kuinka paljon päästöjä synnytät, niin tekisit paljon enemmän toimia päästöjesi vähentämiseksi.Mikko Rusama [00:23:41]: Tulisi sitä sense of urgencya vähän.Antero Vartia [00:23:37]: No takuulla. Ja sitten voisit myös tavoitella sitä, että voisit alkaa maksamaan sitä vanhaa velkaa, jonka olet vuosien saatossa synnyttänyt. Digitalisaatio voi myös mahdollistaa sen, että kun maksat siitä, niin näet suoraan, että mihin se raha menee. Se menee sinne ilman välikäsiä, vaikka lohkoteknologian tai jonkin muun teknologian avulla. Sinä näet, että kuka on se ihminen, jolle maksetaan siitä, että jokin yksittäinen geomerkitty puu kasvaa jossain päin maailmaa. Satelliiteilla seurataan, varmennetaan sen kasvu. Nämä kaikki ovat mahdollisuuksia, jotka ovat olemassa, eikä vaadi mitään mahdottomia edes tämän päivän teknologialta. Tämä on tehtävissä.Mikko Rusama [00:24:12]: On, on.Antero Vartia [00:24:14]: Mutta pitää olla ensin taas kannustimet ja insetiivit siihen, että tähän ryhdytään. Pitää löytää se marssijärjestys. Valtavan hyvän järjestelmän rakentaminen ei toimi, jos sitä eivät ihmiset siirry käyttämään.Välike [00:24:34]: Muutossankari.Mikko Rusama [00:24:29]: Muutossankarimme tässä jaksossa on Santtu Von Bruun, joka kertoo siitä, miten kolerasairaala muutettiin kukoistavaksi Maria 01 -startup -kampukseksi.Santtu Von Bruun [00:24:48]: Maria 01 syntyi, se oikeastaan lähti projektina liikkeelle vähän yli kolme vuotta sitten. Me olimme pitkään miettineet keinoja ja tapoja löytää parempi fokus ja vahvempi fokus ja tukea helsinkiläistä kasvuyritysekosysteemiä ja start up-yrittäjyyttä. Ja meni todella kauan, ennen kuin löysimme oikean tavan. Ei oikein tuntunut löytyvän tilaa, paikkaa, mahdollisuutta tehdä sitä. Mutta sitten hyvin onnekkaasti Heikki Kyöstilä, joka on PlanMegan perustaja, ehdotti kaupungille, että kun Marian vanha sairaala oli tyhjänä, niin me tekisimme siitä jotain. Ja me lähdimme todella nopeasti liikkeelle. Se toimintamalli, mikä on koko Marian synnyttämisen takana, on ollut suunnittele - toteuta - evaluoi - suunnittele uudelleen. Tämmöinen tietynlainen design-projekti, missä on koko ajan pystytty muokkaamaan ja elämään hyvin nopeasti ja ohittamaan, voisi sanoa, kaupungin vakiintuneita käytäntöjä. Me saimme kaupungin johdolta lupa tehdä se viiden vuoden pilottina. Me neuvottelimme, tämmöinen, me saamme hyvin vapaat kädet toteuttaa. Ja sitten evaluoidaan ja sitten katsotaan, että onko se onnistunut. Ja sehän on onnistunut, paremmin kuin mitään, mitä me osasimme kuvitella. Jouluna 2015 me pidimme Mariassa tapahtuma. Siellä oli toista sataa kasvuyritysekosysteemin jäsentä tai edustajaa, että tässä tämä nyt on. Mitä me nyt teemme? Me olemme miettineet näin ja tiesimme, että suunnittelma, jonka me esittelemme, raadellaan ihan riekaleiksi. Ja niin siinä kävikin, mutta se oli lähdetykin siitä ajatuksesta, että me esitämme ja samaa tietä, kun se lähtee liikkeelle, niin me teemme sitä uudelleen ja sopeudutaan ja muokataan ja kehitetään. Tämä on elämäni rakkain projekti sen vuoksi, että tämä on myös osoittanut, että kaupunki voi halutessaan tehdä asioita toisella tavalla. Me olemme oikeasti paljon notkeampia, paljon parempia tekemään asioita nopeasti, kun me vain haluamme ja meillä on riittävän iso maali. Kaupunkiorganisaatio kyllä löytää perinteisesti hirveästi keinoja sanoa ei, mutta kaupungin pitäisi löytää enemmän sellaisia malleja, jolla se voisi sanoa itsellensä kyllä. Kaupunkiorganisaatio voi tehdä uudenlaisia asioita, se voi kokeilla, kunhan se vain oppii niistä kokeiluista ja sitten pystyy muuttamaan toimintamallia nopeasti.Mikko Rusama [00:27:30]: Meillä digistrategiassa on yksi iso teema tällainen palvelutarvetta ennakoiva kaupunki. Minulla on tässä tämmöinen esitekin, saat kiitokseksi tästä podcastista tämmöisen pienen esitteen. Eli ajatus on se, että me voisimme paremmin ennakoida kaupunkilaisten tiedon ja palvelun tarpeita ja palvella vähän henkilökohtaisemmin, eli ajatus siitä, että.. Me uskomme tällaiseen isoon paradigmamuutokseen, että aikaisemmin kaupunki on ollut aika reaktiivinen, että pakotetaan ihmisiä tulemaan toimistoon ja sitä kautta saamaan palvelua tai täyttämään lomakkeita, niin me ajattelemme niin, että jos sinulla on palvelutarve ja meillä on lakisääteinen tehtävä, niin meidän pitäisi tunnistaa paremmin sinun henkilökohtaiset tarpeesi ja antaa se tieto ja palvelu automaattisesti ilman lomakkeiden täyttöä esimerkiksi. Esimerkkejä voi olla esimerkiksi se, että perheille joilla on pieni lapsi, voisimme tarjota automaattisesti esiopetuspaikka tai koulupaikka ilman, että haetaan. Vaikeampi on terveydenhuollon tapaukset, että jos tunnistamme datasta, että olet vaarassa sairastua, niin voisimme kutsua sinut automaattisesti terveystarkastukseen. Millaisia ajatuksia tämä herättää?Antero Vartia [00:28:30]: Että juuri näin. Tähän maailman pitää mennä. Tämä on juuri sitä, että kaiken voi tehdä paremmin. Ihan kaiken voi tehdä paremmin. Ja kun mietitään, mitkä ovat ne oleelliset asiat, jotka me haluaisimme, että olisivat paremmin tehtynä, me alamme miettimään ja juuri esimerkiksi tässä tapauksessa mielikuvitusta käyttäen, että mitä kaikkea voitaisiin tehdä, niin teknologia ja digitalisaatio tarjoaa ihan uskomattoman hyviä mahdollisuuksia, joita ei esimerkiksi 10-20 vuotta sitten ollut olemassa.Mikko Rusama [00:29:02]: Millaisia neuvoja antaisit minulle, että tämä on valtava haaste tämmöisen ison, tämä on iso kulttuurimuutos hirveän pitkälle. Muutos toimintatavoissa, että se ei ole pelkkää teknologiaa, että toimitaan proaktiivisemmin ja henkilökohtaisemmin. Ja jos ajattelet Helsingin kaupungin organisaatiota, niin 38 000 työntekijää ja 43 000 työntekijää, kun katsoo koko kaupunkikonsernia, niin miten tätä muutosta voi johtaa? Sinulla on vielä isompi muutoshaaste, mutta millaisia neuvoja antaisit minulle?Antero Vartia [00:29:28]: En koe olevani asemassa, että voisin antaa sinulle neuvoja, mutta voin ajatella ääneen.Mikko Rusama [00:29:27]: No ajattele ääneen.Antero Vartia [00:29:32]: Kun sanoin aiemmin, niin kaikki arvokas tapahtuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Jos sen laatua pystyy parantamaan niin, että ihmiset puhuvat rehellisemmin keskenään, tuovat paremmin niitä ongelmia esille ja niitä taustoja niille asioille ja ongelmille, vaikka omille arvomaailmoilleen, niin se helpottaa näiden asioiden eteenpäinviemistä, jos me ymmärrämme, että mistä se ajattelu ylipäätään kumpuaa. Koen, että aika usein me sivuutamme, että me teemme asioita teknograattisesti, tai meillä on järjestelmät pystyssä, että miten toimintatavat, miten me tämän teemme. Ja me sivuutamme sen, että millaisia me ihmiset olemme, mitä me pohjimmiltaan ajattelemme ja mistä meidän innostuksemme ja pelot vaikka kumpuavat. Jos me saamme paremman kytköksen ihmisten välille, jos saamme ihmisten välinen kemia toimimaan paremmin, niin se heijastuu siihen kulttuurimuutokseen, joka sitten on taas kuitenkin se kaikkein tärkein asia. Jos kulttuuri on hyvä, niin silloin saadaan muutos syntymään ja jos kulttuuri ei ole hyvä, niin vaikka olisi kuinka hyviä tavoitteita, hieno visio ja mahtava strategia, niin sen toteuttaminen on vaikeaa.Mikko Rusama [00:30:28]: Mutta miten sitä kulttuuria muutetaan? Ja se tuska, mitä itsellänikin on, kun on iso organisaatio, niin en vaan repeä ihan kaikkeen. Eli miten tätä kulttuuria voidaan muuttaa isosti ja miten taklaat sen, että meillä kaikilla on vain 24 tuntia vuorokaudessa?Antero Vartia [00:30:49]: Se onkin kysymys, jonka olisin halunnut taklata monta kertaa. Näitä tunteja jos saisi taiottua enemmän. Se, että huolehtii siitä ihmisten hyvinvoinnista on hyvin tärkeää, mutta samaan aikaan se hyvinvoinnista huolehtiminen ei minun maailmassani tarkoita kuitenkaan välttämättä sitä, että meillä pitäisi olla enemmän vapaa-aikaa, vaan meillä pitäisi olla asioita, joihin me itse uskomme. Että pääsisimme tekemään merkityksellisiä asioita. Tämä on myös yksi, että kuullaan aidosti sitä, että mitä ihmiset haluaisivat tehdä. Miten he haluavat, mikä on heille oikeasti tärkeää siinä tekemisessä ja jos ihminen pääsee tekemään niitä asioita, jotka ovat aidosti sydäntä lähellä, niin hän loistaa eri tavalla ja vaikuttaa myös siihen, miten he käyttäytyvät ja toimivat keskenään. Tämä on hidas prosessi. En usko, että sitä pystyy koskaan nopeuttamaan siihen, että asiat tapahtuisivat sillä tavalla, kuin me toivoisimme. Se vaatii työtä. Mutta jälleen kerran se, että ihmiset oppivat olemaan yhdessä aiempaa paremmin, kunnioittamaan toisiaan, arvostamaan sitä, että me olemme eri mieltä asioita ja pitämään sitä sen sijaan, että se olisi ikävä asia, että olemme eri mieltä asioista, niin se olisikin rikkaus. Ja nimenomaan nämä erimielisyydet, kun niitä käsitellään, ovatkin se juttu, joka kuljettaa meitä eteenpäin kohti niitä uusia ratkaisuja. Mutta kaikki lähtee siitä, kuinka me kohtaamme toinen toisemme. Vaikka olisi kuinka hyvä teknologinen ratkaisu, mutta jos se heikentää ihmisen vuorovaikutuksen laatua, niin siinä isossa kuvassa ei tulla onnistumaan.Mikko Rusama [00:32:05]: Hei, aika rientää. Haluaisin vielä kysyä, että mitä sovellusta tai digipalvelua käytät eniten?Antero Vartia [00:32:14]: Helsingin sanomien appia tai Twitteriä.Mikko Rusama [00:32:16]: Ja mikä sovellus tai järjestelmä on turhauttanut sinua kaikista eniten elämäsi aikana? Tai mille olet hermostunut kaikista eniten?Antero Vartia [00:32:21]: Jodel. Minusta on kamalaa, että meillä on sellainen järjestelmä olemassa, missä ihmisiä kannustetaan juoruilemaan ja kertomaan asioita…Mikko Rusama [00:32:31]: Vessan seinä.Antero Vartia [00:32:32]: Niin, no se sopisi.Mikko Rusama [00:32:35]: Digitaalinen vessanseinä, jossa nimettömänä saa kirjoitella asioita.Antero Vartia [00:32:35]: Sielläkin on paljon oivaltavampia asioita, mutta se, että me ruokimme sellaista kulttuuria, jossa me vakoilemme toisiamme ja juoruamme toisistamme, niin se on mielestäni käsittämätöntä.Mikko Rusama [00:32:46]: Miksi sitten käytät sitä?

Antero Vartia [00:32:44]: En käytä sitä, mutta tiedän kyllä sen olemassaolosta.Mikko Rusama [00:32:52]: Hei, olen nyt tentannut sinua todella pitkään, niin nyt saat kysyä minulta ihan minkä kysymyksen vain.Antero Vartia [00:32:55]: Mikä on elämän tarkoitus?Mikko Rusama [00:32:59]: Mikä on elämän tarkoitus? Aloitit, ihan helppo kysymys…Antero Vartia [00:33:03]: Sain vain yhden kysymyksen ja ajattelin, että sillä pitäisi olla merkitystä.Mikko Rusama [00:33:07]: No, minulla on tämmöinen kristillinen vakaumus ja jollain tavalla toivoisin, että voisin elää niin, että tälläanen Raamatullinen ajatus, että rakasta Herraasi yli kaiken ja lähimmäistäsi kuin itseäsi, että ajattelen niin, että jos olen hyvä toiselle ihmiselle, niin se tuottaa hyvää hedelmää. Ja toivoisin, että tässä elämässäni voisin käyttää oman leiviskäni käyttää sillä tavalla, että kuolinvuoteella ajattelen, että sain valmiiksi jonkin hyvän maalauksen, etten pelkkää kehystä.Antero Vartia [00:33:37]: Loistavaa.Mikko Rusama [00:33:39]: Oliko tämä hyvä vastaus?Antero Vartia [00:33:43]: Se oli mielestäni asian ytimessä. Olisin ehkä sanoittanut samaa asiaa toisin, mutta se on juuri näin. Uskon, että hyvä elämä kumpuaa siitä, että mitä enemmän me annamme, mitä enemmän me teemme hyvää toistemme ja yhteisen hyvinvoinnin eteen, niin silloin me olemme oikeiden asioiden äärellä.Mikko Rusama [00:33:57]: Onko jotain kysymystä, jonka toivoisit, että olisin kysynyt, mutta en ole kysynyt?Antero Vartia [00:33:59]: Ei nouse mieleen, tämä on ollut mielestäni erittäin miellyttävä ja kiva tapaaminen.Mikko Rusama [00:34:04]: Ihan hauskaa. Hei, kiitoksena tästä podcastista, haluaisitko, että veisin sinut joskus hyvään saunaan?Antero Vartia [00:34:11]: Sopisi oikein hyvin.Mikko Rusama [00:34:14]: Okei, voidaan järjestää. Minulla on pari seuraa, johon kuulun.Antero Vartia [00:34:14]: Loistavaa.Mikko Rusama [00:34:16]: Kiitos sinulle todella paljon.Antero Vartia [00:34:20]: Kiitos itsellesi.Outro [00:34:30]: Tämä on siis Maailman toimivin podcast. Jos tykkäsit tästä jaksosta, kerro siitä kaverillesi sosiaalisessa mediassa. Voit lähettää palautetta myös sähköpostilla: maailmantoimivinpodcast at hel piste fi, yhdellä l:llä.

[äänite päättyy]

Maailman toimivin podcast, jakso 4

[äänite alkaa]

Mikko Rusama [00:00:01]: Mikä tekee tästä jaksosta maailman toimivimman podcast-jakson?Tiia Rantanen [00:00:05]: Toivottavasti se, että tämä ehkä pikkuisen naurattaa ainakin minua ja sinua.Mikko Rusama [00:00:11]: Kova vaatimus.Tiia Rantanen [00:00:13]: Ja se, että ehkä me saamme tästä jotain hyödyllistä aikaan.Intro [00:00:20]: Tämä on Maailman toimivin podcast sinulle, joka olet kiinnostunut Helsingin kaupungin digitalisaatiosta ja kiinnostavista ihmisistä. Joka jaksossa on äärettömän kiinnostava vieras ja muutossankari.Mikko Rusama [00:00:54]: Tiia, sinulla on erittäin suosittu Kaverin puolesta kyselen -podcast. Siinä lopussa on aina KPK eli Karmaisevan Piinaava Kyssäri. Mikä on piinaaviin kysymys, mitä olet koskaan kysynyt sinun podcast-ohjelmassasi?Tiia Rantanen [00:01:09]: Meidän kaikista hirvein kysymys on se, mistä koko KPK-kysymyshomma sai alkunsa. Sellainen kysymys, joka me keksittiin lomamatkalla Lissabonissa. Me emme vieläkään tiedä, miten siihen pitäisi vastata. Se on kysymys, josta kaikki sai alkunsa. Valitsisitko mieluummin, Mikko...Mikko Rusama [00:01:31]: Minultako sinä sen kysyt nyt?Tiia Rantanen [00:01:32]: Totta kai kysyn. Mitä hittoa? Valitsisitko mieluummin sen, että olisit kerran vuohen kanssa sillä lailla ja kukaan ei saisi koskaan tietää. Vai että et olisi vuohen kanssa koskaan sillä lailla, mutta kaikki luulisivat, että olet ollut vuohen kanssa sillä lailla?Mikko Rusama [00:01:50]: Aika kiusallinen kysymys.Tiia Rantanen [00:01:52]: Se on se pointti.Mikko Rusama [00:01:53]: Tämä on kuitenkin perheohjelma.Tiia Rantanen [00:01:59]: Se riippuu ihan siitä, mitä sinä ajattelet sillä lailla olemisella.Mikko Rusama [00:02:05]: Jätetään tämä arvoitukseksi vielä tässä vaiheessa. Minä ajattelin, että kuitenkin kun sinä olet näin kokenut KPK:iden kysyjä, niin aloitetaan tämä podcast KPK:illa. Minä yritän. Nämä ovat vähän tylsempiä, mutta nämä liittyvät tähän Helsingin kaupungin digistrategiaankin. Katsotaan, mitä tästä tulee. Nämä eivät välttämättä saa sinua nauramaan, mutta nämä ovat aika vaikeita kysymyksiä. KPK yksi. Olisiko parempi, että sinä saisit tiedon, että sinulla on joku parantumaton sairaus. Johon voi kuolla milloin tahansa, mutta jolle sinä voit ehkä jotain, pikkuisen pidentää elinaikaa. Versus sinä elät ihan tyytyväisenä tietämättömänä ja kuolet aivan yllättäen.Tiia Rantanen [00:02:46]: Tämä on kyllä karsean paha kysymys. Ei vitsi. KPK:ssahan on myös...Mikko Rusama [00:02:54]: Menikö tämä väärin?Tiia Rantanen [00:02:55]: Ei. Tämä on hyvä. KPK:ssa on semmoinen pikku glitch vielä. Jos ei vastaa ollenkaan kysymykseen, joutuu ottamaan molemmat vaihtoehdot. Mutta tässä...Mikko Rusama [00:03:06]: Sinulla on nyt 10 sekuntia aikaa vastata.Tiia Rantanen [00:03:09]: Minun intuitio sanoo, että minä ottaisin mieluummin jälkimmäisen vaihtoehdon. Minä en tietäisi sitä ja olisin autuaan tietämätön. Toisaalta olisihan se mukavaa, että ehtisi kertoa tärkeät asiat läheisille ennen kuin kuolo korjaa.Mikko Rusama [00:03:26]: Minä en nyt oikein tiedä, kumman sinä nyt valitset.Tiia Rantanen [00:03:29]: Itsellä sama. Kyllä minä haluaisin tietää.Mikko Rusama [00:03:32]: Toinen KPK. Onko parempi, että kaikki sinun WhatsApp- ja sähköpostiviestit tulevat julkisiksi vai että kaikki, mitä sinä olet googlannut tulevat julkisiksi?Tiia Rantanen [00:03:43]: WhatsApp- ja sähköpostiviestit. Ehdottomasti. Minun Google-historia...Mikko Rusama [00:03:47]: Sinä mieluummin avaat kaikki WhatsApp- ja sähköpostiviestit?Tiia Rantanen [00:03:51]: Ei. Anteeksi. Nyt minä vastasin väärin. Mieluummin Google-historia saa tulla julkiseksi.Mikko Rusama [00:03:57]: Sinä et hae mitään epäilyttäviä juttuja?Tiia Rantanen [00:03:59]: Haen totta kai. Jatkuvasti haen, mutta eihän se kerro minusta ihmisenä muuta kuin sen, että olen utelias.Mikko Rusama [00:04:07]: Oletko varma, että se ei kerro muuta?Tiia Rantanen [00:04:09]: Ainakin nyt, kun se historia ei ole tässä leväytettynä minun eteen. Olen.Mikko Rusama [00:04:13]: Minulla on siis vieraana Tiia Rantanen, joka on kova viestinnän ammattilainen. Sinun sivuilla lukee, että sinä olet kirjoittaja, podcastaaja, sisällöntuottaja, tv-addikti ja vielä ihminenkin. Minua jäi kiinnostamaan, että miksi sinun pitää korostaa, että olet ihminen?Tiia Rantanen [00:04:33]: Minä en tietääkseni korostanut sitä millään lailla.Mikko Rusama [00:04:36]: On se siellä kuitenkin mainittu.Tiia Rantanen [00:04:37]: Päätin mainita sen ehkä just siksi, että minun mielestäni nuo... Nyt jo pelkästään kun sinä sanoit, että minä olen viestinnän ammattilainen. Se kuulostaa jotenkin pelottavalta ja luotaantyöntävältä. Ehkä minä halusin sillä ihmisyydellä korostaa, että olen myös ihan pelkkä tavallinen ihminen.Mikko Rusama [00:04:55]: Oletko sinä tavallinen?Tiia Rantanen [00:04:56]: Olen. Minä olen suorastaan piinaavan tavallinen.Mikko Rusama [00:05:02]: Piinaavan tavallinen? Oikeastaan miksi me halusimme kutsua sinut... Minä haluan puhua viestinnästä. Kaikki johtaminen ja muutoksen tekeminen on viestintää. Sinä olet onnistunut aika hyvin tavoittamaan ison joukon ihmisiä esimerkiksi sinun podcastilla. Sinä paljastit myös yllättävän seikan, kun tulit tänne studioon. Sinä kerroit, että olet itse asiassa ollut töissä Helsingin kaupungilla nuorisoasiainkeskuksessa ja Kompassissa, ja tehnyt viestintähommia. Kerro vähän tästä. Mitä sinä opit kaupungilla? Mitä sinä opit kaupungilla viestinnästä?Tiia Rantanen [00:05:38]: Minä olin noin 10 vuotta sitten Nuorisotiedotuskeskus Kompassissa töissä nuoriso-ohjaajana. Kompassi oli paikka, johon nuoret saivat tulla, soittaa, meilata tai keskustelupalstalla ottaa yhteyttä ja kysyä ihan mitä vaan. Meidän tehtävänämme oli neuvoa kaikenlaisissa ongelmatilanteissa. Ei ongelmaakaan tietenkään välttämättä tarvinnut olla. Me saatoimme esimerkiksi antaa reittiohjeita tiettyihin paikkoihin tai neuvoa mihin kannattaa olla yhteydessä, jos tarvitsi keskusteluapua tai terveysneuvontaa. Sitten oli tietysti tämä kaikista yleisin kysymys: "Olenko raskaana?".Mikko Rusama [00:06:21]: Oikeasti? Oliko se yleisin kysymys nuorilla?Tiia Rantanen [00:06:23]: Se oli kyllä yksi yleisimpiä kysymyksiä.Mikko Rusama [00:06:26]: Mitä sinä siihen vastasit?Tiia Rantanen [00:06:26]: Sanoin, että: "En minä voi sitä tietää. Täytyy testata lääkärissä".Mikko Rusama [00:06:32]: Mitä sinä opit, kun siellä kaupungilla työskentelit, viestinnästä? Pystytkö sinä kiteyttämään jotain viisauksia? Siinä oltiin ison joukon kanssa tekemisissä. Jäikö siitä jotain mieleen?Tiia Rantanen [00:06:42]: Jäi. Yksi tärkein oppi, mikä siitä jäi mieleen, ja mikä oli Nuorisotiedotuskeskus Kompassin toiminnan ja perustamisen kulmakivi. Täytyy mennä sinne, missä yleisö on. Nuorisotiedotuskeskus Kompassin nimi oli Kompassi siksi, että se laitettiin alun perin Helsingin rautatieaseman Kompassitasolle paikkaan, jossa teinit hengailivat. Nuorisoasiainkeskuksen täytyi mennä sinne, missä nuoret olivat jo valmiiksi. Ei voida olettaa, että perustetaan joku paikka ja sitten ollaan: "Kids, kids, come!". Se oli minun mielestäni ehdottomasti tärkein juttu, jota toteutan edelleen työssäni päivittäin.Mikko Rusama [00:07:23]: Jos sovelletaan tätä oppia, että pitää mennä sinne, missä kuulijat on. Miten minä sovellan sitä oppia podcastin osalta?Tiia Rantanen [00:07:31]: Meidän podcastin kohdalla me teimme niin, että meidän tärkein viestintäkanava podcastille on Instagram, joka ei välttämättä ensimmäisenä tule mieleen viestintäkanavana. Se ei ole paikka, mihin voi linkata jaksoja tai muuta tällaista. Se on meille paikka, missä me olemme rakentaneet, minun podcast-kollega Anna Karhusen kanssa, yhteisöä meidän kuulijoiden kanssa. Me olemme kaikki kavereita kaverin puolesta.Mikko Rusama [00:07:56]: Kun ajattelet Helsingin kaupunkia, siellä on 38 000 työntekijää. Yksi toive olisi, että tämänkin podcastin kautta voisi kertoa isolle joukolle ihmisiä kaupungin tekemisistä ja haastatella kiinnostavia vieraita. Miten tätä viestintähaastetta pitäisi lähestyä? Mitä neuvoja sinä antaisit? Minulla ei itse asiassa ole tälle podcastille ollenkaan Instagram-tiliä. Auttaisiko se tässä asiassa, vai miten minun pitäisi ajatella?Tiia Rantanen [00:08:23]: Nyt ollaan jo tosi hyvässä vaiheessa, koska sinä olet tekemässä tätä podcastia. Minusta se on jo tosi hyvä juttu, koska podcastit on tosi kovassa huudossa tällä hetkellä. On pelkästään fiksua tehdä podcast juuri tässä ajassa viestimään oikeastaan minkä tahansa laisia asioita. Tärkeintä on varmaan miettiä, kuka sinun yleisö on ja missä he hengailevat.Mikko Rusama [00:08:43]: Heitä on raitiovaunukuskeina. Lääkäreitä, opettajia.Tiia Rantanen [00:08:50]: Sinun täytyy ottaa kaikki kanavat haltuun, mitä nämä ihmiset kuluttavat, esimerkiksi raitiovaunukuljettajat tai opettajat. Ihmiset, jotka käyvät töissä. Saattavat kulkea autolla töihin, raitiovaunulla tai millä lie. Ehkä he kuuntelevat podcasteja siellä. Ehkä he menevät junalla töihin ja selaavat puhelinta siinä. Mitä he sieltä puhelimesta selaavat? Selaavatko he Instagramia vai käyttävätkö sähköpostia? Olisiko uutiskirjeen tyyppinen pläjäys siinä vaiheessa paras? Sinä ehkä itse tunnet oman yleisösi parhaiten.Mikko Rusama [00:09:21]: Tämähän on mielenkiintoinen kysymys. Ylipäätään kun puhutaan muutosviestinnästä, se ei ole helppoa näin isossa organisaatiossa.Tiia Rantanen [00:09:28]: Ei ole varmasti helppoa. Onnea valitsemallasi tiellä. Aina on mahdollisuus, että se jää vähän jalkoihin. Minä olen sitä mieltä, että sisältö on kaiken pihvi. Jos tekee hyvää sisältöä, niin kyllä ihmiset löytävät sen pariin. Ei ihan itsestään. Totta kai jotain täytyy tehdä, mutta jos sisältö kiinnostaa, niin kyllä ihmiset sitä myös kuluttavat. Tietysti jos on hirveän heterogeeninen yleisö ja täytyisi tavoittaa monenlaisia ihmisiä, jotka kuluttavat erilaisia sisältöjä erilaisissa kanavissa. Sinun täytyy mennä niihin eri kanaviin tai sitten sinun täytyy hyväksyä, että ihan kaikkia tällä ei nyt saada kiinni.Välike [00:10:20]: Minä rakastan podcasteja ja sen takia haluan tehdä Maailman toimivinta podcastia, jotta taso säilyy.Mikko Rusama [00:10:32]: Kun meillä on tämmöinen digitalisaatio-ohjelma, niin me olemme tehneet esitteen.Tiia Rantanen [00:10:36]: Vanha kunnon printti.Mikko Rusama [00:10:37]: Paperinen. On se digitaalisenakin. Minä haluan antaa tämän nyt sinulle ja toivoisin, että sinä tutustut tähän. Katso sitä hiukan. Minkälaisia ajatuksia tämä herättää? Tämä on taas yksi kauhean paha kysymys.Tiia Rantanen [00:10:54]: Tämä aukeaa haitarimaisesti. Minulle tulee heti...Mikko Rusama [00:10:56]: Paperinen haitariesite. Mitä sinä ajattelet? Jos vilkuilet siitä, niin mitkä kolme ajatusta tulee mieleen tuosta? Tuntuuko tämä tilanne piinaavalta?Tiia Rantanen [00:11:08]: Pikkuisen. On tosi kiva katsella jotain esitettä, kun joku hengittää tuolla lailla niskaan.Mikko Rusama [00:11:16]: Tarkkailee herkeämättä, että mikä on reaktio.Tiia Rantanen [00:11:18]: Minä en keskity tähän sisältöön, kun olen vaan, että: "Mitä minä sanon tästä?"Mikko Rusama [00:11:24]: Ei. Minä olen ihan armollinen.Tiia Rantanen [00:11:28]: Toimittajana minä olen vanhan liiton printin ystävä. Minä pidän käsin kosketeltavista asioista. Sellaisista, joihin voi palata myöhemmin. Itse teen enemmän töitä viihteellisten ja huumoripitoisten sisältöjen äärellä. Ensi näkemältä... Minä olen pahoillani, mutta onhan tämä vähän kuivakka. Tämä on kaunis. Tässä on tosi kauniit kuvat ja tämä on hienosti taitettu. Onhan tämä digitalisaatio kovaa infoa. Se on tosi vaikea paketoida.Mikko Rusama [00:11:58]: Onko se boring? Se on boring.Tiia Rantanen [00:12:00]: Se on tosi vaikea paketoida sellaiseen viihteelliseen, humoristiseen pakettiin, joka on minun henkilökohtainen suosikkipaketti.Mikko Rusama [00:12:06]: Osaisitko sinä tehdä tuosta viihteellisen version?Tiia Rantanen [00:12:09]: Minun mielestäni toisaalta kyllä tällaisesta... Jotain vitsejä tänne nurkkaan. Katso. Tuosta noin. Toisaalta minun mielestäni ei tämän tarvitse olla viihteellinen. Ei esitteen tarvitse olla täynnä vitsejä. Tämän esitteen saatavuutta voi vitsikkäästi jollakin some-videolla viestiä. Ei kaiken tarvitse olla kuitenkaan... Ei sen minua tarvitse miellyttää.Mikko Rusama [00:12:32]: Jos ajattelet kaupunkistrategian visiota, Helsinki haluaa olla maailman toimivin kaupunki. Mitä ajatuksia se sinussa herättää? Tämä on se visio. Minä ajattelen, että tämänhän pitäisi olla jollain tavalla toimintaa ohjaava tekijä kaikilla tasoilla. Miten Helsinki on maailman toimivin? Miten sinun elämäsi olisi toimivampaa? Miten työntekijän arki on toimivampaa? Mitä sinä ajattelet tästä visiosta?Tiia Rantanen [00:12:55]: Minusta se ei ole ainakaan yhtään utopistinen. Minusta se on hyvin realistinen. Tietysti minun on helppo sanoa täältä kuplan sisältä, koska Helsinki on minun kotikaupunkini. Minulla on hyvin vähän kokemusta minkään muiden kaupunkien toimivuudesta. Tietysti aina vetää vähän kotiinpäin. Miksei Helsinki toisaalta voisi olla maailman toimivin kaupunki jo nyt? Tavallaan se on sitä ainakin minulle jo nyt. En minä tiedä toista kaupunkia, joka toimisi paremmin.Mikko Rusama [00:13:23]: Tarkoittaako se, että tämä on huono visio, kun me olemme jo sitä? Vai hyvä?Tiia Rantanen [00:13:27]: Ei. Se on kyllä ihan hyvä visio. Mitä se tarkoittaa minulle versus muille ihmisille? Se on tietysti toinen juttu.Mikko Rusama [00:13:38]: Yritetään vähän vetää yhteen, mitä sinä olet sanonut tähän mennessä. On tärkeää ymmärtää, mikä on kohdeyleisö. Mennä niihin kanaviin, joita kohdeyleisö käyttää valmiiksi. Toisaalta viestinnässä pitää olla totuudellinen tai ajankohtainen niin kuin Hämeentien tapauksessa, mutta...Tiia Rantanen [00:13:56]: Ja rehellinen.Mikko Rusama [00:13:57]: Ja rehellinen. Onko joitain muita sellaisia huoneentauluja tai ohjeita jälkipolville -tyyppisiä viisauksia?Tiia Rantanen [00:14:04]: On totta kai.Mikko Rusama [00:14:05]: Käydään niitä läpi.Tiia Rantanen [00:14:06]: Minähän olen viisauksia pullollaan. Ei. Semmoinen ainakin minulle tulee mieleen, missä minun mielestäni Helsingin kaupunki on ihan hyvissä kantimissa, mutta ehkä sen viestiminen vielä isommin voisi tulla tarpeeseen. Vaikutuksen mahdollisuus yleisölle. Osallistaminen. Nyt esimerkiksi, kun oli... Apua. Nyt minua pelottaa, että puhun väärillä termeillä. Kaupungin budjetti...Mikko Rusama [00:14:30]: Osallistava budjetointi.Tiia Rantanen [00:14:32]: Niin. Sai ehdottaa, mihin budjettia käytetään.Mikko Rusama [00:14:34]: Ehdotettiin, mihin rahaa käytetään.Tiia Rantanen 1 [00:14:36]: Se oli aivan mahtavaa. Minä en itse osallistunut siihen. Minä olin osallistumassa, mutta sitten jotakin tapahtui minun puhelimessani, kun olin klikkailemassa siellä. Sitten minä menetin hermoni, enkä jaksanut enää uudelleen yrittää. Yritin kuitenkin. Minulla on lämmin läikähtävä olo sydämessä, että Helsingin kaupunki haluaa kysyä minulta, mihin minä haluaisin rahat käyttää. Minusta se on ehdottoman tärkeää, että minulle tulee kaupunkilaisena olo, että pystyn vaikuttamaan asioihin.Mikko Rusama [00:15:04]: Jos sinä yrität miettiä tämän digitalisaatio-ohjelman kannalta. Yksi iso teema on palvelutarvetta ennakoiva kaupunki, eli miten kaupunki voisi muuttua reaktiivisesta toimijasta proaktiiviseksi. Me uskomme, että tulevaisuudessa sinun pitäisi saada tietoa ja apuja ilman pyytämistä, jos sinulla on selkeä palvelutarve ja on kyse lakisääteisestä tehtävästä. Mitä ajatuksia palvelutarvetta ennakoiva kaupunki sinussa herättää? Miten tästä tulisi viestiä? Jos soveltaa näitä viisauksia, mitä sinä olet aiemmin sanonut?Tiia Rantanen [00:15:41]: Aivan sairaan hyvä kysymys. En minä oikein osaa vastata tuohon. Tuo on niin abstrakti käsite sille, että miten saisin tyydytettyä jonkun tarpeen, jota en vielä tiedä minulla olevan.Mikko Rusama [00:15:54]: Minä autan nyt, kun minä kysyn näitä KPK:ita. Minä uskon, että terveydenhoito menee entistä enemmän ennalta ehkäisevään moodiin. Jo nyt naisille tehdään kohdunkaulansyövän seulontoja. Se säästää 250 henkeä vuosittain. Väitän että tulevaisuudessa, jos kaupunkilaiset antavat luvan ja laki mahdollistaa, meidän on mahdollista tunnistaa erilaisia riskitekijöitä entistä enemmän hyödyntäen dataa, jota meillä jo on. Kutsua ihmisiä saamaan hoitoa. Tämä KPK liittyy tähänkin kysymykseen. Mitä ajattelet siitä, että saisit proaktiivisesti kutsun terveystarkastukseen?Tiia Rantanen [00:16:35]: Aivan sairaan hyvä juttu varsinkin yrittäjänä, jolla ei ole työterveyttä. Olen erittäin tyytyväinen julkisen terveydenhuollon käyttäjä. Todella mielelläni kävisin joskus terveystarkastuksessa.Mikko Rusama [00:16:48]: Olisitko henkilökohtaisesti valmis antamaan luvan kaupungille hyödyntää tietojasi, dataasi?Tiia Rantanen [00:16:53]: Kyllä olisin.Mikko Rusama [00:16:54]: Et edes miettinyt tätä, vaan annoit noin nopeasti.Tiia Rantanen [00:16:56]: Minun mielestäni sehän palvelee paitsi minua yksilönä myös työtä, mitä kaupunki tekee, tai yleistä terveydenhuoltoa. Totta kai.Mikko Rusama [00:17:06]: Toinen, mitä me yritämme rakentaa on, että me voisimme tarjota proaktiivisesti esiopetuspaikan tai koulupaikan tulevaisuudessa ilman, että vanhempien tarvitsee täyttää lomakkeita. Mitä sinä tästä ajattelet?Tiia Rantanen [00:17:20]: Minulla ei ole lapsia, ja omista esikouluajoista on jo tovi. Minulla ei ole tähän oikein mitään mielipidettä. Olen ymmärtänyt läheisiltä, että se on rasittava prosessi. Go for it.Mikko Rusama [00:17:34]: Jos ajattelet nyt viestintää. Minun haaste on, että miten saadaan oma organisaatio syttymään ajatukselle. Miten me tulevaisuudessa voimme ennakoida ja toimia vähän proaktiivisemmin ja henkilökohtaisemmin? Tämähän on iso myös viestinnällinen ajatusmaailman muutos. Jos ajatellaan, että perinteisesti kaupunki on ehkä ollut enemmän reaktiivinen. Odotetaan, että ihminen tulee jonnekin virastoon tiettynä aikana, tilaa ajan jostain tai täyttää lomakkeen, että saa palvelun. Se, että me käännämme tätä enemmän proaktiiviseen suuntaan, on aina iso kulttuurimuutos. Miten tämä viesti menisi perille? Miten ihmisten silmät saadaan syttymään tälle?Tiia Rantanen [00:18:16]: Sinun täytyy olla kärsivällisempi.Mikko Rusama [00:18:18]: Kärsivällisempi? Mitä se tarkoittaa?Tiia Rantanen [00:18:21]: Ei tällainen muutos käy hetkessä. Pikkuhiljaa. Rauhoitu.Mikko Rusama [00:18:26]: Riittääkö viisi vuotta?Tiia Rantanen [00:18:28]: Osalle väestöstä varmasti riittää viisi vuotta.Mikko Rusama [00:18:31]: Minulla on määräaikainen viiden vuoden tehtävä.Tiia Rantanen [00:18:34]: Nyt en osaa... Minä en pysty tässä sinulle... Tuo on kyllä haastavaa, mutta minä luulen, että kun muutos on noin iso, niin se vaatii tosi paljon aikaa. Kyllä sinä varmasti saat viidessä vuodessakin aika paljon aikaiseksi. Minä luotan sinuun.Mikko Rusama [00:18:50]: Edelleen palatakseni viestintään. Onko viestintä sinun mielestäsi tärkeää? On kyse isosta kunnianhimoisesta tavoitteesta, johon liittyy paljon myös teknistä kehittämistä ja muuta. Miten sinä näet viestinnän merkityksen?Tiia Rantanen [00:19:02]: Totta kai se on tärkeää. Erityisesti kun on kyseessä yksilön... Niin kuin tässä terveysesimerkissä ja myös esikouluopetusesimerkissä. On ensiarvoisen tärkeää, että ihmiset ovat kartalla siitä, mitä tapahtuu. En minä tiedä. Minä olen ehkä vähän sellainen, että minä ruksaan mielelläni sen boksin, että: "Saa laittaa eteenpäin kaikki tiedot". Sitten toivon ja laitan sormet ristiin, että toivottavasti tästä ei ole minulle mitään haittaa. Ei se välttämättä kaikille ole niin iso muutos kuitenkaan, kuin mitä tässä maalaillaan piruja seinille. Valtavasti täytyy tehdä töitä. Sitä täytyy viestiä ihan samalla tavalla kuin tässä... Kuinka monta kertaa voi toistaa samat asiat? Avoimesti, rehellisesti ja sillä tavalla, että annetaan ihmisille tilaisuus vaikuttaa siihen itse.Välike [00:19:57]: Muutossankari.Mikko Rusama [00:20:00]: Muutossankari on viestintäsuunnittelija Lauri Hänninen kaupunkiympäristön toimialalta. Hän on myös toiminut aikanaan legendaarisen Rakennusviraston Twitter-tilin hoitajana. Juhannuksena Lauri kynäili seuraavan viestin. Kuvassa oli aura-autot ja viesti: "Olemme valmiina". Lauri on aikanaan myös twiitannut: "Varoitellaan mekin. Lunta tulossa paljon. Liikenteessä vaikeuksia. Sinun kotikatusi aurataan taas viimeisenä."Lauri Hänninen [00:20:28]: Minä olen varma siitä, että viraston viestintä Twitter-toiminnan ansiosta tavoitti uusia kohderyhmiä. Minulla oli oikein kuvakaappauskin twiitistä, jossa joku nuori herra aurinkolasit päässään omassa profiilikuvassaan oli twiitannut omille seuraajilleen, että: "Mihin tämä maailma on menossa? Seuraan virastoa. Ei juma!". Silloin kun minä menin sinne duuniin 2010, niin aika nopeasti näin, että Rakennusvirastolla on tosi huono julkinen maine. Hesarissa Rakennusvirastoa kutsuttiin Ankeuttajavirastoksi. Minä koin sen aika epäreiluksi. Osaksi oli kyllä ihan syystäkin. Virasto teki myös tyhmiä juttuja, kun ei ollut ihan mietitty loppuun asti. Oli skeittikohua, kutojamummo-kohua ja kaikennäköisiä kohuja. Sitten minä mietin, että jotain täytyy nyt tehdä. Me tarvitsemme jonkun oman median, että me saamme äänemme kuuluviin. Valitsin Twitterin lähinnä sen takia, että minä tiesin siitä yhden asian. Minä tiesin, että siellä on lyhyitä viestejä. Minä olen aina ollut itse lyhyen viestinnän ystävä. Siellähän tietenkin toimi itseironia. Pilailtiin mielikuvalla, että tämä virasto on byrokraattinen ja tylsä. Tekee vähän hölmöjä asioita. Kun me kerroimme itse, että me teemme hölmöjä asioita, niin eihän siitä enää Hesari jaksanut mitään uutista tehdä. Tarkoitus oli olla eräällä lailla aito. Se tarkoittaa sitä, että ei turhaan nöyristellä eikä myöskään piilouduta. Nimenomaan ei piilouduta byrokratiakielen taakse, mitä monet tekevät varmaan vähän vahingossa. Se etäännyttää. Ei semmoisia tilejä somessa kukaan seuraa. Reilu kolme vuotta olin sitä Twitteriä tehnyt ja sitten Hesari teki uutisen. Otsikko oli: "Rakennusvirastosta on kehkeytynyt eräänlainen kaupungin sovittelija". Siinä nimenomaan puhuttiin Twitteristä ja somesta. Se oli minun tavoite. Osoittaa, että me nimenomaan emme halua hankaloittaa kaupunkilaisten elämää. Kaupungissa on erilaisia intressejä. Me asemamme vuoksi jouduimme ratkaisemaan niitä ja etsimään kompromissia. Tuolloin minusta tuntui, että nyt ei puhuttu enää Ankeuttajavirastosta. Puhuttiin kaupungin sovittelijasta.Mikko Rusama [00:23:08]: Minun väite on, että Helsingin kaupungin tärkein viestintäkanava on Googlen ensimmäinen hakutulossivu. Ostatko?Tiia Rantanen [00:23:15]: Ostan.Mikko Rusama [00:23:19]: Sinä olet liian yksimielinen. Sinunhan pitäisi haastaa minua nyt.Tiia Rantanen [00:23:22]: Miksei se voisi olla? Sinähän sen tiedät paremmin kuin minä.Mikko Rusama [00:23:27]: Eikö usein ole niin, että ihminen lähtee Googlessa hakemaan "Helsingin terveysasema" -tyyppisesti ja sitten toivoo, että löytää hakutuloksista oikean sivuston?Tiia Rantanen [00:23:35]: Totta. Kyllä.Mikko Rusama [00:23:36]: Mikä on sinun mielestäsi maailmanhistorian pahin viestintämoka?Tiia Rantanen [00:23:41]: Minä en halua sanoa mitään yhtä tiettyä. Minun mielestäni noloa ja kiusallista viestintää on sellainen, missä ei oikein myönnetä omia virheitä.Mikko Rusama [00:23:52]: Eli jos yrittää peitellä ja silotella, niin se on huono homma?Tiia Rantanen [00:23:56]: Se on ehdottoman huono homma. Ei missään nimessä. Pitää myöntää, että nyt on tehty virheitä ja korjata tilanne konkreettisilla toimilla tai anteeksipyynnöllä. Minun mielestäni ylipäätään elämässä ihmiset pahoittelee asioita liian vähän. Itse pyydän koko ajan anteeksi. Ihmiset ajattelevat, että ei voi pyytää anteeksi, kun se ei ole minun vika. Kyllähän voi olla pahoillaan siitä, että joku asia on huonosti, vaikka se ei olisi oma syy. Se on perusempatiaa, sympatiaa. Sitä voisi harjoittaa enemmän.Mikko Rusama [00:24:30]: Eli kaupungin pitäisi olla viestinnässä empaattisempi ja pyytää anteeksi useammin?Tiia Rantanen [00:24:36]: Pitäisi olla empaattisempi. Ei välttämättä anteeksi tarvitse pyytää, jos ei ole mitään syytä siihen.Mikko Rusama [00:24:45]: Jos ajattelee kaupunkia, niin mikä olisi pahin virhe viestinnässä?Tiia Rantanen [00:24:50]: Kaupungin osalta minun mielestäni se, että tehdään muutoksia ilman, että kysytään keneltäkään mitään. Ylhäältä päin osoitetaan, että: "Näin tämä nyt toimii. Ei kysytä teiltä. Pärjäilkää. Morjesta".Mikko Rusama [00:25:03]: Eli osallistaminen kaikessa on hirveän tärkeää?Tiia Rantanen [00:25:08]: On.Mikko Rusama [00:25:09]: Eikö se ole vähän eri asia kuin viestintä?Tiia Rantanen [00:25:11]: Onhan se vähän eri asia kuin viestintä. Minä voin kertoa sinulle salaisuuden.Mikko Rusama [00:25:15]: Kerro. Ei tätä kovin moni kuuntele.Tiia Rantanen [00:25:21]: Aina ei ihmisten välttämättä tarvitse edes oikeasti itse päästä vaikuttamaan asioihin. Heillä täytyy olla semmoinen olo, että...Mikko Rusama [00:25:29]: Harha.Tiia Rantanen [00:25:29]: Harha. Hallusinaatio, että he olisivat voineet vaikuttaa tai he voisivat vaikuttaa. Jopa sellainen harha, että he ovat vaikuttaneet.Mikko Rusama [00:25:38]: Miten tämmöistä harhaa pystyisi luomaan isommalti?Tiia Rantanen [00:25:43]: Miten saataisiin ihmiset vähän harhaisemmiksi?Mikko Rusama [00:25:46]: Että he luulevat, että heitä kuunnellaan.Tiia Rantanen [00:25:49]: Ehkä jos ottaa käyttöön varhaisempaa viestintää. Tekee pikkuhiljaa asioita. Ihmisillä on semmoinen olo, että he ovat olleet mukana alusta asti tässä muutoksessa, vaikka he eivät olisi vaikuttaneet mitenkään asiaan.Mikko Rusama [00:26:01]: Täsmälleen näin. Olen herttaisen samaa mieltä tästä. Samalla täytyy todeta, että ihmisten osallistaminen on todella vaikeaa. Helposti tavoitetaan vain tietty aktiivisten joukko. Helposti jää isoja ihmisryhmiä tai segmenttejä kokonaan tavoittamatta. Tämä ei ole mitenkään [triviaali? 00:26:19] tehtävä.Tiia Rantanen [00:26:21]: Totta. Sinä voit nyt digitalisaation johtajana nostaa kädet pystyyn ja olla sillä lailla, että: "Me yritimme. Kyllä me kysyimme teiltä. Te ette vastanneet". Sen jälkeen sanot, että: "Anteeksi".Mikko Rusama [00:26:35]: Tämä kaupunki on mielenkiintoinen. Meillä on lakisääteiset tehtävät lähtökohtaisesti. Ne on aika pitkälle laissa määritelty.  On toki vapaaehtoisesti otettuja tehtäviä, ja nyt me yritämme tehdä näitä tiettyjä palveluja uudella tavalla. Proaktiivisemmin ja henkilökohtaisemmin. Meillä on perustuotteet. En ehkä ajattele niin, että ei tämä digiohjelma se varsinainen tuote ole. Riippuen ihmisestä toivottavasti me voimme palvella paremmin. Ehkä tässä ääneen ajatellen haaste on, että meidän pitäisi.... Jos on kyse pienen lapsen vanhemmista, viestin tulee olla erilainen. Jos on kyse terveyteen liittyvästä jutusta, niin siinä on taas erilainen. Tämä on varmaan yksi haaste, mikä meillä tulee olemaan. Toimiiko yleisviestintä? Tavoittaako sillä tänä päivänä ketään, jos vain yleisellä tasolla viestitään "halutaan olla maailman toimivin" -tyyppisesti?Tiia Rantanen [00:27:30]: Minä uskon, että kyllä se varmaan jotain ihmisiä. Ei yleisviestintääkään kannata unohtaa, mutta enenevässä määrin erilaisille segmenteille tai yleisöille täytyy olla omat kanavat ja omanlaiset viestit. Ei se muuten tavoita. Jokaiselle jotakin. Yleisviestintä on "ei mitään kenellekään".Mikko Rusama [00:27:54]: Tiia, olenko minä nyt kysynyt kaikki fiksut kysymykset sinulta viestinnästä?Tiia Rantanen [00:27:58]: Minä en osaa sanoa. Minä tiedän enemmän niistä karseista kysymyksistä kuin fiksuista kysymyksistä.Mikko Rusama [00:28:04]: Oliko sinulla vielä joku karsea kysymys mielessä?Tiia Rantanen [00:28:06]: Ei ole. Nyt minua on piinattu ihan tarpeeksi.Mikko Rusama [00:28:11]: Ehkä yhteenvetona, mikä tässä keskustelussa tulee hyvin esiin. Pitää ymmärtää kenelle viestitään. Olla oikeassa kanavassa. Pitää pyrkiä osallistamaan. Empatia on tärkeää. Pitää pyydellä anteeksi välillä, vaikka ei olisi tehnyt mitään pahaa.Tiia Rantanen [00:28:27]: Ja olla rehellinen.Mikko Rusama [00:28:27]: Rehellinen. Kiteyttikö tämä hyvin tämän jakson?Tiia Rantanen [00:28:30]: Se kiteytti minusta aika hyvin.Mikko Rusama [00:28:32]: Hyvä. Kiitos, että sinä tulit tähän jaksoon.Tiia Rantanen [00:28:34]: Kiitos, että sain tulla.Outro [00:28:47]: Tämä on siis Maailman toimivin podcast. Jos tykkäsit tästä jaksosta, niin kerro siitä kaverille somessa. Voit lähettää palautetta myös sähköpostilla maailmantoimivinpodcast@hel.fi yhdellä ällällä.

[äänite päättyy]

Maailman toimivin podcast, jakso 5

[äänite alkaa]

Mikko Rusama [00:00:01]: Fatim, eikö sinulla ole lempinimikin?Fatim Diarra [00:00:04]: Fatu.Mikko Rusama [00:00:07]: Saako sinua kutsua Fatuksi tässä?Fatim Diarra [00:00:07]: Mielellään saa.Mikko Rusama [00:00:07]: Ai mielellään?Fatim Diarra [00:00:10]: Koska aina, kun sanotaan Fatim, tulee sellainen olo, että mä olen joutumassa rehtorin kansliaan, koska olen tehnyt pahuuksiakin. Joten Fatu on vallan kelpo tapa kutsua minua.Mikko Rusama [00:00:17]: Okei. Oletko sinä siis tehnyt jotain pahuuksia?Fatim Diarra [00:00:21]: No, kukapa ei ole tehnyt pahuuksia? Minä ajattelen, että jos ei ole tehnyt elämässään mitään pahuuksia, niin ehkä sitten olisi vähän tylsä tyyppi.Mikko Rusama [00:00:24]: Okei, mutta sinä et ole tylsä?Fatim Diarra [00:00:23]: Haluan väittää, etten olo. Uskon, etten ole.Mikko Rusama [00:00:32]: Mutta oletko tehnyt jotain pahaa jo tällä viikolla?Fatim Diarra [00:00:29]: Mitäköhän pahaa minä olen tehnyt… No, olen feidannut yhden ystäväni todella ikävästi.Mikko Rusama [00:00:38]: Okei. Pyysitkö anteeksi?Fatim Diarra [00:00:37]: Pyysin, laitoin viestiä, että en vain jaksa.Mikko Rusama [00:00:39]: Hyvä. Siis tiedät, että tämän jakson nimi on: Älä pyydä lupaa, pyydä anteeksi.Fatim Diarra [00:00:44]: Kyllä.Mikko Rusama [00:00:46]: Miten ihmiset valtuutetaan muuttamaan asioita itse.Fatim Diarra [00:00:48]: Tuntuu, että olen oikeassa jaksossa käymässä selkeästi.Mikko Rusama [00:00:51]: Hyvä.Intro [00:00:54]: Tämä on Maailman toimivin podcast sinulle, joka olet kiinnostunut Helsingin kaupungin digitalisaatiosta ja kiinnostavista ihmisistä. Joka jaksossa on äärettömän kiinnostava vieras ja muutossankari.Mikko Rusama [00:01:35]: Tiedätkö, miksi olet täällä studiossa nyt?Fatim Diarra [00:01:35]: Minulla on sellainen epäilys, että sinä haluat tentata minua siitä, että mitä kokeilukulttuuri on minun mielestäni ja mitä kaikkea siistiä pitää tehdä?Mikko Rusama [00:01:47]: Okei.Fatim Diarra [00:01:48]: Ja vähän haastaa minua.Mikko Rusama [00:01:46]: Mutta muistatko, missä me olemme ensimmäisen kerran tavanneet?Fatim Diarra [00:01:48]: Haikon kartanossa.Mikko Rusama [00:01:46]: Okei. Valtuuston seminaari.Fatim Diarra [00:01:48]: Kyllä, kyllä.Mikko Rusama [00:01:50]: Eli syy siihen, miksi olet täällä, niin me tosiaan ihan sattumalta päädyimme istumaan samaan pöytään ja jotenkin en tuntenut sinua entuudestaan lainkaan, mutta näyttäydyit jotenkin aika räväkkänä, rohkeana naisena..Fatim Diarra [00:02:05]: Jaahas.Mikko Rusama [00:02:07]: Joka kertoo aika rehellisesti elämästään ja kohuistaan…Fatim Diarra [00:02:12]: Kyllä.Mikko Rusama [00:02:15]: Ja koin, että olet aika kiinnostava henkilö.Fatim Diarra [00:02:16]: No kiitos. Kiitos. Minulla on ehkä se, että ajattelen, että kun on iso, musta nainen, niin huoneeseen ei voi tulla kovin anteeksipyytäväksi, että minulla ei ole sellaista etuoikeutta. Joka tarkoittaa sitä, että sen sijaan, että jotenkin piilottaisin asioita, niin voin ikään kuin juhlistaa sitä, mitä minä olen. Ja sehän joitain ärsyttää, mutta ei minulle ole tarvettakaan miellyttää suurinta osaa maailmaa.Mikko Rusama [00:02:43]: Kerroit myös siellä Haikon kartanossa tämmöisestä Facebook-kohusta…Fatim Diarra [00:02:46]: Kyllä.Mikko Rusama [00:02:48]: Vuonna 2017 kirjoitit, että: "Ainoa syy muuttaa metsään on insesti ja se, että kukaan ei kuule, kun vaimo huutaa apua." Tästähän tuli aika kova kohu ja siitähän me puhuimme silloin. Sinä jouduit myös pyytämään anteeksi, niin oliko se vaikeaa pyytää anteeksi ja mitä tämä tapaus opetti sinulle?Fatim Diarra [00:03:06]: Niin. Kun on ihminen, kuten minä, joka ei hirveän pelokkaasti asioihin suhtaudu, niin voin sanoa, että minulle anteeksipyytäminen ei ole vaikeaa.Mikko Rusama [00:03:16]: Ei ole vaikeaa?Fatim Diarra [00:03:13]: Ei ole vaikeaa, mutta vaikeampaa minulle on reflektoida sitä omaa tekoa ja korjata niitä omia toimintamallejaan, ettei tule uudestaan vauhtisokeutta.Mikko Rusama [00:03:24]: Okei.Fatim Diarra [00:03:26]: Että se oli se, mikä minun mielestäni siinä oli, että ei se anteeksipyyntö, sen tein samantien, koska ymmärsin tehneeni väärin ja minulle ei ole, minä mokaan helposti, niin minulla ei ole tavallaan sellaista ongelmaa siinä, ettenkö ymmärtäisi tehneeni väärin, vaan ongelmani on se, varsinkin nuorempana, että en ole ymmärtänyt olla toistamatta uudestaan samaa virhettä.Mikko Rusama [00:03:48]: Joo. Miten, jos miettii tätä keissiä, niin mikä on se, kun puhuit, että on vähän vauhtisokea, mutta mitä ovat ne keskeiset opit ja tuliko sinusta jotenkin varovaisempi? Menetitkö jotain räväkkyydestä, esimerkiksi?Fatim Diarra [00:03:57]: No en usko, että menetin räväkkyydestä.Mikko Rusama [00:04:04]: No mitä opit?Fatim Diarra [00:04:02]: Opin sen, että kun on valta-asemassa, niin kuin minä olen, että minulla on kuitenkin valtaa tässä yhteiskunnassa, niin minun sanoillani on enemmän merkitystä ja minulla on suurempi vastuu. Ja pahinta siinä minun täysin anteeksiantamattomassa, rumassa ja julmassa, kontekstista irroitetusta, inhottavassa kommentissa, oli se, että minun sanojeni mukaan tuomittiin muita ihmisiä. Eli niitä ihmisiä, jotka oikeasti ovat tehneet hirvittävän paljon työtä maakunnissa puolueen eteen, niin he joutuivat kärsimään siitä, mitä sanoin, koska minulla on valta-asema. Ja sehän on hirveää.Mikko Rusama [00:04:38]: Miten helppoa se on oikeasti muuttaa omaa toimintatapaansa? Ehkä tunnistan itsessänikin sellaista tietynlaista räväkkyyttä ja nopeutta ja välillä joutuu katumaan, että mitä..Fatim Diarra [00:04:52]: Siksi sä olet kiva.Mikko Rusama [00:04:51]: Onko näin?Fatim Diarra [00:04:54]: Joo, kyllä.Mikko Rusama [00:04:50]: No siis, kyllä minä näen tämän puolen, mutta ehkä se, mitä olen paljon pohtinut, että jos ajattelee tätä nykyaikaa, niin se on pelottavaa, että miten tämä, voisi sanoa, somen vessanseinä voi ristiinnaulita ihmisen alle vuorokaudessa ja ihminen, joka saattaa menettää paikkansa hyvinkin nopeasti, että.. Kuinka paljon mielestäsi tämmöisen näkyvässä asemassa olevan henkilön täytyy ikään kuin sensuroida itseään sosiaalisessa mediassa, ettei tavallaan yksi virhe voi johtaa vakaviin seurauksiin? Ja tästä on paljon esimerkkejä, miten toimitusjohtaja on joutunut eroamaan yksittäisen lausunnon takia, tai tämä Pori Jazzin toimitusjohtajan tapaus, että tavallaan se, mikä tuntuu väärältä, että tuntuu, ettei heillä ole edes mahdollisuutta puolustautua enää sen jälkeen, kun on tapahtunut virhe.Fatim Diarra [00:05:49]: Niin. Mietin sen sillä tavalla, että sosiaalinen media on nopea, sosiaalinen media on vahva, mutta se syklisyyshän siinä on se. Koko ajan tulee uusia juttuja. Eivät ne siellä kauaa pyöri, ellet itse jää siihen piehtaroimaan ja möyhimään sitä. Ja kun joku mokaa, niin on aina toisia vastavoimia, jotka haluavat nostaa sen asian yhä uudestaan ja uudestaan keskusteluun, joten onhan se kovaa, mutta ajattelen sen myös sillä tavalla, että pitääkö kaikkia asioita edes sanoa ääneen? Pitääkö sinun kirjoittaa, pitääkö sinun voida sanoa ihan mitä tahansa? Jos me menisimme luokkahuone-säännöillä, että jotenkin se, että kun aikuiset aina sanovat lapsille, että: "Älä sano, jos ei ole mitään nättiä sanottavaa ja älä loukkaa muita." Niin minkä takia me aikuiset ajattelemme, että meillä on oikeus perseillä niin paljon, kuin meitä huvittaa ja olla sillain, että: "Hei, läppä läppä." Ja vihaan myös sitä keskustelua siitä, että porukka sanoo: "Hei, mä oon hyvä tyyppi, mut tää on vaan mun mielipide." Paskanmarjat. Jos sinulla on ihan paskoja mielipiteitä, niin olet aika paska tyyppi. Että se on minusta.. Että välillä on myös halua yrittää erottaa se ihminen ja mielipide toisistaan.Mikko Rusama [00:06:52]: Kun olen itse juuri miettinyt joskus, että voiko tapahtua niin, että yksi lause voi ikään kuin päättää minun urani jossain tehtävässä. Pelkäätkö itse joskus tälläista?Fatim Diarra [00:07:01]: En pelkää sitä, mutta olen myös päättänyt sen linjan, että kun olen räväkkä ihminen, niin aion olla juuri tällainen koko ajan. Joka sitten tarkoittaa sitä, että kun mokaan, niin ei porukka siitä hirveästi yllätykään.Mikko Rusama [00:07:17]: Joo.Fatim Diarra [00:07:19]: Ja olen tavallaan asettanut sen riman aika alas nyt sillä minun hirvittävällä kommentillani, jota olen myös julkisesti katunut ja ihmiset tietävät, että olen siitä pahoillani. Niin olen jo mokannut koko kansakunnan edessä niin vahvasti.Mikko Rusama [00:07:33]: Onko se vapauttavaa?Fatim Diarra [00:07:37]: Tavallaan se on vapauttavaa, että kun on jo kerran epäonnistunut. Ja ihanaahan tässä on se, että epäonnistuin ensimmäisen puolen vuoden aikana kaupunginvaltuutettuna, että mokasin heti alussa. Että jos nyt jatkuvasti teen isoja, saman kaliiberin mokia, niin sitten olen imbesilli. Mutta jos tästä jotain opin, niin opin sen, että voi epäonnistua, mutta sitten ei peitellä. Ollaan vaan siten, että minä epäonnistuin ja olen pahoillani.Välike [00:08:09]: Minä rakastan podcasteja ja sen takia haluan tehdä myös Maailman toimivinta podcastia, jotta taso säilyy.Mikko Rusama [00:08:17]: Puhutaan vähän digitalisaatiosta, kokeilukulttuurista ja isoista muutoksista, niin mitä Fatu, mitä ajattelet, mitä asiaa digitalisaatio ei saisi koskaan muuttaa?Fatim Diarra [00:08:32]: Niin, en ehkä ajattele tuolla tavalla..Mikko Rusama [00:08:33]: Nyt sinun pitää ajatella, kun kysyin..Fatim Diarra [00:08:33]: Okei, mitä ei saa muuttaa?Mikko Rusama [00:08:37]: Mitä digitalisaatio ei saa koskaan muuttaa?Fatim Diarra [00:08:39]: Se ei saa muuttaa sitä, että ihmisillä ei olisi mahdollisuutta kohdata toisiaan.Mikko Rusama [00:08:42]: Mutta riittääkö se, että he sosiaalisen median kautta kohtaavat?Fatim Diarra [00:08:39]: No ei varmasti, ei mielestäni. Joillekin voi riittää, mutta minä en ajattele, että se riittää. Ja se ei ehkä kaikille riitä varsinkaan.Mikko Rusama [00:08:46]: Eli ihmisten kohtaamista pitäisi tapahtua myös reaalimaailmassa digitalisaatiosta huolimatta?Fatim Diarra [00:08:57]: Niin, kyllä. Ja ajattelen, että sitä tapahtuu.Mikko Rusama [00:08:57]: Tapahtuuko?Fatim Diarra [00:08:59]: Kyllä sitä tapahtuu.Mikko Rusama [00:08:58]: Että se ei ole ongelma, sinun mielestä, tää somettuminen? Tai, että on vaan niin kuin, chattaillaan kaverin kanssa…Fatim Diarra [00:09:00]: Niin no itse asiassa, ei minun mielestäni se ole ongelma, mutta se, minkä haluan nostaa esille on se, että kun ajattelemme vaikka kouluja. Olenhan ennen tehnyt opettajan työtä. Huom, OAJ, en ole pätevä opettaja, huomiokaa tämä, en väitä sellaista. Niin, en jaksa, että tuo valehtelee.. En valehtele, en ole. Niin, joka tapauksessa, jos nyt ajatellaan koulumaailmaa niin siellä se, että jos me vain laitamme ihmisille koneet käteen, eikä opeteta sosiaalisia taitoja, vuorovaikutustaitoja ja ihmisten lukemistaitoja, niin sitten me teemme tilanteen, missä ihmiset kasvavat aikuisiksi, menevät työelämään, mutta eivät osaa sellaisia herkkiä huomaamistaitoja. Sellainen empatiataju ja sellaisten mikroilmeiden analysoiminen, tavallaan sellainen huoneen lukeminen ja tunteiden lukeminen on mielettömän tärkeää.Mikko Rusama [00:09:51]: Joo.Fatim Diarra [00:09:52]: Ja ajattelen, että minun yksi supervoima työssäni on se, että olen aika hyvä ihmisten kanssa. Pystyn seuraamaan ihmisten fiiliksiä ja sen mukaan surffaamaan. Ja sehän johtuu siitä, että olen puhunut paljon, olen hengannut ihmisten kanssa.Mikko Rusama [00:10:11]: No minkälainen fiilis minulla nyt on?Fatim Diarra [00:10:10]: No olet vähän sillain, että mitä tuo nyt sanoo, tämä menee nyt tosi kivasti ja minulla on ihan hyvää. Jes, mennään. Miten saan nämä kysymykset tästä…Mikko Rusama [00:10:14]: Okei. Ihan oikein arvasit. Noniin, kerro itse, että mitä sovellusta tai digipalvelua käytät eniten?Fatim Diarra [00:10:23]: Rakastan Instagramia.Mikko Rusama [00:10:21]: Okei.Fatim Diarra [00:10:22]: Rakastan Instagramia: minusta on ihanaa puhua kameralle ja kertoa päivästäni ja voi hassutella. Siinä voi tehdä vakavia asioita ja hassutella. Minusta se on aivan ihanaa.Mikko Rusama [00:10:32]: Okei. Mikä sinun kanavastrategia on, mikä tämän Instagramin rooli on sinun brändinrakennuksessa?Fatim Diarra [00:10:43]: Instagramin rooli on näyttää ihmisille, minkälaista normaalielämäni on. Että se on, koska se on niin…Mikko Rusama [00:10:43]: Oletko siinä ihan aito?Fatim Diarra [00:10:46]: No olen ihan aito.Mikko Rusama [00:10:49]: Että se ei ole kiiltokuva?Fatim Diarra [00:10:48]: No siinä näkyy krapula myös.Mikko Rusama [00:10:49]: Ai näkyy? Okei.Fatim Diarra [00:10:52]: Jos minulla on krapula, niin kyllä sen sieltä huomaa, että Fatu on tänään darrassa. Eilen oli rapujuhlat, nyt sillä on krapula.Mikko Rusama [00:10:54]: Mutta eikö tuon pitäisi olla Snapchatissa, että se voi hävitä sieltä sitten?Fatim Diarra [00:11:01]: Ei, kun minä olen liian vanha Snapchatiin.Mikko Rusama [00:10:59]: Oletko?Fatim Diarra [00:11:02]: Olen.Mikko Rusama [00:11:04]: Okei.Fatim Diarra [00:11:03]: Olen 33. Joku roti tähän toimintaan. Ei sinne mitään tällaisia tätejä tahdota.Mikko Rusama [00:11:06]: Eikö? Mutta oletko Facebookissa, Facebookissa kuitenkin olet vielä…Fatim Diarra [00:11:10]: Joo, joo. Ja Facebookissa minulla on poliitikkosivu, missä kerron sellaisia, kerron puolueen asioita ja kerron, mitä kaupunginvaltuustossa tapahtuu ja sitten oma henkilökohtainen sivuni on enemmän sellaista, kaikkea random-sälää.Mikko Rusama [00:11:19]: Random-sälää? Mutta hei, jos nyt unohdetaan nämä sosiaalisen median palvelut, onko siellä jokin sellainen hyötydigipalvelu? Tai no, kai tämäkin on hyöty, tärkeä työssäsi tämä sosiaalinen media, mutta jos nyt ei saa sosiaalista mediaa mainita, niin mikä sovellus tai digipalvelu on sellainen, mitä nyt eniten arjessasi käytät?Fatim Diarra [00:11:39]: Käytän eniten varmaankin, mitäköhän käytän… HSL:n reittiopasta.Mikko Rusama [00:11:43]: Okei.Fatim Diarra [00:11:44]: Se on tehokkain, koska minun pitää katsoa, minne menen ja miten menen, niin se on työkalu päivissäni.Mikko Rusama [00:11:48]: Käytätkö jotain muuta kaupungin digipalvelua?Fatim Diarra [00:11:55]: No en, mietin tätä juuri, että enhän, kun mä olen… Siis kun ajattelee minua. 33 vuotias, yksityisellä sektorilla töissä oleva ihminen, joka juuri muuttaa omistusasuntoon, niin enhän minä käytä.Mikko Rusama [00:12:00]: Niin. Ei ole tarvetta ehkä samalla tavalla.Fatim Diarra [00:12:06]: Niin, ei ole tarvetta. Olen työterveyden piirissä, sitä ennen olin YTHS:n piirissä, että en oikeastaan käytä kaupungin palveluita juurikaan, muita kuin liikennettä.Mikko Rusama [00:12:18]: Tai et tiedä, että käytät.Fatim Diarra [00:12:16]: Niin, tiedän, että käytän kyllä. Mutta arjessani en kohtaa. Sen takia ajattelen, että minun roolini tässä kaupungin palveluissa on olla se iloinen veronmaksaja, joka mielellään maksaa siitä, että asiat toimivat niin, ettei tarvitse miettiä. Koska minullehan käytännössä on helsinkiläisenä ihmisenä yksi paskan hailee, että kuka ne palvelut minun ympärilläni tuottaa. Haluan, että roskani viedään näpsäkästi, että kierrättäminen on helppoa, että pääsen julkisilla kulkemaan ja että on turvallista ja siistiä ja mukavaa.Mikko Rusama [00:12:46]: Mitä, jos me päättäisimme valtuustossa, tai tehtäisiin ehdotus, että kaikki palvelut tuottaisi tästä lähtien esimerkiksi Google tai Microsoft, niin mitä ajattelisit siitä?Fatim Diarra [00:12:54]: No, haluaisin varmaan nähdä hirvittävän määrän selvityksiä, ennen kuin suostuisin tuohon..Mikko Rusama [00:12:55]: Tai ei, pointti on, että ei se välttämättä ole ihan itsestäänselvää, että kuka ne palvelut tuottaa.Fatim Diarra [00:13:03]: Niin, ei se itsestäänselvää ole, mutta arkipäivän kokemukseni kannalta, että kunhan… Totta kai haluan, että se kontrolli ja data on jollakin järkevällä taholla ja en tiedä, haluanko antaa kaikkea yhdysvaltalaisen yrityksen käsiin, mutta käyttäjäkokemukseni kannalta se on ihan sama.Mikko Rusama [00:13:18]: Niin. Varmaan voidaan myös sanoa, että ei kaupunkilaista kiinnosta pätkääkään kaupungin organisaatio tai virastot, jos näin sanoo..Fatim Diarra [00:13:23]: Ei tietenkään, kunhan homma toimii.Mikko Rusama [00:13:25]: Kunhan homma toimii.Fatim Diarra [00:13:28]: Niin.Mikko Rusama [00:13:29]: Eikä varmaan sinua kiinnosta mennä mihinkään asiointiportaaliinkaan lähtökohtaisesti, että kunhan homma vain hoituu.Fatim Diarra [00:13:33]: Ei, kunhan homma vain hoituu. Mutta sitten ajattelee minun pikkuveljiäni, minulla on siis monta veljeä ja yksi niistä on tällainen oman elämänsä intiaani ja supersankari, elänyt ehkä vähän rankempaa elämää ja kun hänen kauttaan kuulen sitä, millä tavalla kaupungin palvelut eivät toimi, niin koen suurta raivoa siitä, että miten johtuen yhteiskunnallisesta asemastasi ja lompakon paksuudestasi tässä kaupungissa, niin palvelut toimivat joko superhyvin, koska et käytännössä käytä niitä, tai jos olet köyhä ja sairas, niin huonosti.Mikko Rusama [00:14:06]: Haluatko antaa konkreettisen esimerkin, että jos haluaisit nyt jonkin toiveen laittaa tässä, niin mikä asia pitäisi laittaa kuntoon ja onko se jokin digitalisaatiokysymys vai jokin muu kysymys?Fatim Diarra [00:14:11]: No, haluaisin, että kun ihmisellä tulee hätä..Mikko Rusama [00:14:18]: Joo.Fatim Diarra [00:14:19]: Että jos sinun mielenterveytesi ei toimi juuri niin, kuin pitäisi toimia tai olet sairaana, että sinun ei pitäisi taistella. Että jollain tavalla informoit sen hädän siihen järjestelmään ja sitten järjestelmä katsoisi, mitä kaikkia palveluita tämä ihminen tarvitsee, minkälaista taustaa hänellä on ollut ennen ja rakentaisi sellaisen tiimin siihen ympärille niin, että tämän tyypin ongelmia voitaisiin ruveta ratkomaan. Koska nyt ne, mitkä todellisuudessa johtavat siihen, että porukan ongelmat vain pitenevät pitenemistään sitten ne ovat tuolla Kurvissa.Mikko Rusama [00:14:41]: Joo. Tässähän digistrategian yksi keskeinen teema on palveluntarvetta ennakoiva kaupunki, eli tällainen, olen paljon puhunut tästä, että uskomme paradigmamuutokseen, että siirrytään reaktiivisesta muodista tällaiseen proaktiiviseen ja henkilökohtaisempaan palvelemiseen, niin mitä ajatuksia tuo herättää? Uskotko, että se on oikea suunta?Fatim Diarra [00:15:02]: No minusta se kuulostaa järkevältä ja hyvältä, mutta, tai kyllä… Jotenkin, toivottavasti siinä onnistutaan.Mikko Rusama [00:15:08]: Tämähän on juuri se kysymys, mitä me olemme pohtineet, että kun oli Helsingin Sanomissa juttua tässä alkuvuonna siitä, että 10 % ihmisistä generoi 80 % sote-kustannuksista ja siellä oli suora lainaus, että jos tämä ryhmä voitaisiin tunnistaa ja hoitaa paremmin etukäteen, niin sillä olisi iso merkitys valtiontalouden kannalta, mutta nostan sen esiin, että se olisi myös yksilön kannalta hirveän paljon isompi..Fatim Diarra [00:15:34]: Olisi.Mikko Rusama [00:15:35]: Mutta sitten tässä tullaan vaikeisiin tietosuojakysymyksiin..Fatim Diarra [00:15:38]: Kyllä.Mikko Rusama [00:15:40]: Että tämä on iso kysymys, että sinulla on tätä omakohtaista kokemusta, niin ymmärrät, että tämä on hirveän herkällä alueella. Jotta kaupunki voi toimia, niin pitää olla lupa myös toimia. Että se ei ole.. Tämä on ehkä se iso kysymys, minkä näen, että siinä on hirveästi tämmöisiä laillisia kysymyksiä myös.Fatim Diarra [00:15:50]: Niin ja sitten siinä on myös sellaisia eettisiä kysymyksiä myös siitä, miten voidaan alkaa, kun me tiedetään, että jollain alueella on tällaista ja tällaista pahoinvointia, niin miten kovasti me voimme alkaa profiloimaan niitä ihmisiä siellä ja olemaan, että jaahas, lapsi x syntyi perheeseen y, jossa isällä ja äidillä on tämmöistä taustaa, hmm, todennäköisesti hänen elämästään tulee aika hirvittävää ja kamalaa. Että siinä on sellaista, että voimmeko me luottaa vain tilastoon, vai pitääkö meidän uskoa myös ihmisistä, että he myös pärjäävät?Mikko Rusama [00:16:13]: Niin.Fatim Diarra [00:16:18]: Että sellaista, vaikeaa pohdintaa.Mikko Rusama [00:16:18]: No mutta jos ajattelet omakohtaisesti, niin olisitko valmis antamaan kaupungille luvan hyödyntää sinun sote-tietojasi proaktiivisessa palvelussa, eli saisiko kaupungilta sinulta luvan esimerkiksi kutsua sinut saamaan hoitoa johonkin sairauteen, joka on tunnistettu datan pohjalta tai jostain indikaattorista nähdään, että okei, nyt on tullut paljon poissaoloa koulusta tai jostain muualta, niin proaktiivisesti kutsutaankin juttelemaan esimerkiksi jonkin sosiaalityöntekijän kanssa, niin olisitko valmis, kuulostaako tämä pelottavalta?Fatim Diarra [00:16:57]: No tuohan kuulostaa siltä, mitä toimiva työterveys tekee. Eikö totta? Että toimiva työterveyshän toimii käytännössä siten, että jos olet paljon pois töistä, niin työterveys on silleen, että: "Hei, olet ollut paljon poissa töistä. Pitäisi varmaan jutella sinun työssäjaksamisestasi." Samalla tavalla, kun aloitat jossain uudessa työpaikassa, sinulta otetaan verikokeet ja kaikki muut tiedot ja katsotaan, että oletko kunnossa ja sitten lääkärin kanssa keskustellaan. Että tuohan on käytännössä se, mitä ennakoiva työterveys tekee.Mikko Rusama [00:17:20]: Kyllä.Fatim Diarra [00:17:21]: Ja sen takia mietin sitä, että kyllähän se olisi, että mikäli ihminen antaa itse luvan, niin tietenkin.Mikko Rusama [00:17:45]: Hei tämä podcast mukailee yhdysvaltalaisen muutosjohtamisen asiantuntijan John Kotterin kuuluisaa kahdeksanosaista ohjelmaa, jonka avulla muutosten tulisi yrityksissä ja organisaatioissa tapahtua. Tässä viidennessä vaiheessa pitäisi pystyä valtuuttamaan henkilöstö vision mukaiseen toimintaan. Se on oikeastaan tämä pihvi tähän meidän keskusteluumme, ei olla vielä päästy ehkä tähän pihviin, mutta nyt mennään, kovalla vauhdilla.Fatim Diarra [00:18:11]: Joo.Mikko Rusama [00:18:13]: Eli kokeilukulttuuri oli myös tämän Sipilän hallituksen yksi kärkihanke, jossa yritettiin valtuuttaa ihmisiä muuttamaan asioita itse. Mitä hei tämä Fatu tämä kokeilukulttuuri tarkoittaa sinulle?Fatim Diarra [00:18:26]: Niin, no olen sitä mieltä, että annetaan mennä vaan. Tai olen sitä mieltä, että mielestäni asioita voi kokeilla ihan hyvin, mutta me poliitikot teemme vaikeaksi virkamiesten kokeilukulttuurin sen takia, että jos virkamiehet esittävät jotain meille täydellisesti, niin me olemme ihan sillain, että: "Aah, tämä on kamalaa, te ootte tuhonnut kaiken." Että me poliitikothan teemme kokeilukulttuurista myös vaikeaa.Mikko Rusama [00:18:49]: No hei, miten olet itse kokenut omassa elämässäsi, tai omassa työssäsi, jos mietimme tätä kokeilukulttuurin teemaa, niin oletko itse uskaltanut kokeilla omassa työssäsi jotain uutta?Fatim Diarra [00:18:53]: Joo, olen koko ajan sillä tavalla… Etsin jatkuvasti uusia tapoja tehdä asioita, koska minusta uudet tavat ovat yleensä hauskoja ja minusta aina ei tarvitse mennä oikein. Että minusta voi kokeilla ja katsoa, että miten siinä kävi.Mikko Rusama [00:19:06]: No onko sinulla jokin hyvä esimerkki, että mitä kokeilit ja mitä opit siitä?Fatim Diarra [00:19:11]: Tein sillä tavalla, kun huomasin, että minulla on hirveä kiire työssä ja meillä on aloittanut harjoittelija sanoin, tiesin, että se työtehtävä on hänelle vähän vaikea, niin olin sillä tavalla, että: "No entäs, jos sä yrität vaikka tehdä tän?" Niin sitten hän oli sillain, että hän yrittää ja se meni tosi kivasti, ei täydellisesti, mutta että päätin, että kokeilen antaa vain vastuuta pois helpommin, niin katsotaan, mitä tulee. Ja hyvä tulos tuli. Eri tavalla teki, kuin minä, mutta mitä väliä? Monta tapaa.Mikko Rusama [00:19:33]: No mutta hei, olet ollut Helsingin kaupungin kaupunginvaltuustossa vuodesta 2017, niin minkälaisia toiveita sinulla oli nyt liittyen tähän valtuustouraan, kun sä lähdit, ja miten tämä todellisuus sitten vastasi näitä sinun toiveita?Fatim Diarra [00:19:43]: No olin kyllä järkyttynyt aluksi siitä, miten byrokraattinen ja hidas koneisto Helsingin kaupunki on. Olen nuorempana toiminut erilaisissa opiskelijajärjestöissä, joissa olen tehnyt yhteistyötä tahojen, kuten ministeriöiden, kanssa. Ja minusta Helsingin kaupungin rakenne oli silloin, kun tulin 2017 peliin mukaan, byrokraattisempi ja jähmeämpi ja sellainen Herra Yliherra-Johtaja-meininki ja enemmän, kuin jossain opetusministeriössä. Niin minusta se oli aivan naurettavaa pelleilyä. Olen tottunut siihen, että kun aloitan jossain positiossa, niin minun lobbari-aivot menevät siihen tilaan, että tutustu ihmisiin ja tapaa kaikki, ala edistämään tavoitteita. Ja rupesin tekemään tätä ja joku oli minulle sillain, että niin, että ei ole ihan tapana rivivaltuutetulla tuolla tavalla virkamiehiä ja kaikkia muita tavata ja sillä tavalla alkaa näitä tekemään.Mikko Rusama [00:20:33]: No, lopetitko sitten?Fatim Diarra [00:20:38]: No en todellakaan. Olin ihan vain sillain, että: "Noniin, no hei vaan, että uusi sukupolvi on tullut kaupunginvaltuustoon, että ei kiinnosta."Mikko Rusama [00:20:43]: Noniin. No hei, miten nyt kuvailet tätä kokeilukulttuurin tilaa kaupunginvaltuustossa?Fatim Diarra [00:20:50]: Eiköhän se joka vaali paremmaksi muutu.Mikko Rusama [00:20:50]: No ei, tuo oli nyt vähän poliitikon vastaus.Fatim Diarra [00:20:50]: Tuo oli vähän poliitikon vastaus, mutta me tarvitsemme. Ongelmana on myös se, että jos osa ihmisistä on tottunut tekemään asian samalla tavalla 40 vuotta, niin onhan se nyt aika vaikeaa.Mikko Rusama [00:20:59]: On vaikeaa?Fatim Diarra [00:21:01]: On vaikeaa.Mikko Rusama [00:21:06]: Mutta miten hei, mikä on sinun oma kontribuutiosi kokeilukulttuuriin, kun kerroit, että valtuusto itse tekee myös virkamiesten elämän. Nyt olet siellä yksi valtuuston jäsenistä, niin kerro, miten sinä autat nyt minua esimerkiksi rohkeasti viemään kokeilukulttuuria kaupungilla eteenpäin, koska, niin.. Miten näet, että mitä voit tehdä? Vai voiko yksittäinen valtuutettu tehdä mitään?Fatim Diarra [00:21:26]: Voi tehdä todella paljon ja voi, meidän työkaluthan ovat aloitteita.Mikko Rusama [00:21:32]: Niin.Fatim Diarra [00:21:33]: Ja me teemme aloitteista jatkuvasti asioista. Ja siinä kyllä olen, että aika usein kannatan asioita, missä vähän testaillaan juttuja.Mikko Rusama [00:21:39]: Okei.Fatim Diarra [00:21:41]: Ja sitten kannatan myös pilotointeja. Ja minusta Helsinki on niin suuri, että voidaan pilotoida paljon enemmän erilaisia juttuja ja me voidaan, meidän pitäisi suhtautua pilotointiin, itse aina suhtaudun pilotointiin sillä tavalla, että kokeillaan, että toimiiko. Ja jos ei toimi, niin tehdään jotain muuta.Mikko Rusama [00:21:56]: Eli sinun kauttasi kannattaa edistää kokeilukulttuuria edistäviä aloitteita?Fatim Diarra [00:21:57]: Juu, juu. Aivan hyvin voi.Mikko Rusama [00:22:03]: Olet niille avoin?Fatim Diarra [00:22:00]: Olen avoin ja minusta tuntuu, että…Mikko Rusama [00:22:02]: Etkä syytä minua, jos joku kokeilukiihdyttämö-tyyppinen hanke, mitä nyt edistetään, ei tuotakaan niin hienoja tuloksia?Fatim Diarra [00:22:09]: Ei, ei. Ja minusta hyvä esimerkki on se, että mehän kokeilimme siis, teimme aloitteen siitä.. Tai demarit tekivät aloitteen siitä, että maksuton toinen aste. Eli kaksi miljoonaa euroa maksuttomaan toiseen asteeseen ja nyt sitä kokeiltiin. No, siinä se raha käytettiin typerästi. Niin sitten olin niin, että okei, hyvä kokeilu ja varmaan kannattaa jatkaa, mutta nyt voidaan katsoa, että miten rahan voisi käyttää paremmin.Mikko Rusama [00:22:36]: Tämähän on, näen, että kun puhutaan tästä digitalisaatio-ohjelmasta, niin tekniikka on helppoa, mutta kulttuurin muuttaminen todella vaikeaa?Fatim Diarra [00:22:40]: Ja varsinkin Helsingissä. Helsinki on dinosaurus.Mikko Rusama [00:22:43]: No miten dinosauruksen kulttuuria muutetaan?Fatim Diarra [00:22:46]: Niin, kai se dinosaurus pitää vain laittaa purkkeihin ja uudelleen, jotenkin, en tiedä…Mikko Rusama [00:22:47]: Tappaa se?Fatim Diarra [00:22:50]: En tiedä, ensin pitää tappaa se dinosaurus ja antaa sen tuhoutua ja sen jälkeen sieltä nousee uusi feeniks-lintu.Välike [00:23:04]: Muutossankari.Mikko Rusama [00:23:06]: Seuraava muutossankarimme on Tommi Laitio, joka on toimialajohtajana kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialalla. Tommi kertoo, miten kaupunkilaisia voi paremmin kuulla ja osallistaa päätöksenteossa?Tommi Laitio [00:23:18]: Me kuulimme pari vuotta sitten aika laajasti kuntalaisia ja erilaisia helsinkiläisiä aktiiveja siitä, että minkälaista yhteistyötä kaupungin kanssa toivotaan ja se voimakkain viesti oli se, että toivotaan ikään kuin juuri yhteistyötä. Halutaan tehdä yhdessä ja sitten halutaan resursseja, halutaan ikään kuin tiloja. Halutaan ehkä myös rahaa heille käyttöön ja oikeastaan se on se, mitä me olemme tehneet. Eli olemme palkanneet Helsingille sellaisia ihmisiä, joiden ainoa tehtävä on vauhdittaa kuntalaisten ja järjestöjen ideoita kaupungin suuntaan, tai saada pienyritysten ääntä kaupungin suuntaan kuuluviin. Me olemme ottaneet tähän osallistuva budjetointi, avaamme tiloja maksutta enemmän kansalaisryhmien käyttöön. Se on tärkeää sen takia, että ihmiset kokevat, että kaupunki kuuluu heille. Ajattelen, että silloin, kun ihmiset kokevat, että kaupunki kuuluu heille, he pitävät siitä enemmän huolta. Jos ihmiset ajattelevat vain, että kaupunki on palvelutuottaja, jolta minä ostan palveluita verorahoillani, niin silloin siitä ehkä pidetään vähemmän huolta. Ajattelen, että se hyvä asia, joka tästä syntyy, on se, että ihmiset tajuavat, että jokaisen meidän teoilla asioiden puolesta, tai niiden korjaamiseksi, on väliä sillain, että miltä minusta tässä kaupungissa tuntuu, mutta erityisesti sitä, että miltä muista ihmisistä tässä kaupungissa tuntuu. Hirveän hyvä esimerkki on Hämeentie, jossa tehdään aivan megalomaanista remonttia. Tällä hetkellä koko katu on revitty auki, siitä ollaan tekemässä enemmän joukkoliikenne- ja pyöräilykatua. Niin siellä nämä tällaiset yritysluotsit, eli tällaiset kaupungin uudet työntekijät, jotka toimivat ikään kuin yritysten ja kaupungin välissä, kävivät joka ikisen yrityksen siinä Hämeentiellä läpi. Kävivät kertomassa, mistä tässä on kysymys, millä aikataululla tämä etenee, keräsi sen palautteen sieltä ja varmisti, että se menee kaupungilla eteenpäin, jolloin pystyttiin.. Se, että kaupungilla on kasvot ihmisten suuntaan, niin sillä on aika iso merkitys sille, olen huomannut sen omassa työssänikin, että jos ottaa omilla kasvoillaan vastuuta jostain asiasta, joka vaikka menee pieleen, niin ihmiset suhtautuvat siihen ihan eri tavalla, kuin se, että se on jokin kasvoton kaupunki, joka sieltä tuuttaa tavaraa. No, kyllä varmaan eniten innoissani olen ollut siitä, miten voimakkaita tunteita esimerkiksi Oodi tällä hetkellä ihmisissä herättää. Törmään todella paljon sellaisiin kommentteihin, joissa ihmiset sanovat, että tässähän näkyy meidän arvomme. Tästähän meissä on kysymys. Ja sellaisia tunteita arkkitehtuurilla on usein aika vaikeaa synnyttää. Ja sen, se, että se on ollut niin suosittu. Tänä vuonna menee kolme miljoonaa kävijää rikki.Mikko Rusama [00:26:06]: Minun tehtäväni on viedä tätä digitalisaatiota eteenpäin, niin mitä ohjeita haluaisit antaa? Tämä on ihan vakava kysymys minulle, että mietit, että meitä on 38 000 työntekijää pelkästään tässä.. Niin onko tämä tekemätön paikka?Fatim Diarra [00:26:17]: Ei, kun minusta se on hyvä, että sinä olet olemassa ja teet tätä hommaa, mutta jos haluat poliittista tukea, niin sinun pitää alkaa heittelemään meille ideoita.Mikko Rusama [00:26:24]: Okei?Fatim Diarra [00:26:27]: Koska kaupunginvaltuutetut ovat niin kiireisiä ja meidän tehtävämme on päättää lopulta.Mikko Rusama [00:26:36]: Okei.Fatim Diarra [00:26:37]: Meidän tehtävämme on päättää asioista.Mikko Rusama [00:26:36]: Joo.Fatim Diarra [00:26:37]: Meille voi heittää palloja ja mehän napataan niistä kiinni.Mikko Rusama [00:26:39]: Mutta hei, kerro vielä tästä, kun kyse ei ole oikeastaan siitä, että mitä minä teen. Tai kyse on siitä, että miten me saamme ison joukon ihmisiä mukaan ja annamme heille valtuutuksen toimia, niin miten se voi ylipäätään toimia?Fatim Diarra [00:26:47]: No, ihminen innostuu jostain, kun se tietää, että pystyy aidosti vaikuttamaan.Mikko Rusama [00:26:56]: Niin, se onkin se kysymys, että pystyykö. Koetko, että ihmiset pystyvät kaupunkiorganisaatiossa tänä päivänä riittävästi vaikuttamaan omiin asioihinsa? Tai tähän toimenkuvaansa ja sen kehittämiseen?Fatim Diarra [00:27:08]: Ne kaupungin työntekijät?Mikko Rusama [00:27:06]: Niin.Fatim Diarra [00:27:07]: No, sinun pitää kysyä sitä kaupungin työntekijöitä.Mikko Rusama [00:27:09]: Onko sinulle syntynyt kuvaa, että jos ajatellaan, että pitää viedä muutosta eteenpäin, niin koetko, että…Fatim Diarra [00:27:12]: No, osalla on sellainen voima. Tiedätkö?Mikko Rusama [00:27:13]: Joo.Fatim Diarra [00:27:17]: Osa ihmisistä on energisiä, niillä on kykyä ja halua ja he näkevät. Mutta kyllä osa on varmaan vähän liian juurtuneita myöskin. Mutta toisaalta, jos teet samaa työtä 40 vuotta, niin ei se ole ihme.Mikko Rusama [00:27:27]: Niin. Okei. Hei tuota, nyt saat kysyä minulta jonkin kysymyksen.Fatim Diarra [00:27:31]: Mietin jo tämän kysymyksen etukäteen, mutta nyt en enää muista, kun olen puhunut vaikka mistä muusta. Mikäs se oli?Mikko Rusama [00:27:37]: Nyt sinun pitää improvisoida.Fatim Diarra [00:27:35]: Ei, kun niin. Itse asiassa. Mitä tämän kaupungin digitalisaatiokehitys, joka on pakko tehdä, vaatisi meiltä poliitikoilta?Mikko Rusama [00:27:49]: No, se menee aika raadollisiin asioihin. Loppujen lopuksi on kyse sitten rahasta ja siitä tuesta, mitä tehdään, että ehkä toivoisin, että ymmärretään se, että digitalisaatio tulee muuttamaan perustavaa laatua..Fatim Diarra [00:28:02]: Kaiken.Mikko Rusama [00:27:58]: Kaiken, kyllä. Ja jos sitä ei ymmärretä valtuustossa, niin helposti.. Jos lähdetään asettelemaan vastakkain hätää kärsivät perheet ja digitalisaatio, niin se on väärä.. Ymmärrätkö, että helposti ajatellaan..Fatim Diarra [00:28:16]: Tajuan tuon.Mikko Rusama [00:28:19]: Helposti ajatellaan, että tämä teknologia on oma erillinen saarekkeensa, eikä ymmärretä sitä, että jos tämä tehdään fiksusti, niin Helsinki voi paljon paremmin palvella kaikkia kansalaisia.Fatim Diarra [00:28:27]: Kyllä.Mikko Rusama [00:28:27]: Myös niitä vähäosaisia, mutta jos se ajatellaan vain kulueränä ja sellainena propellipäiden työnä, niin silloin me olemme heikoilla. Tämä on hieno mahdollisuus tämä podcast-sarja tutustua ihmisiin ja kysyä vaikeita kysymyksiä.Fatim Diarra [00:28:43]: Niin, saa tentata rauhassa.Mikko Rusama [00:28:48]: Saa tentata rauhassa. Onko tämä ahdistanut?Fatim Diarra [00:28:50]: Ei.Mikko Rusama [00:28:45]: Minä itse tykkään tällaisesta keskustelusta.Fatim Diarra [00:28:49]: Ei, kun minusta tämä on juuri kivaa. Ja podcastit ovat muutenkin kiva mediamuoto.Mikko Rusama [00:28:55]: Hei, kiitos paljon tästä.Fatim Diarra [00:28:58]: Kiitos paljon tästä.Mikko Rusama [00:28:55]: Tämä oli hei, arvostan, että tulit vieraaksi.Fatim Diarra [00:29:02]: Totta kai.Outro [00:29:14]: Tämä on siis Maailman toimivin podcast. Jos tykkäsit tästä jaksosta, niin kerro siitä kaverille sosiaalisessa mediassa. Voit lähettää myös palautetta sähköpostilla: maailmantoimivinopdcast at hel piste fi. Yhdellä l:llä.

[äänite päättyy]

Maailman toimivin podcast, jakso 6

[äänite alkaa]

Mikko Rusama [00:00:01]: Tämä taitaa olla Henkka sinulle aika tuttu juttu olla studiossa?Henkka Hyppönen [00:00:03]: Joo. Nyt on kyllä varmaan muutama vuosi, kun olen viimeksi ollut studiossa.Mikko Rusama [00:00:08]: Sinä olet ollut vuoden radioääni muun muassa, saanut sellaisen palkinnon vuonna 2000. Tehnyt paljon radiota ja televisiota, eikö näin?Henkka Hyppönen [00:00:16]: Joo.Mikko Rusama [00:00:16]: Tässä rupeaa tällaista kokenutta hostia jännittämään, kun on näin kokenut konkari siellä toisella puolella. Mitä neuvoja sinä antaisit tällaiselle podcast-hostille?Henkka Hyppönen [00:00:26]: Tällaiset on luonteeltaan sellaisia, että näissähän ei yritetä olla mitään muuta kuin mitä on.Intro [00:00:36]: Tämä on Maailman toimivin podcast sinulle, joka olet kiinnostunut Helsingin kaupungin digitalisaatiosta ja kiinnostavista ihmisistä. Joka jaksossa on äärettömän kiinnostava vieras ja muutossankari.Mikko Rusama [00:01:20]: Tämä on Maailman toimivin podcast. Tänään on vieraana Henkka Hyppönen, joka on luova johtaja, tietokirjailija, yrittäjä, puhuja ja tv-esiintyjä. Tämä on aika hurja lista kaikenlaisia erilaisia tehtäviä ja rooleja. Kuka on Henkka Hyppönen? Miten sinusta on tullut sinä?Henkka Hyppönen [00:01:36]: Tuo on ihan mahdoton kysymys, mutta jos...Mikko Rusama [00:01:39]: Mikä sinä tällä hetkellä olet? Sinä olet nyt luova johtaja Fourkindilla ilmeisesti. Mitä sinä teet nyt?Henkka Hyppönen [00:01:46]: Se liittyy erilaisiin asiakaskeisseihin. Tällä hetkellä mietitään erilaisia digitalisaatioon liittyviä projekteja. Minulla oikeastaan sellainen ohjaava tekijä elämässä on oppiminen. Huomaan, että jostain syystä siinä on tietynlainen sykli, joka toteutuu. Hirveätä olisi puhua vuosista, mutta nyt on jossain viiden ja seitsemän vuoden välillä suurin piirtein sellainen sykli. Jossain vaiheessa minä huomaan, että oppiminen alkaa hidastua. Sitten minä teen muutokset tekemisessä. Saan ehkä kaksi, kolme lisävuotta vielä siinä, mutta sen jälkeen minun on pakko jatkaa matkaa eteenpäin. Siitä se tavallaan tulee.Mikko Rusama [00:02:24]: Tämä podcast on tietynlainen kokeilu myös. Helsingin kaupungilla on 38 000 työntekijää. Jos katsoo kaikki tytäryritykset ja yhteisöt, niin 43 000 työntekijää. Tässä nyt testataan, tavoittaako tämmöinen formaatti näin ison joukon omia työntekijöitä. Mutta myös heitä, jotka ovat kiinnostuneita, mitä Helsingin kaupungilla tapahtuu. Mitä sinä ajattelet tällaisesta kokeilusta, jossa saat olla mukana?Henkka Hyppönen [00:02:48]: Minä ajattelen kokeiluista yleisesti ottaen, että ne ovat oikeastaan ainoa tapa päästä tulevaisuuteen. Nykyaikana jos joku sanoo, että: "Tuota on kokeiltu, se ei toimi", ja se kokeilu on tehty vuonna -80. Tai joku sanoo ilman kokeilua, että se ei toimi. Se on aika vaarallinen reitti, koska tässä on aika moni asia muuttunut. Se, mikä nyt on muuttunut... Näin on helppo sanoa. Me nähdään kuitenkin, että meidän kulttuurimme siirtyy koko ajan auditiivisempaan ja visuaalisempaan suuntaan. Visuaalisella tarkoitan kuvaa sekä liikkuvaa kuvaa. Me menemme sinne voimakkaasti. Jos me ajattelemme, miten me opimme asioita. Jos kysytään milleniaaleilta, että mitä he tekevät, jos he saavat tehtävän, jota he eivät osaa suorittaa. He menevät YouTubeen ja katsovat how to -videon. Siinä mielessä minun mielestäni tämä on äärimmäisen hyvä kokeilu. Katsoo, että tavoittaisiko tätä yleisöä. Siinä on sellainen kysymys, että vähän vaikuttaa myös, minkälainen Helsingin kaupungin työntekijöiden ikäprofiili on. Miten he ovat tottuneet käyttämään mediaa?Mikko Rusama [00:03:50]: Kenen sinä kuvittelet kuuntelevan tämmöistä podcast-sarjaa?Henkka Hyppönen [00:03:53]: Minä uskoisin kyllä, että ihmisiä pitäisi kiinnostaa, jos nämä aiheet ovat heille relevantteja. Tällä hetkellä tapahtuu paljon muutoksia ympärillä. Se usein herättää ihmisten mielenkiintoa. Tarkoittaa sitä, että he pystyisivät hahmottamaan vähän paremmin, että missä digitalisaatiossa mennään. Helsingin kaupungilla on varmasti paljon työtehtäviä, joihin automaatio vaikuttaa. Tietenkin olisi mukavampi tietää etukäteen, miten robotiikka tai automaatio yleisesti ottaen tulee modularisoimaan oman työn, ja mitkä osat siitä poistuvat koneiden tehtäväksi, kuin että saa sen selville siinä vaiheessa, kun YT:t alkavat.Mikko Rusama [00:04:33]: Jos mennään tähän Helsingin kaupunkistrategiaan ja visioon. Helsingin tavoitteena on olla maailman toimivin ja parhaiten digitalisaatiota hyödyntävä kaupunki. Mitä ajatuksia tämmöinen visio herättää?Henkka Hyppönen [00:04:47]: Minä tykkäsin erityisesti ensimmäisestä osasta. Toimivuus on minulle iso teema ollut vuosikausia omissa asiakasprojekteissa. Sitä paitsi se on asia, joka ärsyttää minua ihan poskettomasti, kun asiat eivät toimi. Tämä on näkynyt jo pitkään. 2005 vuodesta asti, kun on käyttäjätutkimuksia, asiakaskokemustutkimuksia työkseen lukenut, niin tämä on näkynyt myös siellä voimakkaasti. Ihmiset eivät kestä kitkaa. Jos joku haluaa parantaa omia prosessejaan, niin läpimenoaikojen lyttääminen on ylivoimaisesti paras keino aiheuttaa asiakaskokemukselle jotain. Ihmisistä on tullut hyvin kärsimättömiä. Sitten on vielä tällainen ilmiö, joka on nimeltään hedonistinen adaptaatio. Me totumme oikeastaan mihin tahansa, mitä me saamme. Tämä jotenkin vaikuttaa kiihtyvän. On hyvä ajatella, missä se näkyy. Tutkia omaa elämänlaatua tai teknologiaa, jota käyttää. Miettiä, että jos joutuisi palaamaan vuoden takaiseen. Tai kahden, kolmen, neljän, viiden vuoden. Kuinka valtava pettymys se teknologia tai elämänlaatu, voihan se mennä toiseen suuntaan myös, olisi. Kun tullaan tähän maailman toimivimpaan, tai puhutaan digitalisaatiosta laajana teemana, niin se on koko ajan karkaava maali. Sen takia se edellyttää aika paljon kokeilemista ja uudistumista koko ajan. Toimivuus. Silloin kun se tuli, niin saattoi olla, että jopa twiittasin asiasta. Se on äärimmäisen hyvä asia. Toki se pistää kiinnittämään huomiota myös siihen, mikä ei toimi. Ei sillä, ettenkö kiinnittäisi siihen muutenkin huomiota.Mikko Rusama [00:06:29]: Nyt sinulla on vapaa sana. Mikä ei toimi? Mikä on wishlist Helsingin kaupungille?Henkka Hyppönen [00:06:35]: Minulla on kaksi suosikkikohdetta, jotka ovat yleisessä keskustelussa. Minä tiedän, että on paljon äärimmäisen älykkäitä ihmisiä, jotka ovat eri mieltä näistä asioista minun kanssani. Ensimmäinen on liikenteen sujuvuus. Minä uskon, että siellä pystyttäisiin tekemään paljon optimointipuolella, koska siitä on olemassa niin paljon dataa. Kiinnostava seikka on, että onko jonkinlainen päätös seisottaa sekä julkista liikennettä että yksityisautoja liikennevaloissa päivät pitkät. Minä en ota kantaa tähän, että kumpaa se on. Voihan näin olla, että siellä on taustalla tällainen.Mikko Rusama [00:07:12]: Eli liikenne ei suju sinun mielestäsi riittävän hyvin Helsingissä?Henkka Hyppönen [00:07:15]: Minusta näillä liikennemäärillä mitä Helsingissä on, niin kyllähän se on posketonta, jos menee kaupungin toiselta puolelta toiselle puolelle 45 minuuttia.Mikko Rusama [00:07:23]: Hyväksytään.Henkka Hyppönen [00:07:24]: Tämä on vasta ensimmäinen osa. Tähän liittyy tosi moni muukin tekijä. Yksi kaupunkitutkija muistaakseni sanoi, joka oli Helsingissä käynyt, että: "Yleensä toimivimmat kaupungit ovat sellaisia, joissa on valittu, että ovatko ne kävely-, polkupyöräily-, julkisen liikenteen vai yksityisautoilukaupunkeja". Muistaakseni tässä Helsingin Sanomien jutussa hän totesi, että Helsinki ei ole mikään näistä. Se on tällainen sekamuoto. Minusta se tuntui hyvin...Mikko Rusama [00:07:48]: Kaikkien parhaat puolet valittu.Henkka Hyppönen [00:07:50]: Nimenomaan, tai sitten niin kuin Suomessa usein tehdään. Ei minkään parhaita puolia, mutta kaikkien ongelmat saadaan kasattua yhteen. Toinen on erilaisten hankkeiden... Nyt minä nimenomaan viittaan siihen, että jos tällä hetkellä kävelee Helsingin kaupungissa, niin tämän voi sekoittaa Talvivaaran kaivokseen. Nykyään on aika vaikeaa löytää katua, joka ei ole auki tai jossa ei ole rakennustelineitä. Niistä tulee mieleen, että mikähän on suunnitteluperiaate. Minulle tulee ensimmäisenä mieleen, että ainakaan suunnitteluperiaatteeksi Helsingissä ei ole valittu läpimenoaikoja. Jos ei ole valittu läpimenoaikoja, niin siellä voi olla jälleen kerran taustalla jotain syitä, miksi ei näin ole tapahtunut. Yksi syy voi olla, että läpimenoajalle ei ole nähty arvoa. Silloin ei osata ehkä laskea oikein. Koska se, että kadut ovat poikki ja niistä ei pääse, niin kyllä sillä pitäisi olla tuottavuuteen ja elämänlaatuun aika iso merkitys. Nyt tämä ei ole ehkä niin henkilökohtaiselta pohjalta, että minä tiedän. Minulla on hyvin kipeä suhde sujuvuusasioihin, mutta jos yritän edes vähän olla objektiivinen ja katsoa, niin niissä on ehkä suunnitteluperiaateongelma. Minä tiedän, että Kiina on monessa mielessä vastenmielinen vertailukohta, mutta minua on aina huvittanut yksi YouTubessa pyörinyt video, jossa he tekivät rautatieaseman ja siihen johtavat kiskot 24 tunnissa. Heillä oli tuhansia ihmisiä tekemässä sitä. He ilmeisesti ajattelivat, että läpimenoaika on tärkeämpää kuin se, että niitä tyyppejä ripotellaan työmaalle tekemään tasaisesti neljän vuoden aikana. Lopputuloshan on ihan sama, mutta se on aika- ja tuottavuusero, joka siitä syntyy.Välike [00:09:44]: Minä rakastan podcasteja ja sen takia haluan tehdä Maailman toimivinta podcastia, jotta taso säilyy.Mikko Rusama [00:09:55]: Olisiko korjattavissa esimerkiksi pitkät tietyöt vain sillä, että ainoa mitattava tavoite on läpimenoaika, että projekti saadaan maaliin?Henkka Hyppönen [00:10:03]: Ei minun mielestäni.Mikko Rusama [00:10:04]: Kerro konkreettisesti. Mitä sinä fiksaisit? Jos sinä olisit kaikkivaltias, joka pystyisi määräämään. Miten hoidettaisiin tämä keissi?Henkka Hyppönen 00:10:14]: Minä olen monta kertaa ratkonut tällaista ongelmaa. En kaupunkitasolla, mutta erilaisten ryhmien ja asiantuntijoiden kanssa. Minusta on äärimmäisen kiinnostavaa, että Suomessa on valtava määrä osaamista ja älypääomaa. Minä olen huomannut monesti erityisesti insinöörien ja diplomi-insinöörien kanssa toimiessani, että heti jos aletaan kiinnittää huomiota, että läpimenoaika toimii näin ja sanotaan, että tehdään tästä kokeilu. Saadaanko me tehtyä vaikka puolessa läpimenoajasta ja puolella virheiden määrästä, niin näillä ihmisillä alkaa raksuttaa päät. Kun asetetaan tällaisia mahdottomia tehtäviä, niin usein seuraa seuraavanlainen ilmiö. Jos sanotaan, että parannetaan viisi prosenttia läpimenoaikaa, kukaan ei todennäköisesti muuta yhtään mitään. Jos ajatellaan, että 50 prosenttia parannetaan sitä, niin ihmiset joutuvat ajattelemaan uusista lähtökohdista koko prosessin. Silloin tullaan tähän oleelliseen. Läpimenoaika ei ole ainoa tavoite, mutta se voisi olla hyvä tavoite. Se vaikuttaa Helsingin kaupungin strategiaan ja monien muidenkin yhteisöjen toiminnan tuloksellisuuteen. Sillä ajetaan prosesseja tiukempaan muotoon. Silloin alkaa kiinnostaa muun muassa se, että mikä on oikea-aikaisuus rakennuksilla. Tarkoittaa sitä, että jos johonkin aloitetaan tekemään rakennusta, niin useimmiten rakennuksella menee valtava määrä aikaa siihen, että tavaroita siirrellään paikasta toiseen, kun ne ovat väärän aikaa paikalla. Sillä, että tavarat tulisivat oikeaan aikaan paikalle, tämä alkaisi kiinnostaa, jos se pitäisi saada sujuvammaksi ja tuottavammaksi. Jolloin alkaisi se vaikea tavoite pikkuhiljaa levittäytyä eri puolille sitä organisaatiota.Mikko Rusama [00:12:00]: Minä ostan ihan täysin tuon ajatuksen. Jos kunnianhimon taso ja tavoite on riittävän korkea, se pakottaa miettimään toimintaa ihan uudelta kantilta. Minä näen, että tästä on juuri digitalisaatio-ohjelmassakin kyse. Tässä jaksossa minä halusin myös sinun kanssasi puhua tällaisista nopeista voitoista. Minä kerron nyt, mikä minun tuskani on. Kaupungillahan on 500 laissa määriteltyä tehtävää, ja sen päälle Helsinki on ottanut 250 vapaaehtoista tehtävää. Se on ensinnäkin...Henkka Hyppönen [00:12:30]: Se on tunnollinen.Mikko Rusama [00:12:31]: Arvioidaan, että noin 750 tehtävää. Palveluiden kirjo on aivan valtava. Tietynlainen fragmentaatio johtuen virastohistoriasta on todella iso. Joka alueella löytyy paljon päällekkäisiä ratkaisuja. Meillä on digistrategiassa iso teema, että miten kaupunki muuttuu reaktiivisesta vähän proaktiivisemmaksi. Palvelutarvetta ennakoiva kaupunki voi palvella vähän henkilökohtaisemmin. Tämä on iso asia. Sehän pohjautuu myös siihen, että me osaamme hyödyntää dataa ja tekoälyä paremmin. Tunnistaa erilaiset yksilölliset tarpeet paremmin. Välttää ongelmien kumulointia. Ongelma ei parane ainakaan sillä, että odotetaan pitkään ja vasta sitten reagoidaan, vaan palvellaan mahdollisimman ennakoiden. Nyt haaste on, että aika iso osa tästä muutoksesta pitää tehdä siinä digitaalisessa perustassa, ikään kuin konepellin alla. Se ei näy mitenkään. Jos puhutaan, että meillä on tavoitteena infran harmonisointi ja yksi teema on yksi hyvin hallittu verkko, niin se ei ole kauhean seksikästä. Jos ajattelee poliitikkoja, niin hehän haluavat näyttäviä voittoja. Nopeita voittoja. On vaikeaa tehdä nopeita voittoja tai näyttäviä juttuja, jos perusta ei ole kunnossa. Olisi todella paljon voitettavaa siellä perustan luonnissa, mutta samalla minun pitäisi löytää nopeita voittoja. Mitä minun pitäisi nyt tehdä? Saatko otetta tästä haasteesta? Onko tämä tyypillinen haaste sinun kokemuksesi mukaan?Henkka Hyppönen [00:13:56]: Saan. On organisaatioissa erittäin tyypillinen haaste. Niillä on legacy-järjestelmiä, jotka eivät kommunikoi minkään kanssa. Siellä on kahdeksan eri järjestelmää. Voi olla, että siellä on erittäin laadukasta dataa mitä voisi käyttää, mutta menee valtava aika- ja työmääräpanostus siihen, että ne saadaan käyttöön.Mikko Rusama [00:14:21]: Minun pelkoni on se, että minä olen viisi vuotta määräaikainen, ja minun aikani menee jonkun vanhan legacyn siivoamiseen. Minä en saa näyttävää ulostuloa aikaiseksi. Ymmärrätkö?Henkka Hyppönen [00:14:31]: Ymmärrän. Ongelma on, että näitä ajatellaan hirveän lyhyellä aikavälillä. Tsaarin aikana on vedetty putkia tuonne. Ei ole ajateltu, että joku ne joskus korjaa. He eivät ole ajatelleet, että pitää uudestaan piirtää, jos paikkaa on muutettu. Tämähän on nimenomaan hyvin lyhytnäköistä. Ei ajatella pitkälle. Minusta joskus pitää olla vaan rohkeutta tehdä epäsuosittavia tai näkymättömiä asioita, jotka menisivät pidemmälle kuin yhden vaalikauden tai toimikauden yli. Näissä jutuissa, huolestuttavaa kyllä... Tällaiset yhteiskuntamallit, joissa demokratiasta ei ole häivääkään. Ne näyttävät onnistuvan, koska ne pystyvät riittävän pitkällä aikavälillä kehittymään. Minä kuitenkin ehkä kyseenalaistaisin sitä, että onko saatavissa lyhytaikaisia voittoja. Kyllä monessa paikassa niitä on saatavilla, ettei tarvitse satsata sinne pohjaan. Jos katsoo, että ne ovat strategisesti yhdessä. Minä annan nyt esimerkin tästä. Minä en tiedä, kenen tekemä se oli. Tämä nyt menee sairaanhoitopuolelle. Jos ihmisiä, jotka ilmoittautuvat sairaanhoitoon, pystytään automaattisesti laittamaan kategorioihin. Ketkä ovat kiireellisiä, ketkä ovat epäkiireellisiä. Saadaan 17 prosentin säästö aikaiseksi. Minä en nyt muista niitä lukuja tarkkaan. Vantaalla tehtiin tällainen kokeilu. Nämä ovat minun mielestäni nopeita voittoja, joihin ei tarvitse välttämättä legacy-järjestelmää. Jos on riittävästi siitä rajatusta ympäristöstä dataa ja se tehdään riittävällä varmuusvälillä, ettei riskejä synny. Ettei vahingossa luokitella jotain ihmistä kiireettömäksi, joka olisikin kiireellinen. Kyllä minä näen, että se on kuitenkin ihan toisen luokan tehtävä silloin, kuin tällaisten pohjajärjestelmien perustan rakentaminen.Mikko Rusama [00:16:27]: Kyllä. Tuossa on tärkeä pointti, jos tosiaan lähtee sieltä bottom up. Pohjalta siivoamaan hyvin fragmentoitunutta tietopohjaa. Siinä voi mennä vuosikausia. Se ei välttämättä tuota toivottua lopputulosta. Mutta jos lähtee aidoista asiakaskeisseistä miettimään, mitä dataa tarvitsee, niin silloin ongelma ehkä hieman pienenee, kun ei tarvitse joka käyttötapausta varten kaikkea dataa. Minun on nyt pakko kysyä, kun meillä on tavoitteena palvelutarvetta ennakoiva kaupunki. Luotatko sinä kaupunkiin niin paljon, että olisit valmis antamaan luvan terveystietojesi hyödyntämiseen niin, että sinut kutsuttaisiin proaktiivisesti saamaan hoitoa, kun tunnistetaan riskejä? Minä olen käyttänyt tätä esimerkkiä. Suomessa on jo pitkä perinne kohdunkaulansyövän seulonnoille, joka tehdään 30–60-vuotiaille naisille. Tämä säästää vuosittain, tämmöinen screenaus, 250 henkeä. Syövän esiintyvyys on merkittävästi tippunut. Nyt dataa tehokkaammin hyödyntäessä meillä on itse asiassa digitalisaatiolla olemassa kärkihanke. Tällainen proaktiivinen terveyshyötyarvio, jossa pyritään tunnistamaan siitä datasta joka potilaista on, hoitovaje. Tunnistaa ne riskipotilaat, joilla on suurin riski. Periaatteessa voidaan tulevaisuudessa kutsua hoitoon. Minkälaisia ajatuksia tällainen herättää? Jos mietit ihan omakohtaisesti. Olisitko valmis tämäntyyppiseen toimintaan? Tässä mennään myös aika isoihin eettisiin kysymyksiin.Henkka Hyppönen [00:17:54]: Juuri näin, koska niitä tietoja voi käyttää muuhunkin, kuin pelkästään tämän ihmisen kutsumiseen hoitoon silloin, kun tällainen vaje on.Mikko Rusama [00:18:01]: Jos se on väärissä käsissä.Henkka Hyppönen [00:18:03]: Nimenomaan. Silloin tullaan kysymykseen, että luotanko minä siihen, että tämä taho jatkossa... Koska nythän kysymys ei ole tästä päivästä eikä tästä vaalikaudesta, vaan käyttääkö se sitä moraalisesti jatkossa. Tämä on minulle mielenkiintoinen kysymys pohtia. Pragmaattinen minä sanoo välittömästi, että: "Kyllä, tuosta on hyötyä". Näinhän minä tavallaan operoinkin. Geenitesteistä minä olen saanut tietoa. Minua kiinnosti se, että...Mikko Rusama [00:18:29]: Onko sinulle tehty täydellinen geenikartoitus?Henkka Hyppönen [00:18:30]: Ei ole täydellistä tehty. Se on vähän liian kallis vielä tällä hetkellä.Mikko Rusama [00:18:35]: Eihän se ole. Se on varmaan 6 000 dollaria. Jotain sitä luokkaa.Henkka Hyppönen [00:18:37]: Ei minua se niin paljon kiinnosta, että minä täydellisen tekisin. Tuollainen osittainen, missä näkyy tiettyjä markkereita Alzheimerista, Parkinsonista ja tämäntyyppisistä jutuista. Sekin on jo pelkästään kiinnostavaa, kun sinä saat tiedon, että nyt se tieto on saatavilla. Se hetki. Kysyy itseltään, että: "Haluanko minä tämän tiedon saada?". Jatkossa geenituloksista näkyy seikka, että mikä on minun perimä. Mistä maista esi-isät ja muut tulevat? Oli suunnaton pettymys havaita, että minä olen kyllä niin suomalainen kuin olla ja voi. Mutta tämä on aika kiinnostava tieto tässä ajassa, mitä keskusteluja käydään. Minkälainen hallitus? Minkälainen johto? Nythän me ajattelemme, että Suomi on tällainen maa, ja näinhän me toimimme. Mitä se on 15 tai 20 vuoden kuluttua? Mihin tätä tietoa silloin voidaan käyttää? Minulle tärkeää on, kuka on protagonisti siinä. Määritänkö minä itse tahtia vai määrittääkö joku koneisto, milloin minun pitää tulla mihinkin. Jos koneisto määrittää tahtia, mutta minä en ole samaa mieltä sen kanssa, mitkä ovat seuraamukset? Minä annan tästä toisen esimerkin. Yhdysvalloissa muutama vuosi sitten FDA hyväksyi ensimmäisen tällaisen lääkepillerin, joka sulaa vatsahapoissa. Se antaa ilmoituksen sinun kädessä olevaan laitteeseen, että nyt lääke on hajonnut. On täysin biohajoava markkeri. Se ei nyt ole ihan oikein, mutta voidaan sanoa, että siinä pillerissä on internet mukana. Sitten tämä menee lääkärille tiedoksi ja kenelle sen tiedon haluaa antaa, vaikka sille potilaalle itselleen. Aina ei voi muistaa.Mikko Rusama [00:20:37]: Vanhusten lääkkeiden ottoa voidaan seurata tämän innovaation kautta.Henkka Hyppönen [00:20:40]: Kyllä. Ensimmäinen lääke, mihin se hyväksyttiin, on skitsofrenian hoito. On äärimmäisen hankala, tuhoava tila paitsi taudin sairastajalle niin myös koko lähipiirille. Meillä on systeemi, joka perustuu hyvin pitkälle siihen, että ihminen itse tekee päätöksiä omasta elämästään ja itsestään. Mitä jos meillä onkin tieto siitä, käyttääkö ihminen hänelle määrättyjä lääkkeitä, jotka ovat korvattuja yhteisestä pussista? Tämä asettaa meidät kysymään kysymystä. Jos et käytä sinulle määrättyä lääkitystä, onko siitä jotain seuraamusta? Minä uskon, että ainakin nykyisessä mallissa meillä Suomessa ollaan sitä mieltä, että se on ihmisen vapauden piiriin kuuluva. Mennään yhdysvaltalaiseen malliin, joka on kaupallinen terveydenhuoltomalli. Minä en ole niinkään varma, että tietyn kippipisteen jälkeen näin tapahtuu. Että sinä saat korvauksen lääkkeisiin, joita et käytä. Tiedetään kuitenkin ihan faktisesti, että ihmiset käyttävät lääkkeitä väärin. Nyt minä en tarkoita sitä, että he käyttävät särkylääkkeitä huumaustarkoitukseen. Syöpäsairaat ihmiset jättävät käyttämättä heille määrättyä lääkitystä. Nämä ovat minusta aika isoja kysymyksiä. Kenelle minä annan tietoni? Siinä on polku siihen, että jossain toisenlaisessa systeemissä tällaisessa saattaakin olla raskauttavia tietoja, tai siirtää ohjauspisteen omasta valinnasta ulkopuolelle. En minä sano, että se välttämättä olisi edes paha asia. Olisi absoluuttisen idioottimaista ajatella, että me itse ihmisinä tiedämme, mikä meille parhaiten toimii. Siitä on koko ihmiskunta hienona esimerkkinä, että näin ei ole. Se on niin arvaamaton reitti, että tämä saa vähän kyseenalaistamaan. Lähtökohtaisesti tietenkin pitäisi toimia näin, mutta aika iso keskustelu meidän pitää käydä, ennen kuin siihen mennään.Mikko Rusama [00:22:50]: Minä haluaisin vielä nostaa näkökulman myös tästä digitalisaatio-ohjelmasta. Me uskomme vahvasti niin sanottuihin omadataperiaatteisiin, että sinulla on yksilönä oikeus omiin tietoihisi. Ajattelen, että tämmöinen proaktiivinen toiminta on sallittu sinun luvallasi, mutta ei ilman lupaa. Tämä on minun mielestäni hirveän tärkeä lisä, koska kyllä minä uskon yksilönvapauteen. Jos joku valitsee toimia vastoin kaikkia mahdollisia suosituksia, niin hänellä olkoon siihen oikeus. Tietenkin tässä tulee iso ongelma. Me tiedämme, että 10 prosenttia ihmisistä generoi 80 prosenttia sote-kustannuksista. Me tiedämme myös, että jos ei toimita proaktiivisesti, todennäköisesti ne tulevat joka tapauksessa kaupungin terveydenhuollon tai sote-palveluiden piiriin jossain vaiheessa. Se ei ole niin helppo keissi.Henkka Hyppönen [00:23:46]: Ei ole yhtään helppo.Mikko Rusama [00:23:47]: Yleensä yksilön kannalta se on todennäköisesti parempi, jos hän saa aikaisessa vaiheessa avun kuin että odotetaan, että kaikki ongelmat ovat moninkertaistuneet.Henkka Hyppönen [00:23:57]: Kyllä. Minä palaan tuohon meidän yhteiseen keskusteluesimerkkiin. Katsotaan, että siellä on ne 10 prosenttia ihmisistä. Mitä jos 90 prosenttia onkin sitä mieltä, nyt kun he ovat tunnistettu, että: "Emme halua. Te aiheutatte suurimman osan kustannuksista. Emme halua maksaa sitä enää"? Jälleen kerran minulla ei ole mitään latausta tässä. Kyllä asiat muuttuvat, ja niitä voi katsoa toisesta näkökulmasta. Tämähän on kuitenkin poliittinen systeemi. Jos meillä on tällä hetkellä tällaisia sopimuksia, meillä voi olla jatkossa toisenlaisia.Mikko Rusama [00:24:24]: Kyllä. Sen takia minun mielestäni tiettyjen pelisääntöjen ja eettisten periaatteiden määrittely on myös meidän digitalisaatio-ohjelmassa hirveän tärkeässä roolissa. Luottamus. Niin kuin olen sanonut monta kertaa, ilman luottamusta ei voi tekoälyäkään paljoa hyödyntää. Luottamus on suurin pääoma, jolla kaupunki voi operoida. Kun se menetetään, niin sitten se on menetetty. Jos katsoo positiivisesta näkökulmasta, niin minä uskon, että tässä ollaan kuitenkin palvelemassa kaupunkilaisia. Parhaassa tapauksessa kaupunkilaiset saavat paljon paremmin palvelunsa ja tietonsa. Me pystymme skaalautumaan ja tekemään sen kustannustehokkaammin. Läpimenoajatkin ovat lyhyemmät. Eikö näin?Henkka Hyppönen [00:25:08]: Kyllä. Minähän olen siis ehdottomasti... Minä tulin nyt tänne jollain dystopisella hatulla. Minä kuitenkin näen positiivisena mahdollisuutena tällaisille yleishyödyllisille, jollainen kaupunki on myös, että se on meidän yhteinen. Se ei olekaan kaupallinen operoija, jolla ei ole agendaa taustalla. Voi olla hyvinkin, että me näemme nousun siellä paitsi uskottavuuden myös luotettavuuden näkökulmasta.Mikko Rusama [00:25:37]: Tämä muutos on siinä mielessä kiinnostava, että sinulle yksilönä tämä muutos on ollut tapa kehittyä ja oppia aina uutta. Nyt jos katsotaan näin isoa organisaatiota kuin Helsingin kaupunki, niin miten sinä näet, että tuollaista muutosta ylipäätään pitää viedä läpi?Henkka Hyppönen [00:25:52]: Nordic Business Forumissa oli aikanaan Jack Welch, josta on kaikenlaista mainetta olemassa. Hän puhui, että: "Kukaan ei halua suuren yrityksen kulttuuria, vaan ihmiset haluavat suuren yrityksen lihakset ja pienyrityksen kulttuurin". Tämä oli minusta äärimmäisen kiinnostava ajatus. Minusta, usein kun puhutaan, että on 38 000 työntekijää, harhaudutaan ajattelemaan. Aivan kuin se ei koostuisi ihmisistä vaan yksiköistä. Toinen on ehkä sellainen, että mitä suurempi ihmisjoukko, sitä yksinkertaisempaa kaiken pitää olla. Asiantuntijat eivät koskaan mielellään hakeudu yksinkertaisuutta vaan monimutkaisuutta kohti, koska se on paljon houkuttelevampaa heidän omalle vertaisryhmälleen. Ihminen ymmärtää yksinkertaisia asioita. Sillä yhdistelmällä päästetään koko tämä kaari palautumaan. Jos otetaan yksi suunnitteluperiaate, jonka pitää näkyä kaikissa kaupungin projekteissa. Vaikka läpimenoajan radikaali lyhentäminen. Tämä on jo huomattavasti helpompaa johtaa, koska kenenkään ei tarvitsisi välttämättä valintatilanteessa aloittaa isoa filosofista kaikki käytännöt sisällään pitävää keskustelua. Todetaan vain, että: "Tämä on meidän suunnitteluperiaate numero yksi. Miten tämä saadaan toteutumaan?". Sitten mietitään sitä.Välike [00:27:22]: Muutossankari.Mikko Rusama [00:27:26]: Muutossankarina meillä on Timo Lukkarinen, joka on Helsingin terveysasemien johtajalääkäri. Kuunnellaan, mitä Timolla on mielessään.Timo Lukkarinen [00:27:37]: Jos kaikki olisi hyvin... Ihmisethän ovat mukavuudenhaluisia loppujen lopuksi jossain määrin. Mukavuutta voi tuoda se, että asiat toimivat, tai että on tottunut tiettyihin rutiineihin. Tällä hetkellähän meidän perusterveydenhuolto ei toimi. Ehkä voin karrikoiden sanoa näin. Meidän saatavuus ei ole riittävä. Potilaat joutuvat ohjautumaan muihin palveluihin, koska he eivät saa sitä, mitä... He ehkä tarvitsisivat haltuunottoa. Näihin pyritään toki isossa mittakaavassa puuttumaan, mutta kyllä henkilöstöllä on sellainen fiilis, että jotain täytyy tehdä. Se on käsiintuntuvaa. He eivät pysty vastaamaan siihen palvelutarpeeseen, mihin haluaisivat vastata. Näin ollen on kyllä sisäinen motivaatio tällä hetkellä meidän terveysasemilla. Se on hieno asia. Konkreettisesti siihen muutokseen ollaan valmiita. Se ei aina välttämättä ole niin selvää. Vaikka koetaan, että tähän tarvitaan muutos, niin ehkä se toinen puoli mukavuudenhalusta, eli omien rutiinien muuttaminen, voi olla pieni haaste. Muutokset kuitenkin vievät aikaa, vaikka ne olisivat kuin pikavoittoja. Itse olen ollut eri toimipisteissä. Ajateltu, että se olisi pikavoitto, mutta sen toimeenpano valitettavasti erilaisissa hallinnollisissa ja muissakin näkökulmissa voi kestää yllättävän kauan. En nyt halua yksiselitteisesti sanoa, että julkishallinto on hidasta. Välillä tuntuu, että se on. Digitalisaatio on sellainen, missä ei välttämättä... Kun ei ole henkilökysymyksestä sinänsä kyse, niin voidaan päästä pikavoittoihin. Esimerkiksi omaolo-chatbot ratkaisee sellaisen palvelun tarvetta, missä ammattilaista ei välttämättä tarvita, siinä alkuvaiheessa. Jopa voidaan korvata ammattilainen, jolloin päästään suoraan vaikuttavaan hoitoon. Mistä sitten se motivaatio löytyisi? Minkälaista johtamista siinä tarvitaan? Jos pikavoiton peruste tulee henkilöstöstä, motivaation lähde löytyy sieltä sisäisesti. Se pitää sanoittaa oikein. Jos se ei tule henkilöstöstä, että he eivät näe sitä suoraan, on tosi tärkeää sanoittaminen ja konkretisointi, että miten tähän voidaan löytää ratkaisu. Ylipäätänsä sellaisen kokeiluhengen viljely pidemmällä tähtäimellä on lähtökohta, jolla pedataan sitä kokonaisuutta.Mikko Rusama [00:30:08]: Minä olen tässä tykittänyt kysymyksiä sinulle. Nyt sinä saat kysyä minulta jonkun kysymyksen.Henkka Hyppönen [00:30:13]: Mikä teidän tämän hetken suurin hanke on Helsingin tekemisessä maailman toimivimmaksi kaupungiksi?Mikko Rusama [00:30:21]: Kaksi kärkihanketta, jotka pitäisivät näkyä, ovat... Jos me voimme ensi vuonna parilla alueella ainakin tarjota esiopetuspaikkaa proaktiivisesti ilman, että vanhempien tarvitsee sitä hakea, niin se on ihan oikeasti näkyvä juttu. Minä toivoisin, että se malli skaalautuu koulupaikkoihin ja muuhun. Turha tietojen kysely poistuu. Toinen mielenkiintoinen kärkihanke, josta olen aika innostunut, on proaktiivinen terveyshyötyarvio. Voidaanko me löytää toimiva tapa tunnistaa hoitovaje ja kutsua potilaita hoitoon, jotka ovat esimerkiksi vaarassa kuolla. Minä näkisin, että sillä tulee olemaan yksilötasolla iso merkitys, jos tämä osoittautuu toimivaksi. Myös kansantalouden kannalta järkevä malli.Mikko Rusama [00:31:10]: Henkka, tuliko tästä nyt maailman toimivin podcast-jakso?Henkka Hyppönen [00:31:13]: En minä tiedä. Me vietimme hirveästi aikaa siinä, että sinä yritit panna minua ratkomaan sellaista ongelmaa, jota minä en oikein usko, että voi edes ratkoa. Minä olen enemmänkin sitä mieltä, että tuollaiset byrokraattiset ja missä on paljon politiikkaa mukana, eivät ole kovin toimivia organisaatioita. Keino saada ne toimiviksi on, että ihmiset laskevat odotustasojaan sen suhteen, mikä voi olla mahdollista. Ja kärsivät sen, kuinka hankalaa asioita on saada eteenpäin. Nyt minä yritin kuitenkin tässä sinun seurana vähän tsempata ja saada ratkaisua aikaiseksi siihen.Mikko Rusama [00:31:51]: Kiitos. Tosi huippua, että tulit tähän jaksoon. Teemme töitä sen eteen, että liikenne sujuu myös sinun osaltasi.Henkka Hyppönen [00:31:57]: Kiitos kutsusta. Oli kiva olla.Mikko Rusama [00:31:59]: Kiitos.Outro [00:32:10]: Tämä on siis Maailman toimivin podcast. Jos tykkäsit tästä jaksosta, niin kerro siitä kaverille somessa. Voit lähettää palautetta myös sähköpostilla maailmantoimivinpodcast@hel.fi yhdellä ällällä.

[äänite päättyy]

Maailman toimivin podcast, jakso 7

[äänite alkaa]

Mikko Rusama [00:00:02]: Minulta kysyttiin, kun minä aloitin, että do you wanna be a cheerleader or leader?Taru Tujunen [00:00:07]: Mm.Mikko Rusama [00:00:07]: Mitä sinä vastaat?Taru Tujunen [00:00:08]: Tuo on minulle hankala kysymys, kun tämä cheerleaderjuttu on minun perheessäni tärkeä asia, kun minun lapseni harrastaa intohimoisesti sitä.Mikko Rusama [00:00:16]: No niin, niin.Taru Tujunen [00:00:17]: Minun tekisi aina mieli vastata, että tietenkin jokaisella ihmisellä pitää olla sisäinen cheerleader.Mikko Rusama [00:00:21]: Niin niin.Intro [00:00:24]: Tämä on maailman toimivin podcast sinulle, joka olet kiinnostunut Helsingin kaupungin digitalisaatiosta ja kiinnostavista ihmisistä. Jokaisessa jaksossa on äärettömän kiinnostava vieras ja muutossankari.[00:00:37-00:01:09 musiikkia]Mikko Rusama [00:01:10]: Minulla on vieraana Taru Tujunen. Viestintäyritys Ellun Kanojen toimitusjohtaja. Sinä olet myös legendaarinen puoluesihteeri ja presidentin tekijä.Taru Tujunen [00:01:19]: Voi ei.Mikko Rusama [00:01:22]: Voi ei. Miksi sinä sanot noin? Eikö ollut hyvä esittely? Mitä, kerro nyt?Taru Tujunen [00:01:27]: Joo, minä olen ollut puoluesihteerinä ja tehnyt erilaisia kampanjoita.Mikko Rusama [00:01:31]: Tämä oli pakko kysyä, et miksi sinun mielestäsi oli hyvä ajatus palkata CDO ...?Taru Tujunen [00:01:35]: Sen takia...Mikko Rusama [00:01:35]: Tai CTO Helsingin kaupungille?Taru Tujunen [00:01:36]: Sen takia, et minä uskon siihen, et digitalisaatio muuttaa niin älyttömän paljon asioita, ja jos me emme saa todella nopeasti myöskään julkisen sektorin sisään ikään kuin sen tyyppistä ajattelua, joka liittyy asiakaskokemukseen, joka liittyy kaikkeen, koska minä uskon siis siihen ajatukseen, että kaikki, mikä voidaan digitalisoida, tullaan digitalisoimaan. Ja minä luulen, että sellaisen ymmärryksen lisääminen organisaation sisällä, erityisesti julkisen sektorin organisaation sisässä, on ihan fundamentaalisen tärkeätä.Mikko Rusama [00:02:02]: Mitä sinä kuvittelet mielessäsi, et minkälainen ihmemies pitäisi kaupungille tulla?Taru Tujunen [00:02:07]: Minä ajattelen sen jotenkin niin, että sen tyypin keskeisimpänä tehtävänä olisi nimenomaan lisätä tietoisuutta niissä muissa tyypeissä tästä asiasta. Tavallaan minä en ajattele niin, et hän on se tyyppi, jonka pitää itse tulla devaamaan jotain juttuja tai muuta, vaan minä luulen, että sillä on iso sellainen ikään kuin valistajan rooli organisaation sisällä, joka liittyy siis siihen, että minä oikeasti arvostan hirvittävän paljon suomalaista julkista sektoria palveluntuotanto-organisaationa. Mutta minä en pidä niitä organisaatioita edelläkävijäorganisaatioina. Ja samaan aikaan minä olen sitä mieltä, et paras tapa julkisen sektorin pitää ikään kuin tulevaisuudessa puolensa, on se, että se reippaasti tarttuu niihin mahdollisuuksiin, joita digitalisaatio sille tarjoaa. Mutta se ei osaa tarttua niihin, jos ei joku kerro, mitä kaikkea sä siellä voi olla. Ja miten se ylipäätään edes ajattelullisesti tarkoittaa. Ja sen takia minä uskon siihen, että kaupungin CDO:lla on iso rooli suhteessa siihen, että hänen pitäisi pystyä sitä ajattelua levittämään siellä organisaation sisällä.Mikko Rusama [00:03:04]: Näetkö sinä, et sen pitäisi olla semmoinen evankelista?Taru Tujunen [00:03:08]: Kyllä se minusta liittyy semmoiseen evankelistatyyppiseen rooliin joo ...Mikko Rusama [00:03:10]: Niin.Taru Tujunen [00:03:11]: Tiedätkö sinä, semmoinen oikein kunnon valistushenkinen ihminen tässä asiassa.Mikko Rusama [00:03:15]: Valistushenkinen ihminen?Taru Tujunen [00:03:15]: Joo, kyllä, että siinä pitää olla sellaista paloa.Mikko Rusama [00:03:18]: Minulta kysyttiin, kun minä aloitin, että do you wanna be a cheerleader or leader?Taru Tujunen 00:03:23]: Mm.Mikko Rusama [00:03:23]: Mitä sinä vastaat?Taru Tujunen [00:03:24]: Tuo on minulle hankala kysymys, kun tämä cheerleaderjuttu on minun perheessäni tärkeä asia, kun minun lapseni harrastaa intohimoisesti sitä...Mikko Rusama [00:03:32]: No niin, niin.Taru Tujunen [00:03:33]: Niin sitten minun tekisi aina mieleni vastata, että tietenkin jokaisella ihmisellä pitää olla sisäinen cheerleader, mutta kyllä minä uskon siihen cheerleader ajatukseen sillä tavalla, että koska se liittyy siihen kannustamiseen ja siihen voimaannuttamiseen, siihen tsemppaamiseen ja tavallaan kaikkeen sen, siitähän cheerleadingissa on kysymys.Mikko Rusama [00:03:48]: Joo.Taru Tujunen [00:03:49]: Mutta toki tietysti roolinahan sellainen, että sinä kykenet myös olemaan leader, niin minä en vastaa joko tai, vaan minä vastaan sekä että.Mikko Rusama [00:03:54]: Sekä että. Mikä se painotus pitäisi olla prosentuaalisesti?Taru Tujunen [00:03:57]: Olisinkohan minä tosi rohkea, jos minä sanoisin, että minä pistäisin enemmän painoa kuitenkin sinne cheerleadingin puolelle kuin sinne leader puolelle vielä.Mikko Rusama [00:04:04]: Minä olen huomannut, et tässä pitää olla aika paljon cheerleader [?? päällekkäispuhuntaa 00:04:07].Taru Tujunen [00:04:07]: Minä uskon. Minä olen ollut itse kuntapolitiikassa, en Helsingin kaupungissa, mutta kuntapolitiikassa pitkään mukana. Ja niin kuin sanoin, että on todella paljon asioita, joita minä arvostan julkisen sektorin kyvyssä tuottaa kansalaisille palveluita, mutta kovasti kannustan sielläkin myöskin tarttumaan muutoksen tuomiin mahdollisuuksiin.Mikko Rusama [00:04:26]: Niin, mutta se ongelma on siinä, että ne ovat vähän eri tyyppisiä rooleja.Taru Tujunen [00:04:31]: Niin ovatkin.Mikko Rusama [00:04:31]: Siinä polttaa kynttilää molemmista päistä yhtä aikaa aika roihulla.Taru Tujunen [00:04:36]: Onko sinulle käynyt sillä lailla?Mikko Rusama [00:04:37]: On.Taru Tujunen [00:04:40]: Tuota …Mikko Rusama [00:04:42]: Ei, kun siis vakavissaan, sehän tarkoittaa isossa organisaatiossa sitä, että on valtavasti erilaisia tilaisuuksia, jonne halutaan julistajaa ja digitalisaation airuetta tai henkilöä, joka nyt edustaa tätä kokonaisuutta. Mutta myös maailmalla on valtavasti kiinnostusta, mitä Helsingissä tapahtuu, jolloin tilanne on se, että saan joka viikko lukuisia kutsuja erilaisiin tapahtumiin oman organisaationi sisällä Suomessa ja ulkomailla.Taru Tujunen [00:05:11]: Mutta onko se sinulle yllätys, koska minulle se ei ole yllätys.Mikko Rusama [00:05:15]: Minulle oli yllätys se, miten kansainvälistä tämä toiminta on, että minä en ole koskaan eläessäni työurallani matkustanut yhtä paljon. Ja yllätys on ollut se, miten kiinnostuneita Helsingistä ollaan kansainvälisesti, että se, että Helsinki on monissa rankkauksissa todella korkealla näissä älykaupunkivertailuissa. Täällä on PISA-tulosten myötä meidän opetusjärjestelmämme saanut paljon huomiota. Täällä on maailman ensimmäinen MaaS-palvelu, niin tännehän riittää tulijoita ja erilaisia kutsuja satelee. Se ei koske pelkästään minua, mutta että se on ollut minulle ehkä yllätys.Taru Tujunen [00:05:53]: Joo.Mikko Rusama [00:05:53]: Minä en, onko se sinulle yllätys? Sinä olet niin kokenut, että ...Taru Tujunen [00:05:55]: Niin, minä luulen, että ehkä ei sitten kuitenkaan, koska paitsi, että Helsinki on monella tapaa edelläkävijä. Sen brändi ei ole ehkä niin tunnettu kuin joidenkin pohjoismaisten. Jonkun Kööpenhaminan brändi voi ehkä olla tai muuta, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö Helsinkiä tunnettaisi. Ja Helsinki tunnetaan todella monesta, juuri tämän tyyppisestä asiasta, jotka liittyvät, no tietysti opetukseen...Mikko Rusama [00:06:19]: Maailman onnellisin kansa.Taru Tujunen [00:06:20]: Ilman muuta näin. Mietitään...Mikko Rusama [00:06:21]: DESI-tutkimukset, joissa katsotaan...Taru Tujunen [00:06:23]: Niin.Mikko Rusama [00:06:23]: Tätä digitaalisuutta...Taru Tujunen [00:06:25]: Kyllä.Mikko Rusama [00:06:25]: Niissä me olemme ykkösiä EU:ssa.Taru Tujunen [00:06:26]: Kyllä. Me olemme ykkösiä todella monissa asioissa.Mikko Rusama [00:06:28]: Me olemme hirveän nöyriä täällä ja vaatimattomia ja näemme puutteet, mutta itse asiassa me olemme aika kärjessä monessa.Taru Tujunen [00:06:35]: Niin olemme. Ja sitten Pohjoismaat ylipäätään ovat globaalisti tällä hetkellä muotia.Mikko Rusama [00:06:39]: Niin.Taru Tujunen [00:06:39]: Jos me katsomme sitä, että minkälaista meno on niin sanotusti vaikka Pohjois-Amerikassa tai katsotaan politiikkaa Euroopassa ylipäätään, niin kyllä todella monissa paikoissa tällä hetkellä käännetään ylipäätään katse Pohjoismaihin, ja katsotaan sitten sieltä, että hetkinen, et onko näiden tässä yhteiskuntajärjestelmässä jotakin sellaista, mitä me muut voisimme ottaa opiksi. Ja Helsinki erottuu siellä nimenomaan näissä opetuskysymyksissä, digitaalisuuteen ja teknologiaan liittyvissä kysymyksissä, että siitä näkökulmasta arvioiden, niin ei se minusta ole yllätys.Mikko Rusama [00:07:07]: Ei.Taru Tujunen [00:07:08]: [päällekkäispuhuntaa 00:07:08]Mikko Rusama [00:07:09]: Mutta varmaan se iso kysymys on, että kun pitäisi myös johtaa sitä muutosta, niin miten tasapainotella sitä omaa ajankäyttöä, että tai ei niin kuin...Taru Tujunen [00:07:18]: Ajatteletko sinä niin, että sinun pitäisi johtaa sitä muutosta?Mikko Rusama [00:07:21]: Totta kai minä ymmärrän sen, että jos on 38 000:n organisaatio, niin eikö tämmöinen, yksi käsien heiluttelija ei vielä kesää tee.Taru Tujunen [00:07:31]: Se ei vielä, tavallaan vielä muuta mitään.Mikko Rusama [00:07:34]: Mutta sitten, jos ajattelee niin, että kuitenkin se henkilöityy isossa organisaatiossa minuun, että minä olen siellä kaupungin johtoryhmässä. Taru Tujunen [00:07:40]: Ilman muuta.Mikko Rusama [00:07:41]: Ja vedän digitaalista johtoryhmää, joka on perustettu, niin jos haluaa nostaa niitä ihan ylimmän johdon agendalle, niin ne usein nyt ovat tulleet minun kauttani kuluneen vuoden aikana. Että onhan se tietynlaista suunnannäyttämistä ja...Taru Tujunen [00:07:57]: Ilman muuta.Mikko Rusama [00:07:57]: Edellytysten luomista, se johtaminen. Että kyllä minä näen, että esimerkiksi rakenteiden muuttaminen sillä tavalla, että ne mahdollistavat muutoksen, aika keskeistä johtajan tehtävää, että luodaan se ympäristö, jossa tiimit voivat onnistua, niin on sitten. Ja siihen minä olen pyrkinyt ja minä näen, että tämän tyyppisiä rakenteellisia muutoksia on todella vaikea tehdä sieltä, jos olet organisaatiotasolla kuusi vai miten sinä näet?Taru Tujunen [00:08:23]: Minä näen sen sillä tavalla, ihan samalla tavalla, että jotta muutos olisi mahdollista, niin niiden rakenteiden pitää tukea sitä.Mikko Rusama [00:08:29]: Niin.Taru Tujunen [00:08:30]: Ja minä luulen, että ylipäätään aika monissa paikoissa, ei ehkä vaan Helsingin kaupungilla, vaan monissa paikoissa, on semmoinen tilanne, että meillä on ikään kuin rakenteet, jotka ovat olleet todella pitkään.Mikko Rusama [00:08:42]: Niin.Taru Tujunen [00:08:42]: Eikö niin?Mikko Rusama [00:08:43]: Tsaarin ajalta.Taru Tujunen [00:08:44]: Tsaarin ajalta, vaikka jossain kaupungeissa, nimeltä mainitsemattomissa kaupungeissa, saattaa olla tsaarin ajalta olevia rakenteita, jotka eivät tue uudenlaista tapaa tehdä.Mikko Rusama [00:08:53]: Niin.Taru Tujunen [00:08:54]: Sinulla pitää olla yksi, joka on soihdunkantaja ja sanoo, että meidän täytyy tehdä näin. Ja sitten sinun pitää saada se muu joukkue mukaan siihen muuttamaan niitä rakenteita ja tekemään niitä päätöksiä, joilla rakenteita muutetaan. Mutta sekään ei vielä riitä, vaan sitten pitää saada jotenkin ne ihmiset ymmärtämään, että mistä siinä on kysymys. Miksi me teemme näin? Miksi on tärkeätä, että me teemme asioita eri tavalla kuin aikaisemmin? Ja sen takia minä uskon itse todella paljon sen tyyppisiin asioihin, että joo, johtaja muuttaa rakenteita, mutta johtaja muuttaa rakenteita olemalla alusta ja mahdollistamalla sen alustana olemisen ja sen uuden toiminnan ja uuden tekemisen synnyttämisen sen alustan päälle.

Mikko Rusama [00:09:35]: Nyt tuo on niin abstraktia, et sinun pitää selittää minulle ja kuulijoille, mitä sinä tarkoitat, että johtaja ja alusta?Taru Tujunen [00:09:38]: Minä uskon siis siihen, että johtaminen on palvelutehtävä.Mikko Rusama [00:09:43]: Joo, joo…Taru Tujunen [00:09:43]: Että se...Mikko Rusama [00:09:44]: Jeesus on hieno esimerkki tästä. Pestään opetuslasten jalat.Taru Tujunen [00:09:50]: Periaatteessa kyllä, että se on palvelutehtävä sinällään, että johtamisen tehtävänä on mahdollistaa se, että hämmästyttäviä asioita syntyy, eikö niin? Ja hämmästyttäviä asioita ei johtajan tarvitsee tehdä, mutta johtajan tehtävänä on pitää huoli siitä, että jollakulla on mahdollisuus tehdä hämmästyttäviä asioita.Mikko Rusama [00:10:06]: Joo.Taru Tujunen [00:10:06]: Ja se on minun mielestäni sitä rakenteiden purkamista. Ja se on tavallaan sen tyyppisen toimintaympäristön luomista, jossa ihmiset pääsevät olemaan parhaimmillaan. Mutta silloin niiden ihmisten toki pitää tietää, että miksi me teemme ja mitä me teemme ja mikä minun roolini siinä kokonaisuudessa on.Mikko Rusama [00:10:23]: Niin, mutta tässähän tulee se tuska, mikä on, kun on se cheerleader tai siis semmoinen evankelista, niin kuitenkin johtaminen ja johtajapalvelua tarjoavana henkilönä oleminen vaatii aikaa.Taru Tujunen [00:10:36]: Se on näin.Mikko Rusama [00:10:36]: Niin sen tasapainottelu on aika tuskaista hommaa, että johtaminenkin vaatisi läsnäoloa, myös kiireetöntä läsnäoloa.Taru Tujunen [00:10:45]: Joo, kyllä se...Mikko Rusama [00:10:45]: Vai mitä ajattelet?Taru Tujunen [00:10:46]: Ajattelen samalla tavalla, että ilman muuta se on näin, mutta sen takia sitten se kysymys kuuluu, että pystyykö sitä johtajuutta skaalaamaan jollakin tavalla? Ja mitkä ovat ne tärkeät tehtävät, jotka sinun pitää hoitaa, jotta sinä pystyt olemaan kiireettömästi läsnä.Mikko Rusama [00:11:00]: Niin, että pitää löytää ne luottopelurit.Taru Tujunen [00:11:02]: Niin, sinun pitää kuitenkin pystyä tavallaan...Mikko Rusama [00:11:05]: Delegoimaan sitä...Taru Tujunen [00:11:05]: Tekemään asioita yhdessä muiden kanssa.Mikko Rusama [00:11:07]: Kyllä.Taru Tujunen [00:11:08]: Eikö niin?Mikko Rusama [00:11:08]: Kyllä, juuri näin.Taru Tujunen [00:11:09]: Ja sitä kautta skaalaamaan sitä muskelia.

[00:11:12-00:11:21 musiikkia]Välike [00:11:22]: Minä rakastan podcasteja ja sen takia haluan tehdä myös maailman toimivinta podcastia, jotta taso säilyy.Mikko Rusama [00:11:33]: Oletko itse läsnä alaisillesi?Taru Tujunen [00:11:34]: En riittävästi. Pitäisi olla enemmän.Mikko Rusama [00:11:36]: Okei.Taru Tujunen [00:11:37]: Ja minä huomaan, että tämä on sama kysymys, minkä kanssa minä painin tosi paljon, että miten sitä aikaa jaetaan. Että mikä on tavallaan se aika, jota minun pitää käyttää siihen, että tiedätkö, että levitetään jotain ilosanomaa tai käydään heiluttelemassa käsiä. Tai kuinka paljon minä käytän aikaani asiakkaitten kanssa olemiseen tai kuinka paljon minä käyn tällaisissa podcasteissa ja kuinka paljon minä olen siellä toimistolla niiden minun tyyppieni kanssa, jotka ovat siis tietysti kaikki Ellun Kanojen työntekijä? Mutta minä ole ajatellut sen niin, et minun pitää pystyä skaalaamaan, minä en saa muodostua tulpaksi niille asioille, joita meillä pitää tehdä, vaan minun pitää mahdollistaa se, että meillä on olemassa ihmisiä, jotka tekevät asioita silloinkin, kun minä en ole läsnä. Eikö niin? Mutta niiden ihmisten pitää tietää, että minä olen juuri se tyyppi ja tätä minulta odotetaan. Ja meidän kaikkien muiden tyyppien pitää tietää se, että kun minä en siis nimittäin usko tällaiseen hierarkkiseen organisoitumiseen ja toimintamalliin, vaan minä uskon tavallaan enemmän semmoiseen vertaisorganisaatioon ja muuta.Mikko Rusama [00:12:38]: Autonomisiin, itsenäisiin tiimeihin?Taru Tujunen [00:12:39]: Niin, minä uskon siis yhdessä ohjautuvuuteen.Mikko Rusama [00:12:42]: Yhdessä ohjautuvuuteen?Taru Tujunen [00:12:42]: Joo.Mikko Rusama [00:12:44]: Millä tavalla kaupunkiorganisaation tulisi muuttua tai mikä on se, sanotaan 20 vuoden kuluttua se, miltä se näyttää verrattuna tähän päivään?Taru Tujunen [00:12:53]: Minä uskon siihen, että kun me puhumme vaikka maailman toimivimmasta kaupungista, niin kyllähän sen ajatus on se, että se on alusta monelle tekemiselle, jossa asioita tapahtuu. Ei vain siksi, että joku kaupunginjohtaja tai pormestari ylhäältä alaspäin sanoo, että näin pitää tehdä, vaan siksi, että siellä on, ihmiset keskenään toimivat ja tekevät asioita, ja kaupunki tavallaan tarjoaa mahdollisuuden tehdä niitä asioita.Mikko Rusama [00:13:16]: Joo.Taru Tujunen [00:13:17]: Ja siinä on olemassa teknologiaa, joka auttaa siinä mukana. Se ei poista hierarkioita kokonaan, mutta uskon, et yhä useampi funktio, mitä tehdään tällä hetkellä hierarkkisessa organisaatiossa, syntyy tulevaisuudessa sen hierarkian ulkopuolelle ihmisten itsensä tekemänä. Ja kaupungin kannattaisi niitä olla tukemassa ja fasilitoimassa.Mikko Rusama [00:13:35]: Mutta tässähän tulee se iso ongelma, kun minä aloitin kaupungilla, niin minulle tuupattiin 75 sivuinen hallintosääntö, jossa on hyvin tarkkaan määritelty, kuka tekee mitäkin ja minkälaisia tehtäviä. Niin väitteeni nykytilasta on, että se on hyvin tarkkaan lokeroitu ja vastuut määritelty. Ja kulttuuriin kuuluu, että virkamies haluaa lähtökohtaisesti noudattaa lakia ja välttää lain rikkomista, jolloin riskien välttely on monessa tilanteessa tärkeämpää kuin se, että nyt iloisesti epäonnistutaan kokeiluissa esimerkiksi. Ja myös, jos ajattelee alaisen näkökulmasta, niin ehkä kulttuuriin kuuluu, että kysytään lupa asioihin, että varmasti tehdään oikein, niin miten tämä nyt sopii sinun ajatukseesi tästä?Taru Tujunen [00:14:20]: No huonosti.Mikko Rusama [00:14:22]: Mutta tunnistatko tämän kuvauksen?Taru Tujunen [00:14:24]: No tunnistan tietenkin. Kaikki, jotka ovat olleet jossain tekemisissä joskus minkä tahansa julkisen sektorin kanssa, tunnistaa tämän kuvauksen. Mutta se, että tuo on totta tänään, niin sehän ei tarkoita sitä, että sen pitäisi olla totta huomenna.Mikko Rusama [00:14:34]: Okei.Taru Tujunen [00:14:35]: Eikö niin?Mikko Rusama [00:14:35]: No mitä minun pitää tehdä, kun minä olen nyt se evankelista, joka heiluttaa kovasti käsiään ja puhuu? Nyt me pääsemme tähän ytimeen.Taru Tujunen [00:14:44]: Niin, en minä osaa sinua neuvoa, mutta minä ajattelisin...Mikko Rusama [00:14:45]: Ei, älä nyt sano, ettet sinä tiedä.Taru Tujunen [00:14:47]: Mutta minä ajattelisin sen jotenkin niin, että minusta on selvä asia, että jos me katsomme tavallaan niitä haasteita, jonka edessä esimerkiksi vaikka kaupungit tänä päivänä ovat, jotka liittyvät Suomessa semmoisiin kysymyksiin, kuten vaikka ikääntyminen tai ...Mikko Rusama [00:15:03]: Ilmastonmuutos.Taru Tujunen [00:15:04]: Ilmastonmuutos tai tämä teknologinen disruptio ylipäätään tai kaupungistuminen, kun tämä tästä kasvaa...Mikko Rusama [00:15:10]: Niin.Taru Tujunen [00:15:11]: Ja kiihtyy edelleenkin, kaupungistuminen noin ylipäätään, niin ajatus siitä, että nämä rakenteet ikään kuin eivät jossain vaiheessa joutuisi antamaan periksi, niin on minun mielestäni absurdi. Minä olen aivan varma siitä, että se päivä tulee, jolloin me toteamme, että okei, meillä pitää olla rakenteita ja meillä pitää olla ehkä hierarkioita, mutta näin, kun me toimimme, niin me emme saa enää tuloksia aikaiseksi. Minusta se on selvä asia, että tässä syntyy sellainen rytmihäiriö, toimintaympäristön ja kaupunkihierarkian välinen rytmihäiriö. Ja se rytmihäiriö tulee johtamaan siihen, että toimintaympäristö pakottaa siihen muutokseen.Mikko Rusama [00:15:50]: No nyt, okei...Taru Tujunen [00:15:51]: Haluamme tai emme. Ja sitten se kysymys kuuluu, että sitten voi valita, että meneekö sinne reippaasti etukäteen ja yrittää itse vaikuttaa siihen vai jääkö odottamaan sitä, että se rupeaa murenemaan alta?Mikko Rusama [00:16:01]: Jos sinä nyt ajattelet tällaisen muutosjohtajan roolia, niin miten hän saa tällaisen valtavan rakenteellisen muutoksen veivattua läpi 38 000 hengen organisaatiossa? Minä ostan ihan täysin sen, että entistä enemmän on kyse siitä, että miten saadaan ihmiset tekemään duunia hierarkiasta riippumatta hyvin yhteisten tavoitteiden eteen. Ja miten ollaan hieman joustavampia, ketterämpiä, opitaan virheistä ja korjataan toimintaa ...Taru Tujunen [00:16:29]: Minä vastaan sinulle. Mikko Rusama [00:16:30]: Niin kerro, niin?Taru Tujunen [00:16:31]: Minä vastaan sinulle ensin vähän tällä tavalla kieli poskessa, että miten elefantti syödään? Pala kerrallaan.Mikko Rusama [00:16:36]: Juu.Taru Tujunen [00:16:37]: Eikö niin? Että sehän ei tapahdu yhdestä taikaiskusta tietenkään, mutta sinä lähestyt myöskin tätä kokonaisuutta hyvin organisaatiokeskeisesti nyt.Mikko Rusama [00:16:44]: Joo.Taru Tujunen [00:16:44]: Minä nimittäin uskon siihen, että se muutos tapahtuu ensin muualla kuin siellä organisaation sisällä.Mikko Rusama [00:16:49]: Okei.Taru Tujunen [00:16:50]: Minä tavallaan uskon siihen, että nämä kaupunkilaiset muuttavat tätä asiaa. Kaupunki tulee törmäämään yhä useammassa määrin sellaiseen tilanteeseen, että kaupunkilaiset haluavat tehdä fiksuja asioita, eikö niin?Mikko Rusama [00:17:00]: Joo.Taru Tujunen [00:17:01]: Uudella tavalla.Mikko Rusama [00:17:02]: Joo.Taru Tujunen [00:17:02]: Ja sitten he törmäävät siihen, et no, mutta kun on olemassa tämä sääntö numero 15, ja on olemassa se ja tämä ja tuo. Ja sitten käy niin, että siitä tulee hirveän iso julkinen keskustelu, koska valtaosa toteaa sen, et tämähän on ihan järjetöntä, että meillä on tämmöinen tilanne. Ja julkinen keskustelu pakottaa ikään kuin sen organisaation arvioimaan uudestaan sen pykälän 15. Parhaimmillaanhan se on niin, että sitä muutosta synnytetään myös sisäisesti. Ja minulla on hyvä usko siihen, että miksi näin ei voisi tapahtua. Minä silti uskon, että se isoin muutos tämän tyyppisessä…Mikko Rusama [00:17:32]: Tulee ulkoa.Taru Tujunen [00:17:33]: Tulee ulkoa.Mikko Rusama [00:17:34]: Asiakaspaine.Taru Tujunen [00:17:34]: Se tulee ohjaamaan tavallaan sitä, että se pakottaa tekemään eri tavalla. Ja sitten jossain vaiheessa vaan tavallaan todetaan se, että okei, nyt meidän on pakko muuttua, jos me haluamme olla tässä kisassa mukana.Mikko Rusama [00:17:45]: Miten muutosjohtaja kanavoi tämän asiakaspaineen positiiviseksi muutosvoimaksi ja organisaation sisällä?Taru Tujunen [00:17:53]: Minusta meidän ylipäätään pitäisi jotenkin ajatella tämä muutos eri tavalla. Mehän koko ajan ajattelemme nyt muutosta, me lähdemme tässäkin keskustelussa koko ajan siitä, että muutos on ikään kuin projekti, että tulee tavallaan joku, joka on projekti.Mikko Rusama [00:18:03]: Niin.

Taru Tujunen [00:18:03]: Ja minä luulen, että muutos ei ole enää projekti. Ja minä luulen, että se semmoinen ajatus, mikä organisaatioiden sisällä, minäkin olen joskus kuullut tämän jostain kaupunkiorganisaation sisältä, että me emme voi nyt taas tehdä tämmöistä muutosprojektia, että ihmiset pitää päästää tekemään heidän omia töitänsä. Ja minä en tiedätkö usko sellaiseen maailmaan enää. Minä en enää usko siihen.Mikko Rusama [00:18:22]: Sinä et enää usko projekteihin?Taru Tujunen [00:18:24]: Minä en usko siihen, että muutos on projekti.Mikko Rusama [00:18:27]: Okei.Taru Tujunen [00:18:28]: Että se on tavallaan joku, joka alkaa jostain ja päättyy johonkin. Ja sitten, kun se muutos on päättynyt, niin sitten me saavutamme sellaisen staattisen tilan. Tiedätkö sinä, missä me teemme sitten sitaateissa niitä oikeita töitä. Minä uskon siihen, että muutos on nonstop-toimintaympäristö. Minä uskon, että me olemme siirtymässä maailmaan, jossa me joudumme muuttumaan koko ajan. Ja silloin me tulemme todella nopeasti siihen, että sitten, kun tavallaan, ettei ole sitä semmoista, että no nyt minä opin käyttämään tätä Instagam Storya, nyt minä voin mennä tällä lopun elämäni, vaan se menee niin. Että sitten, kun sinä olet oppinut käyttämään Instagram storya, niin sinä toteat, että kukaan muu ei enää käytä sitä, nyt minä joudun opettelemaan käyttää jotain muuta, eikö niin?Mikko Rusama [00:19:04]: Niin, mutta miten sitten tämmöinen sana kuin hyvä, läpinäkyvä hallinto. Minä törmään tähän jatkuvasti, että kun tehdään asioita, niin hyvä hallinto tarkoittaa, että sinne meidän ahjojärjestelmäämme tehdään aina päätöksiä ja sitten ne ovat kaikkien arvioitavissa. Niin sehän tarkoittaa ihan mielettömän paljon tällaista vesiputousmaista dokumentaatiota. Että, jos ajatellaan, että muutos on jatkuvaa ja tämmöistä ketterämpää, niin miten silloin huolehditaan hyvästä hallinnosta. Että välillä se, että asiat tehdään oikein, on tärkeämpää, että tehdään oikeita asioita. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?Taru Tujunen [00:19:40]: Ymmärrän.Mikko Rusama [00:19:41]: Ja tämä ei ole mitenkään triviaali haaste.Taru Tujunen [00:19:44]: Ymmärrän. Sen sijaan minä ajattelisin jotenkin niin, että hyvän hallinnon ytimessä on läpinäkyvyysperiaate.Mikko Rusama [00:19:51]: Joo, kyllä.Taru Tujunen [00:19:53]: Ja että radikaali läpinäkyvyys on yksi niitä asioita, jotka muuttuvat tällä hetkellä tässä meidän toimintaympäristössämme todella paljon.Mikko Rusama [00:20:00]: Joo.Taru Tujunen [00:20:01]: Radikaalia läpinäkyvyyttä vaaditaan tulevaisuudessa ihan eri tavalla myös muilta kuin sieltä julkiselta sektorilta. Me ihmisethän olemme jo tosi reippaasti alkaneet omaa yksityisyyttämme, joka on ihmisen läpinäkyvyyskysymys. Nyt se kysymys tavallaan kuuluu, että mikä se on se menetelmä, jolla se hyvän hallinnon ytimessä oleva läpinäkyvyys saataisiin toteutettua siten, että se olisi paremmin synkrassa tämän ympäröivän toimintaympäristön kanssa.Mikko Rusama [00:20:29]: Nythän ollaan asian ytimessä.Taru Tujunen [00:20:32]: Jolloin tavallaan se, että onko se läpinäkyvyys jotain proopuskoja vai onko se tavallaan jotain automatisaatiota suhteessa siihen, että automaattisesti kaikki kaupungin kuitit menevät jonnekin databaseen, missä kuka tahansa voi käydä niitä halutessaan hakemassa. Että pystymmekö me automatisoimaan jotain tämä tyyppisiä asioita esimerkiksi.Mikko Rusama [00:20:52]: Mutta nythän me menemme myös aika isoihin asioihin, että hallintosäännön mukaan kone ei voi tehdä päätöksiä. Se on aina viranhaltijapäätös. Ja nyt, kun nämä viranhaltijat ovat virkavastuussa, niin tuo, mitä kuvaat, on aika pelottava skenaario, jota lainsäädäntö ei esimerkiksi välttämättä tänä päivänä mahdollista. Nythän on ollut paljon keskustelua siitä, että saako verottaja tehdä automatisoituja verotuspäätöksiä, että siitä oikeuskansleri totesi, että tämä on laitonta.Taru Tujunen [00:21:20]: Kyllä. Näin on.Mikko Rusama [00:21:20]: Aika hurjia puheita.Taru Tujunen [00:21:22]: Minustahan me olemme koko ajan tavallaan, jos me puhumme lainsäädännöstä tai puhumme perustuslaista. Perustuslaki, joka on todella hyvä, että me suhtaudumme siihen vähän niin kuin konservatiivisesti ja se takaa tietyt perusoikeudet tietysti suomalaisille. Samaan aikaan minun mielestäni tämä rytmihäiriö, mistä puhun, niin sehän näkyy juuri tuossa kohdassa. Kun toimintaympäristö muuttuu, niin meidän lainsäädäntömmehän on koko ajan ...Mikko Rusama [00:21:42]: Niin, jäljessä.Taru Tujunen [00:21:43]: Jäljessä monissa asioissa. Ja sen takia minusta esimerkiksi lainsäädäntöprosessin, minusta meidän pitäisi kyetä näissä kohdissa aina arvioimaan esimerkiksi sitä, että mitkä ovat niitä asioita oikeasti, joita kone ei saa päättää, mutta mitkä asiat itse asiassa voisivat olla sellaisia, että on järkevää, että kone päättää. Onko siinä nyt mitään järkeä ihan oikeasti, että jos ajelet Helsingin kaupungin taksikortilla jonnekin ja sitten, kun hyvän hallinnon periaatteessa pitää olla läpinäkyvä, niin mitä ihmettä, samalla, kun teet siitä kuluselvityksen, niin voisit ihan hyvin painaa jotain nappia ja se menee suoraan jonnekin ilman, että siinä on jotain hallintoihmisiä välissä ihmettelemässä asiaa.Mikko Rusama [00:22:22]: Ettei joku viranhaltija hyväksy minun matkalaskuani.Taru Tujunen [00:22:25]: Niin, että siinä on jotain, että meidän pitäisi jotenkin pystyä ymmärtämään se, että mitä läpinäkyvyys tarkoittaa. Että se, kun viranhaltija hyväksyy sinun matkalaskusi, niin sitten me ajattelemme, että, nyt me katselemme, että mihin ajelet sillä taksilla. No tämä julkisuushan hoitaa sen homman, et sinun ei ehkä hirveästi tee mieli ...Mikko Rusama [00:22:42]: Iltasanomat huolehtii.Taru Tujunen [00:22:44]: Iltasanomat huolehtii sen.Mikko Rusama [00:22:46]: Niin, että olettaa, että se näkee, että miten minä matkustan.Taru Tujunen [00:22:48]: Kun se pointti on juuri tässä, kun siinä on kysymys siitä läpinäkyvyydestä, ja silloin tavallaan se, meidän pitäisi uskaltaa katsoa vähän eri tavalla näitä asioita. Ja ymmärrän todella hyvin, kun sanon tämän, että se on ihan todella paljon helpommin sanottu kuin tehty. Mutta minä luulen ihan oikeasti, että tehokkaampi valvoja, esimerkiksi vaikka niissä sinun taksimatkoissasi, joka on pieni ja hölmö esimerkki, mutta paljon tehokkaampi valvoja siinä on Iltasanomat tai julkinen keskustelu kuin joku virkamies, joka stamppaa sen ja katsoo, että vai niin, nyt hän on ajellut taksilla ja siitäkin on tullut kahdeksan euron lasku.Välike [00:23:20-00:23:36 musiikkia]Mikko Rusama [00:23:36]: Sinä mainitsit jo tuon, että Helsingin kaupungin visio on olla toimivin ja parhaiten digitalisaatiota hyödyntävä kaupunki, niin miten sinun mielestäsi digitalisaatio palvelee tätä hienoa visiota?Taru Tujunen [00:23:49]: Minä toivon, että se erityisesti muuttaa meidän tapaamme ajatella sitä, mitä kaupunki on. Uskon, että se voi olla parempia digitaalisia palveluita ilman muuta ja kaikkea sen tapaisia asioita, mutta minä toivon ihan erityisen paljon sitä, että se modernisoi meidän tapaamme ajatella sitä, mitä kunta tai kaupunki on. Kun kunnan perusideahan liittyy siihen, että se on ihmisten lähiyhteisö.Mikko Rusama [00:24:10]: Joo.Taru Tujunen [00:24:11]: Tai se on tavallaan palvelutuotantokone.Mikko Rusama [00:24:14]: Joo, kyllä.Taru Tujunen [00:24:15]: Ja meillähän on todella perinteinen tapa, ja se on pala ihmisten identiteettiä. Ja meillä on todella perinteinen tapa lähestyä ikään kuin sitä instituutiota, jota kutsutaan kunnaksi tai kaupungiksi.Mikko Rusama [00:24:24]: Miten sinä kuvaat sitä lähestymistapaa tällä hetkellä?Taru Tujunen [00:24:27]: Suomalainen kuntakenttähän on syntynyt siis silloin, kun hevosella on menty kirkkoon.Mikko Rusama [00:24:32]: Niin.Taru Tujunen [00:24:33]: Eikö niin?Mikko Rusama [00:24:33]: Niin.Taru Tujunen [00:24:33]: Ja tavallaan siinä on tapahtunut itse asiassa yllättävän vähän muutoksia suhteessa siihen. Totta kai meillä on tapahtunut kuntaliitoksia ja kaikkea, mutta tavallaan kuntahan on suurin piirtein määrittynyt sitä kautta, että mikä matka on päästy hevosella kirkkoon, niin sen kirkon ympärille on vedetty sellaiset rajat, että tämä on sitten tämä kunta ja tuo viereinen on toinen kunta.Mikko Rusama [00:24:49]: Niin, kyllä.Taru Tujunen [00:24:51]: Ja se on ollut sen identiteetin ydin ja se on ollut jotenkin sen, tavallaan määritellyt, keitä on me. Ja siitä tulee tämä lähiyhteisöelementti, ja siitä tulee tämän tyyppiset asiat. Ja sittemmin siihen on tullut tämä palvelutuotantopuoli mukaan, joka Suomessa on todella vahva. Ihan poikkeuk- ...Mikko Rusama [00:25:07]: 500 laissa määriteltyä tehtävää on valtava määrä.Taru Tujunen [00:25:10]: Kyllä.Mikko Rusama [00:25:11]: Ja sitten Helsinki on ottanut vielä 250 vapaaehtoista tehtävää, että Helsinki palvelee ensi henkäyksestä ihmisen viimeiseen henkäykseen.Taru Tujunen [00:25:18]: Kyllä, se on juuri näin.Mikko Rusama [00:25:19]: Ja kaikkea siltä väliltä, että se on ehkä yllätys, mikä on itsellenikin selvinnyt, että en edes ajatellut, miten laajaa tämä...Taru Tujunen [00:25:27]: Toiminta on.Mikko Rusama [00:25:27]: Toiminta on.Taru Tujunen [00:25:27]: Joo. Kyllä. Ja silloin siinä tavallaan oleellista on se, että miten kaupunki toimii ja tuottaa kaiken sen ensimmäisestä henkäyksestä sinne viimeiseen henkäykseen.Mikko Rusama [00:25:36]: Kyllä, juuri näin.Taru Tujunen [00:25:36]: Se on todella oleellinen osa sitä.Mikko Rusama [00:25:38]: On.Taru Tujunen [00:25:39]: Ja se pitäisi pystyä modernisoimaan, koska sitten se ongelma on tavallaan se, että jos et kykene silloin upgradeamaan sitä hommaa suhteessa siihen, mitä siellä toimintaympäristössä tapahtuu joka tapauksessa, niin tosi homma on se, että tämä häviää silloin. Ja minä olen sitä mieltä, että sillä on joku arvo kuitenkin, että meillä on olemassa julkista sektoria. Minä olen sitä mieltä, että sillä on jokin arvo, että meillä on tällaisia lähiyhteisöjä. Minä olen sitä mieltä, että näillä kunnilla on palvelutehtäviä, niin se on tärkeätä.Mikko Rusama [00:26:04]: Niin. Mitä sinä ajattelet siitä digistrategian ajatuksesta, että meidän pitää muuttua reaktiivisesta proaktiiviseksi kaupungiksi eli olla tällainen palvelutarvetta ennakoiva kaupunki, niin mitä ajatuksia tämä herättää?Taru Tujunen [00:26:19]: No minusta se on todella moderni tapa ajatella asiaa, eikö niin? Että sen sijaan, että me kauheasti teemme sitä, mitä joku muu sanoo, että meidän pitää tehdä. Ja silläkin me yritämme itse asiassa minimoida siis, let's face it, että jos me esimerkiksi mietimme sitä, vaikka palvelutuotantoa sosiaali- ja terveyssektorilla, niin oikeastihan se on niin, että kunnathan tekevät todella paljon töitä sen asian eteen, että ihmiset eivät esimerkiksi tulisi terveyskeskuksiin.Mikko Rusama [00:26:40]: Niin.Taru Tujunen [00:26:41]: Eikö niin? Joka on tavallaan vähän outoa. Se on outo lähtökohta. Kun sen sijaan niiden pitäisi tehdä hirveästi hommia sen eteen eli nythän se johtuu siitä, että me emme halua niitä ihmisiä sinne, kun he maksavat ja meillä ei ole tätä rahaa. Kun oikeastihan sen pitäisi olla niin, että me haluamme kaikki ihmiset tänne meille, että he eivät mene jonnekin muualle, koska me haluamme osoittaa, että me olemme kilpailukykyisiä, me teemme parempia, meiltä saa hyvää laatua. Että meidän pitäisi pystyä ihan aidosti muuttamaan sitä ajattelutapaa, että tämmöisissä kohdissa. Ja minä uskon, että digitalisaatio voisi olla siihen työkalu.Mikko Rusama [00:27:14]: Kyllä.Taru Tujunen [00:27:14]: Nythän me olemme tosi helposti sellaisessa defenssissa, että kun me suojaamme tätä meidän omaa juttuamme, itse asiassa sillä, et me rakennamme muureja. Ja sitten me olemme vähän sitä mieltä, että meidän palvelutuotantomme, emmekä ohjaa muualle. Ja me tavallaan suhtaudumme ikään kuin siten...Mikko Rusama [00:27:29]: Organisaatiolähtöisesti.Taru Tujunen [00:27:30]: Todella. Ja me suhtaudumme siihen vähän samalla tavalla, kun me ajattelemme, että no kyllä tämän globalisaation varmaan voi pysäyttää sillä, jos me rakentaisimme vaikka muurin tuohon rajalle, joka vaan sillä tavalla okei. Että ajatellen, että sitähän ei voi siis pysäyttää. Ei sitä pysty pysäyttämään Yhdysvaltojen presidenttikään, vaikka se haluaa tavallaan sellaista uskotella.Mikko Rusama [00:27:47]: Niin.Taru Tujunen [00:27:48]: Että se voisi. Ja vaikka sinä pystyisit vielä jonkun semmoisen pysäyttämään, niin sinä et pysty digitalisaatiota pysäyttämään, jolloin se, että teet organisaatiolähtöisesti, että katsot sisään päin, etkä ulospäin, niin se johtaa sitten todella helposti...Mikko Rusama [00:28:02]: Niin, niin. Uskotko niin, että sinä olet tällainen teknologiadeterministi eli uskot, että tämä muutos tapahtuu riippumatta siitä, mitä me teemme?Taru Tujunen [00:28:11]: Kyllä.Mikko Rusama [00:28:11]: Että me emme voi tehdä yhtikäs mitään.Taru Tujunen [00:28:13]: Minä uskon, et näin on. Minä uskon, että teknologia, joka tapauksessa se tulee siksi, että ihmiset haluavat ottaa käyttöön parempia palveluita.Mikko Rusama [00:28:23]: Okei.Taru Tujunen [00:28:23]: Ja silloin tavallaan se, et sinulla on joku...Mikko Rusama [00:28:24]: Positiivinen ajattelu.Taru Tujunen [00:28:26]: Kyllä. Ja se, että sinulla on silloin joku lainsäätäjä tai joku virkamies, joka sanoo, että me kiellämme tämän, niin en usko siihen.Mikko Rusama [00:28:33]: Ihmiset rupeaa kiertämään ja vaatimaan.Taru Tujunen [00:28:34]: Niin, minä uskoisin, että ihmiset ovat tänä päivänä fiksumpia, kyvykkäämpiä, kansainvälisempiä ja verkostoituneempia. Heillä on kaikilla tommoinen älypuhelin eli tietokone taskussa, missä he pystyvät tekemään todella paljon erilaisia asioita. Ja tämä ihmisten kyvykkyys johtaa siihen, et he tulevat tekemään asioita, he tulevat vaatimaan asioita, ja jotenkin se johtaa auktoriteettipelottomuuteen.Mikko Rusama [00:28:59]: Sinulla on positiivinen ihmiskuva.Taru Tujunen [00:29:01]: On minulla kyllä. Se on totta.Mikko Rusama [00:29:02]: Hyvä.[00:29:02-00:29:07 musiikkia]Välike [00:29:08]: Muutossankari.Mikko Rusama [00:29:11]: Tässä jaksossa muutossankari on Ahti-hanketta vetävä Mia Marttiini, joka pohtii työkseen muun muassa sitä, miten jakamistalouden voisi tuoda merelliseen Helsinkiin.Mia Marttiini [00:29:22]: Onneksi meri ja saaristo ja veneily ja kaikki, mitä siihen liittyy, niin ihmisillä on todella positiivisia haaveita siihen liittyen ja muisto. Minä olen oikeastaan tullut tänne julkiselle puolelle, Helsingin kaupunkiin, tekemään Ahti-projektia, joka on tämmöinen merellisen Helsingin yritysekosysteemihanke. Ja siinä pyritään muuttamaan niitä käytäntöjä, miten yleensä merellisiä resursseja käytetään, että kun Helsinki on historiallisesti tämmöinen saaristolaiskaupunki, että se on meidän dna:ssamme. Jotta tämä kukoistaisi, tämmöinen jakamistalous täällä kaupungin vesillä, niin täytyy myös olla näiden yritysten yhteistyötä eli sellainen vanhakantainen kilpailuasetelma on mennyttä maailmaa. Eli se, että tämä kukoistaisi, niin tarvitaan yhteistoimintaa ja nämä erilaiset tahot saman pöydän äärelle. Kuunnellaan niitä veneilijöitä ja veneettömiä ja kaupunkilaisia ja niitä erilaisia palveluntarjoajia, että mitä heiltä on aina puuttunut. Niitä kysymyksiä, että miksi tätä ei ole tehty. Minä haluaisin juuri tämmöisen. Ja antaa siihen sitten työpajoissa esimerkiksi työkaluja, että kehitetään juuri, mitä toivotaan. Se, mikä liittyy tähän jakamistalouteen ylipäätään, on, että voimme suositella toisiamme ja antaa palautetta, ja se kaikki on avoimesti saatavilla, niin on todella olennaista, kun tuolla vesillä on kuitenkin erityispiirteitä, mitä ei maissa ole. Toivoisin, että täällä olisi sellaista elävää, luonnollista, urbaania saaristolaiselämää. Ylipäätään veneilijöillä on tosi kiva auttamishenki toisilleen ihan perinteisesti, niin sen jakamista myöskin nuoremmille sukupolville, et he oppisivat hyville merimiestaidoille ja -tavoille, mutta myöskin sitten vanhemmille ja turisteille ja maakravuille, että mitä kaikkea kivaa tuolla voikaan tehdä, ja saada siitä merestä ikuisen ystävän. Sehän on ihan paratiisi, kun sitä kohtelee hyvin.Välike [00:31:30-00:31:38 musiikkia]Mikko Rusama [00:31:38]: Minä olen tykittänyt tosi paljon kysymyksiä, niin nyt sinä saat kysyä minulta ihan tasapuolisuuden vuoksi jonkun hyvän kysymyksen.Taru Tujunen [00:31:44]: Viihdytkö nykyisessä hommassasi?Mikko Rusama [00:31:46]: No viihtyminen on jännä tapa kysyä, että kaikkiin töihin ...Taru Tujunen [00:31:51]: Se ei ole sattumaa, että minä kysyn sanalla viihdytkö.Mikko Rusama [00:31:54]: Niin, mitä sinun mielestäsi viihtyminen tarkoittaa töissä?Taru Tujunen [00:31:56]: Niin siis minä uskon siihen, että tämä nopeasti muuttuva maailma tulee tarkoittamaan sitä, että ihmisten esimerkiksi sellaista kognitiivista kannattelukykyä tullaan, ihmisiltä tullaan vaatimaan siltä osin enemmän. Ja se johtuu tavallaan siitä, että yhä vähemmän meillä on sellaisia siiloja, jotka liittyvät työhön tai vapaa-aikaan tai tämän tyyppisiin asioihin, vaan ne ovat asioita, jotka menevät sikin sokin ja loiskuu toinen toisensa puoleen ...Mikko Rusama [00:32:17]: Joo.Taru Tujunen [00:32:17]: Ja siitä tulee kokonaisuus. Ja siinäkin kokonaisuudessa ihmisen pitäisi pystyä viihtymään.Mikko Rusama [00:32:23]: Minulle tämän työn ja vapaa-ajan raja on vähän hämärtynyt, ja teen työtä intohimolla. ja koen, että pystyn tässä tehtävässä parhaassa tapauksessa vaikuttamaan merkittävästi asioihin ihan positiivisella tavalla. Ja samalla kipuilen sen kanssa, että samalla, kun annan parhaat paukkuni töissä, niin perheeni on kärsinyt. Tämän tasapainon löytäminen ei ole mitenkään helppoa, että jos työ on plussalla, niin sitten taas perhe-elämä meinaa mennä miinuksen puolelle. Miten minä löydän tämän tasapainon, niin tässä on ehkä teemaa tälle tulevalle vuodelle, että miten tämä kokonaispaketti saadaan paremmin toimimaan. Ehkä sinulla olisi tähän loppuun joku hyvä vinkki minulle, tähän ...?Taru Tujunen [00:33:03]: En minä tiedä, onko minulla mitään hyvää vinkkiä. Minä voin antaa vertaistukea siihen.Mikko Rusama [00:33:05]: No ymmärrätkö sinä, mitä minä tarkoitan? Ei tämä nyt ihan helppoa ole kyllä.Taru Tujunen [00:33:10]: Joo, minä voin antaa vertaistukea tuohon asiaan.Mikko Rusama [00:33:13]: Mutta siis, no okei.Taru Tujunen [00:33:15]: Mutta, jos minulla on toinen kysymys, niin minä kysyisin sinulta, että ...Mikko Rusama [00:33:17]: No kysy sitten.Taru Tujunen [00:33:18]: Koetko tekeväsi merkityksellistä työtä?Mikko Rusama [00:33:20]: Koen. Koen, että kuntasektorilla pitäisi itse asiassa olla parhaat tekijät, koska me teemme yhteisten asioiden eteen töitä. Ja jos minä tätä isoa tankkeria pystyn reivaamaan uuteen suuntaan ja vaikuttamaan positiivisella tavalla omien työntekijöideni tai kaupunkilaisten elämään, niin koen siinä suurta merkityksellisyyttä. Se on ollut iso teema minun työurallani, että minä olen välillä kipuillut merkityksellisyyden kanssa, erityisesti työskennellessäni pelialalla. Minä mietin, että onko tässä mitään järkeä, että minä teen jotain pelejä.Taru Tujunen [00:33:51]: Mm, ymmärrän.Mikko Rusama [00:33:52]: Että kyllä tämä merkityksellisyys on ollut iso tekijä, minkä takia minä tulin tänne kaupunkiorganisaatioon töihin.Taru Tujunen [00:33:59]: Kiva kuulla.Mikko Rusama [00:34:00]: Kyllä. Miltä tämä on tuntunut tämä keskustelu?Taru Tujunen [00:34:03]: Ihan hyvältä, reippaalta muutoskeskustelulta.Mikko Rusama [00:34:07]: Hyvä.Taru Tujunen [00:34:08]: Miltä se on sinusta tuntunut?Mikko Rusama [00:34:09]: Minä en ollenkaan pysynyt käsikirjotuksessa, mutta ihan hauskaa oli.Taru Tujunen [00:34:13]: En tiedä, kumman vika se oli.Mikko Rusama [00:34:16]: Kiitos.Taru Tujunen [00:34:17]: Kiitos.Mikko Rusama [00:34:17]: Kiitos Taru.[00:34:18-00:34:27 musiikkia]Outro [00:34:28]: Tämä on siis maailman toimivin podcast. Jos tykkäsit tästä jaksosta, niin kerro siitä kaverille somessa ja voit lähettää palautetta myös sähköpostilla maailmantoimivinpodcast@hel.fi, yhdellä l:llä.[00:34:41-00:34:57 musiikkia]

[äänite päättyy]

Maailman toimivin podcast, jakso 8

[äänite alkaa]

Mikko Rusama [00:00:03]: Onko jotain muita salaisuuksia, joita haluat jakaa omasta elämästäsi? Muuta, kuin se, että tykkäät snookerista. Tai katsoa sitä.Teemu Roos [00:00:11]: No ehkä.. Niin. Jos ne ovat salaisuuksia, niin ehkä siihen on jokin syy sitten.Mikko Rusama [00:00:14]: Kyllä sinä tässä studiossa voit niistä kertoa.

Teemu Roos [00:00:15]: Niin, aivan. Ihan vain meidän kesken. Joo, joo.Intro [00:00:27]: Tämä on Maailman toimivin-podcast sinulle, joka olet kiinnostunut Helsingin kaupungin digitalisaatiosta ja kiinnostavista ihmisistä. Joka jaksossa on äärettömän kiinnostava vieras ja muutossankari.Mikko Rusama [00:00:48]: Minulla on tänään vieraana Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksen apulaisprofessori Teemu Roos, joka opettaa tekoälyä ja Data Scienceä - vai mikä se termi suomeksi on?Teemu Roos [00:01:02]: Datatiede.Mikko Rusama [00:00:59]: Datatiedettä. Teemu tietää poikkeuksellisen paljon tekoälystä, näin uskoisin, ja sen takia Teemu on täällä vieraanani.Mikko Rusama 00:01:27]: Alkukysymys tai -kommentti, että, voisin vaikka joka viikko olla jossain tekoälyseminaarissa tai -keskustelussa mukana ja koko aihe välillä vähän väsyttää. Onko tämä tekoäly vähän semmoista hypetystä, vai mitä ajattelet?Teemu Roos [00:01:45]: Ihan ensimmäiseksi minun täytyy sen verran korjata, että olen nyt vuodenvaihteesta alkaen ollut ihan professori, en apulaisprofessori.Mikko Rusama [00:01:52]: Hei, uusi esittely: Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteiden professori Teemu Roos on täällä vieraana. Kerro nyt vähän, että miten tähän pitäisi suhtautua, että tuntuu, että tekoälyä tulee nyt ovista ja ikkunoista ja puhetta on paljon. Onko tekoja?Teemu Roos [00:02:10]: No sehän on varmaan juuri se, mihin pitäisi päästä. Eli vähän syvemmälle siihen asiaan. Ja puhetta tosiaan on paljon, mutta harmillisen suuri osa siitä puheesta ei oikein perustu siihen, että olisi kovinkaan paljon ymmärrystä siitä edes sillä, joka siellä puhuu, välttämättä. Sehän tässä on se ongelma. Mielestäni sinänsä tekoälystä ei puhuta liikaa, mutta ehkä juuri se pinnallisuus on siinä se ongelma.Mikko Rusama [00:02:36]: Joo. Onko jotain sellaisia väärinkäsityksiä, joita ihmisillä on tekoälystä? Tai kun seuraat tätä julkista keskustelua, niin mitkä sellaiset asiat sinua henkilökohtaisesti ärsyttää, kun olet tätä aihetta opettanut monta vuotta yliopistossa, niin mitkä haluaisit oikaista?Teemu Roos [00:02:49]: Ehkä sellainen, mikä usein tulee vastaan ja on oikeastaan aina tullut vastaan, kun tekoälystä on puhuttu historian siipien havistessa, on sellainen, että meillä on todella paljon kaikkea scifi-painolastia siellä taustalla. Ja sen takia ihmiset ajattelevat, että tekoäly on sellainen, jonkinlainen olento, että se olisi jonkinlainen sähköaivo jossain ihmeen kuplivassa liemessä, jota sitten tökitään jollain ja sitä sitten haastatellaan, että mitä suuri tekoäly ajattelee tästä. En haluaisi, että ajattelu menee tähän, kun tekoäly on oikeastaan aika arkipäiväistä. Se on paljolti samaa, kuin mitä tilastotieteilijät esimerkiksi tekevät. Tilastotiedehän, sitähän ei pidetä tällaisena entiteettinä, joka ajattelee jostain jotain, vaan se on tieteenala ja tekoäly on myös tieteenala. Se on mielestäni se päällimmäinen harhakuvitelma ja se minua sillä tavalla vähän ärsyttää, koska tulee todella paljon sellaisia pelkoja, että voiko se tekoälyolento yhtäkkiä vaikka päättää, etteivät ihmiset olekaan hyvä juttu ja niistä täytyy päästä eroon, kuten erinäisissä scifi-elokuvissa on sitten käynyt.

Mikko Rusama [00:03:51]: Niin, tämä on mielenkiintoinen asia, että kun ajattelee lapsuuden suosikkielokuvia, niin Terminaattorihan on..Teemu Roos [00:04:00]: Niin, tottakai.Mikko Rusama [00:03:58]: Luuletko, että Terminaattori-elokuva, jossa koneet ottivat vallan ja ihmiset olivat hätää kärsimässä, on jotenkin muokannut tätä meidän ajatteluamme, kun puhutaan tekoälystä?Teemu Roos [00:04:09]: On ihan varmasti muokannut, koska se on niin valtavan suosittu ja rakastan sitä elokuvaa, se on todella hyvä elokuva ja tykkään Arskasta ja kaiken maailman tämmöisistä scifi-rymistelyistä, mutta se olisi todella tärkeää, että pystyisimme erottamaan, milloin mikä on faktaa ja mikä fiktiota.Mikko Rusama [00:04:27]: Vierailin viime vuonna Singularity-yliopistossa tuolla Piilaaksossa ja kun puhutaan tämmöisestä teknologisesta singulariteetista, siinä on kyse ilmeisesti siitä, että jossain vaiheessa voi tulla tilanne, että tekoäly kiihdyttää tämmöisen ihmiskunnan teknologisen kehityksen niin nopeaksi, etteivät ihmiset enää pysy perässä. Ja sitten ollaan aika lähellä, tai en tiedä, ollaanko lähellä tällaista Terminaattori-ajatusta, että koneet ottavat ikään kuin ylivallan ihmisistä ja ainakin joidenkin lähteiden mukaan osa tulevaisuudentutkijoista ennakoi, että tämä singulariteetti voisi tapahtua jo 2030 luvulla. Ei niin hirveän kaukana. Mitä ajattelet, onko tämä täysin haihattelua, tämä tämmöinen singulariteettiajattelu, vai onko tässä jotain syvempää totuutta?Teemu Roos [00:05:13]: Mitenhän sanoisin sen sopivan korrektisti, että en kyllä kauhean paljoa korvaani lotkauta sentyyppiselle, tälle singulariteetille ja puheelle jostain, että kaikki kasvaa eksponentiaalisesti ja muuta. Se tietty viisaus on totta kai siinä, että varaudutaan kaiken varalta erilaisiin asioihin ja en missään nimessä ole mikään ajatuspoliisi, joka sanoo, että älkää ajatelko tuollaisia ajatuksia, ne ovat tyhmiä, pahoja tai jotenkin mauttomia. Ihmiset saavat ajatella ja ihmiset saavat olla huolissaan, mistä he haluavat, mutta esimerkiksi nyt tämä Singularity University, joka on siis yliopisto vain nimeltänsä, eli nimenomaan sellainen isolla rahalla perustettu..

Mikko Rusama [00:05:55]: Niin, kyllä kyllä. Tutkii tämmöisiä eksponentiaalisia teknologioita.Teemu Roos [00:06:02]: Niin, joo. Nämä tämmöiset teemat, niillä yleensä saatetaan esimerkiksi myydä jotain asiaa, kuten esimerkiksi se Singularity University myy siis sitä kurssitustansa, mitä he siellä järjestävät. Monet muut tahot käyttävät sitä myöskin tämmöisen taivastelun ylläpitämiseen. Se syy, minkä takia en esimerkiksi ollenkaan usko siihen singulariteettiin ja en missään nimessä usko, että se 2030 olisi missään siellä päinkään, on se, että ne oikeastaan perustuvat pitkälti sellaiselle ajatukselle, että älykkyys tai kyvykkyys olisi jotenkin yksiulotteinen mittari. Vähän kuin lämpömittari, että tulee kylmää tai kuumaa ja sitten se voisi olla, että on paljon älyä tai vähän älyä. Ja ajatellaan, että se jotenkin kasvaisi ja jossain vaiheessa lähestyy ihmisen älykkyyttä, sitten saavuttaen ja mennen siitä ohi. Ja siinä vaiheessa tavallaan ihmiset putosivat kilpailusta, koska ne järjestelmät voivat tämän idean mukaan kehittään itse itseään nopeammin, kuin ihmiset taas pystyvät teknologiaa kehittämään. Mutta sehän on hassu ajatus oikeastaan, että älykkyys olisikin yksiulotteinen käsite, että jotkut ovat parempia tuossa ja toiset ovat parempia tässä. Tämä koskee tietysti ihmisiä, että meilläkin on omat vahvuutemme, eikä tässä nyt voi sillain, että jos me nyt pelaamme shakkia, niin sinä varmaan voitat minut, koska olen aika huono siinä, mutta sitten minä voin olla jossain muussa parempi. Tämä koskee ennen kaikkea tietokoneita tai tekoälyjärjestelmiä, että nyt kun mietitään vaikka sitä shakkiesimerkkiä, niin se Deep Blue-järjestelmä voitti silloin aikanaan ja oliko se 80-luvulla, kun meni ihmisten.. Tuli ikään kuin älykkäämpiä, jos shakkipelaaminen olisi se älykkyyden ainoa mittari, niin siinä vaiheessa oli jo älykkäämpiä.Mikko Rusama [00:07:43]: Niin. Vai oliko kyse älystä, vai kovasta laskutehosta?Teemu Roos [00:07:43]: Siis, no tämähän on toinen tämmöinen tekoälyyn liittyvä paradoksi, että aina kun ratkaistaan joku tekoälyongelma ja huomataan, että tämmöisillä algoritmeillä tämä nyt ratkeaa, niin sitten sanotaan, ettei se oikeastaan ollut sitä älyä, vaan algoritmi. Ja sitten, kuten tekoälyä sanotaankin, että se on kaikki ne sellaiset siistit jutut, joita ei vielä tietokoneilla edes osata tehdä. Mutta vielä palataksemme tuohon singulariteettiajatukseen, niin se on juuri mielestäni sen takia epärealistinen ajatus, että eihän ihminenkään ole yksinään kovin hyvä, pätevä tai kyvykäs, tai oikeastaan edes älykäs, vaan meillä täytyy olla koko tämä inhimillinen kulttuuri tässä ympärillämme. Me hyödynnämme valtavasti toistemme apua ja kulttuurin rakentamaa yhteistä, jaettua älykkyyttä. Ja jos jotenkin ajateltaisiin, että joku tietokone jossain kaapissa lähestyisi sitä älykkyyttä, niin se on kerta kaikkiaan mielestäni jotenkin hassu ajatus. En oikein saa edes kiinni siitä, että minkä takia tämä ajatus on jotenkin niin kutkuttava, että ihmiset tarrautuvat siihen.Mikko Rusama [00:08:45]: Niin, no joo. Eli tietokone voi olla kapealla, hyvin määritellyllä alueella tehokkaampi jossain..Teemu Roos [00:08:46]: Vaikka laskemaan. Vaikka laskemaan numeroita.Mikko Rusama [00:08:54]: Niin, kyllä kyllä.Teemu Roos [00:08:51]: Ethän sinä millään pysty kisaamaan Excelin kanssa.Mikko Rusama [00:08:53]: Mutta kun äly on niin monitahoinen käsite, kun on mielestäsi aika epätodennäköistä, että 2030 olisi vielä ihmisen veroisia toimijoita..Teemu Roos [00:09:05]: Joo, juuri näin. Ja vielä näin, että kun ihmiset kehittävät uutta teknologiaa.. Tämä singulateerin käsite liittyy nimenomaan siihen, että se teknologinen kehitys saattaisi kiihtyä sen takia, että tietokoneet pystyvät itse kehittämään tekoälyjärjestelmiä. Sellainen toiminta, mitä ihmiset tekevät, ei ole mitään sellaista yksinäisen neron puuhastelua ja sitten: "Heureka, keksin tekoälyn!" vaan se on sellaista yhteistyötä. Siinä rakennetaan tieteellisen tiedon ja monen muunkin hiljaisen, tai lausumattoman tiedon varaan ja sellainen toiminta on hirveän kaukana jostain, että se voitaisiin puristaa johonkin algoritmiin. Jokin algoritmi voisi ruveta optimoimaan jotain asiaa ja kiihdyttää sitä.Mikko Rusama [00:09:49]: Niin, niin.Välike [00:09:52]: Minä rakastan podcasteja ja sen takia haluan tehdä myös Maailman toimivinta podcastia, jotta taso säilyy.Mikko Rusama [00:09:59]: Mainitsit, että tekoäly on vähän niin kuin tilastotiedettä, niin nyt sinun pitäisi hieman avata tätä ajatusta.Teemu Roos [00:10:07]: No, tuo perustuu siihen, että nyt kun tekoäly on viime vuosina ja ehkä viimeisen vuosikymmenen aikana ottanut ihan valtavia harppauksia eteenpäin. Meille on tullut erilaisia, vaikka Naro-botit, tai meille on tullut kuvantunnistukseen ja kasvojentunnistukseen ja muuhun tämmöisiä ihan arjen teknologiassa vastaantulevia sovelluksia. Ne perustuvat käytännössä hyvin suurelta osin koneoppimiseen, joka on tekoälyn yksi osa-alue. Koneoppiminen tarkoittaa sitä, että me emme enää yritetäkään puristaa meidän aivan mahtavaa päässämme olevaa viisautta jonkinlaisiksi säännöiksi, joita koodaamalla saadaan aikaiseksi älykäs toiminto, vaan me teemmekin niin, että rakennetaan sellainen järjestelmä, joka oppii jostain esimerkeistä matkimaan meidän tekemiämme päätöksiä tai toimintoja, vaikka liikkeitä siinä robotiikassa. Siinä mielessä me alamme lähestymään sitä tilastotiedettä ja voimme lainata paljon tilastotieteestä pitkään tutkittua tiedettä ja menetelmiä. Siinähän on kyse siitä, että suuresta määrästä dataa puristetaan säännönmukaisuuksia ja opitaan ikään kuin siitä. Siinä kohtaa se ikään kuin osuu tilastotieteen kanssa samalle tontille.Mikko Rusama [00:11:13]: Lasketaan todennäköisyyksiä.Teemu Roos [00:11:18]: Sen takia tilastotiede ja todennäköisyydet ja muut ovat keskeisiä siinä, että siitä datasta aina löytyy vähän sattumalta jotain hämääviäkin säännönmukaisuuksia. Tutkimusalaanikin on juuri se, että yritetään tunnistaa mitkä piirteet tai näennäiset säännönmukaisuudet siinä datassa eivät olekaan oikeasti, vaan ne ovat ihan vain tilastollista sattumaa tai jotain kohinaa.Mikko Rusama [00:11:41]: Onko jotain muita sellaisia väärinkäsityksiä, jotka sinua ovat harmittaneet tai jotka haluaisit oikaista?

Teemu Roos [00:11:49]: No yksi on se, että Eurooppa olisi jotenkin tämmöinen taantumuksen linnake, jossa vaan..

Mikko Rusama [00:11:47]: Stagnaatiossa, että Kiina ja Yhdysvallat vie.Teemu Roos [00:11:49]: Kyllä. Kiina ja Yhdysvallat siellä käyvät jotain kilpavarustelua ja eurooppalaiset ovat nukkuneet Ruususen unta tässä. Erittäin suuri osa maailman tieteestä, tekoälyyn liittyvästä huippututkimuksesta, tulee Euroopasta. Kun katsoo niitä tieteellisiä julkaisuja vaikka, niin tällä hetkellä, kun lasketaan Euroopan maat yhteen, tulee enemmän kuin vaikka Yhdysvalloista. Ja moni ajattelee, että Euroopasta nyt muutama hassu tutkimus välillä tupsahtaa ja sitten niitä suolletaan siellä Googlen ja Facebookin ja Amazonin ja muiden valtavissa ipm:n tutkimuslaboratorioissa. Niin ei. Kyllä valtava määrä tutkimusta ja osaamista ja sitä tiedepohjaa, jonka päälle rakentaa, on Euroopassa. Meillä on ihan mahtavat saumat tällä hetkellä olla ihan siellä, cutting edge.Mikko Rusama [00:12:42]: Kun sinäkin olet puhunut tätä, että tekoäly arkipäiväistyy. Jos mietit omaa elämääsi, vaikka kulunutta viikkoa, niin missä kohtaa olet törmännyt tekoälyyn? Mitkä ovat sellaisia tyypillisiä kohtia elämässäsi, jossa on jollain tavalla tekoäly läsnä?Teemu Roos [00:12:56]: No kyllähän se kulkee tuolla taskussa, kun kantaa tuota matkapuhelinta, niin siinä on ihan valtava määrä erilaisia tekoälysovelluksia. Tottakai sitten jostain sinolin käsittelystä ja kuvanmuokkausalgoritmeista ja muista alkaen, mutta nämä keskeisimmät ja merkittävimmät tottakai ovat uutisten suosittelet ja erilaiset sosiaalisen median järjestelmät, jotka sitten suodattavat sitä tietoa meidän ruudulle, joka sitä kautta meidän silmiin ja meidän päähämme päätyy. Kyllähän se on sellainen aivan ratkaiseva portinvartijan rooli, että mitä tietoa vaikka sinun päähäsi päätyy maailmalla tapahtuvista asioista. Sinä et voi koko ajan kiertää maailmaa ja käydä katsomassa, mitä siellä tapahtuu. Sinun täytyy luottaa tiedonvälitykseen. Nyt, kun se tiedonvälitys tapahtuu sähköisesti ja siinä hyödynnetään erilaisia suodattimia tai filttereitä, näitä sosiaalisen median algoritmeilla vaikka, niin niillä algoritmeillä on sitä kautta aivan valtavasti valtaa. Ja nämä kaikki nivoutuvat läheisesti erilaisiin vaalivaikuttamiseen ja manipulaatioon ja vastaaviin ilmiöihin. Sitä kautta ne läpäisevät koko meidän yhteiskunnan. Se on tämmöinen todella arkinen juttu, sinulla on puhelimessa muutama sovellus, niin yhtäkkiä osoittautuukin, että sillä on aivan valtava vaikutus, miten meidän yhteiskunnat toimivat ja pysyvät kasassa.Mikko Rusama [00:14:19]: Oletko ollut huolestunut tämmöisistä fake news, tai jopa nykyään on tämmöisiä fake videoita, joissa esimerkiksi vaikka Vapaavuori saadaan sanomaan mitä tahansa ja se voidaan julkaista missä tahansa kanavassa..Teemu Roos [00:14:30]: Joo, Deep Fake.Mikko Rusama [00:14:33]: Joo, Deep Fake-videot. Mikä on oikea termi? Onko sille suomenkielistä vastinetta edes. Mutta..

Teemu Roos [00:14:38]: Niin, pitäisikö olla.Mikko Rusama [00:14:42]: Niin, kuka tahansa julkisuuden hahmo saadaan hyvin uskottavasti puhumaan mitä tarinaa tahansa. Miten näet, onko tämä huolestuttava ilmiö? Pitäisikö olla huolissaan?Teemu Roos [00:14:50]: Siis minä en ole sellainen ihminen, joka olisi vain, että ottakaa nyt iisisti, että me teknologiaihmiset hoidamme tämä homma, ettei tarvitse vaivata muiden päätä lainkaan. Kyllä minun mielestä kaikkien ihmisten pitäisi olla sen verran huolissaan, että ottaisi selvää, mistä tässä on kyse. Ja sitten näen tavallaan, että itse asiassa tämä saattaakin alkaa kääntymään positiiviselle puolelle sillä lailla, että ihmiset alkavat luottamaan siihen, että mistä tietolähteestä tämä tieto tuli. Tavallaan tätä voi verrata siihen, että minähän olen aina voinut kirjoittaa jonkun valheellisen tiedon. Minähän olen voinut kirjoittaa, että nyt pormestari Vapaavuori on sanonut, että tästä lähtien keskiviikot ovat aina vapaapäiviä ja olen voinut laittaa sen minne tahansa ja mennä jakamaan ihmisille, että katsokaa, tässä on tämä - eikö kukaan usko minua, jos näytän, että paperilapulla lukee näin? Ja nyt uskon, että jatkossa tulee käymään sama juttu, että sitten vasta, jos tulee jostain todella arvovaltaisesta tietolähteestä. On se sitten painettu teksti tai on se sitten videomateriaali, niin sitten ihmiset uskovat siihen.Mikko Rusama [00:15:54]: Lähdekritiikki, medialukutaito on tärkeä taito jatkossa.Teemu Roos [00:15:58]: Niin. Tämä tavallaan alleviivaa sitä, että jos ei sinulla ole sitä, niin sitten olet aivan kuin pässi narussa, että kuka tahansa pystyy johdattelemaan sinua ajattelemaan mitä hyvänsä. Ja kun ihmiset ymmärtävät, että nyt tähän on pakko kiinnittää huomiota, niin ehkä se jopa menee parempaan suuntaan.Mikko Rusama [00:16:13]: Mutta varmasti koulutus on tässä hirveän tärkeässä roolissa, että lisätään ihmisten ymmärrystä näistä asioita. Olet saanut hienon tittelin tässä hiljattain, olet vuoden Tivi-vaikuttaja, niin kerro, mistä tämmöisen hienon maininnan sai?Teemu Roos [00:16:27]: Joo, niin, no se oli tuo Tivi-lehti, joka valitsee ja on valinnut jo vaikka kuinka kauan tämmöisen tivi-vaikuttajan. Tietysti tuo vaikuttaja-sana on sinänsä, se voi tarkoittaa montaa asiaa. Jollekin se voi tarkoittaa jotain sosiaalisen median julkkista ja se, että minä en käytä itsestäni titteliä vaikuttaja tai influencer, tai muuta, mutta siinä mielessä tämä nimenomainen vaikuttajamaininta oli sellainen, joka lämmitti mieltä. Samoin viime vuonna, kun oli tämmöinen ProComin Vuoden viestintäteko-palkinto, joka tuli tuosta Elements of AI-kurssista. Ne ovat sellaisia todella mieltä lämmittäviä juttuja, koska tämmöinen tiedeviestintä ja valistustoiminta ei aina näy joka kerta siinä tavoitteenasettelussa, mitä ihmiset kulloinkin, missä ikinä työssä sitten toimivatkaan, niin jos eivät varsinaisesti ole viestijöitä ammatiltansa, niin sitten se vähän tuntuu olevan sellainen, että oman toimen ohessa jos nyt vähän jotain sosiaalisen median julkaisuja tekee, niin hyvä. Nämä mielestäni alleviivaavat sitä, että kuinka merkittävää koulutus ja nimenomaan jatkuva oppiminen ja tämmöinen valistus, kansan valistus ja sivistys, niin ne ovat kuitenkin merkittäviä asioita.Mikko Rusama [00:17:49]: Vielä kuulijoillekin täytyy siis kertoa, että tämä Elements of AI, tekoälyn perusteet -kurssi on kaikille ilmainen verkkokurssi. Ja myös Helsingin kaupungin digitaalinen johtoryhmä, jota vedän, päätti, että jokainen jäsen suorittaa tämän kurssin. Tämä kurssihan on ollut aika huikea käyntikortti myös maailmalla, että itse paljon olen matkustellut ja se on ollut aika hienoa kertoa, että hei, oletteko huomanneet, että täällä on ilmainen kurssi, joka on aika pätevä tekoälyn perusteita käsittelevä tekoälykurssi ja nyt on päätetty, että siellä käännetään kaikille EU-kielille ikään kuin Suomen EU-puheenjohtajakauden lahjana. Kerro nyt hieman, miten sait ajatuksen tämmöisestä kurssista ja miten se syntyi?Teemu Roos [00:18:36]: Lähtötilanne 2017 loppuvuodesta oli se, olin itse opettanut tekoälyä tietysti vuosikausia yliopistolla ja halunnut nimenomaan pitää kiinni siitä, että sitä opetetaan jo aika aikaisessa vaiheessa meidän opiskelijoillemme, eli ei siinä vaiheessa, kun he alkavat olla jo gradu-vaiheessa, vaan siinä vaiheessa, kun he ovat toisen vuoden opiskelijoita esimerkiksi. Eli se oli lähtökohta, että meillä oli valmiudet opettaa tekoälyä ja meillä oli niiden verkkokurssikokemusta siellä, löytyi ainakin sieltä samasta talosta. Ja sitten alkoi tämä Suomen tekoälyaika -ohjelma ja sen keskiössä oli tämmöinen, että sovelluksiin pitäisi saada lisää voimaa sillä, että saadaan mahdollisimman laajat kansanrintamat ymmärtämään, mistä tekoälyssä on kyse. Sieltä tuli sitten kyselyitä yliopistoille, että olisiko teillä mitään yleistajuista materiaalia tästä ja palaset loksahtivat siinä kohtaa paikoilleen. Ja sitten vielä tämmöinen tärkeä palanen loksahti tähän, että Reaktor -niminen softatalo oli muuttanut heidän päämajansa tuonne vastapäätä Portania ja päärakennusta ja siinä on se Tiedekulman rakennus, niin he majailevat siellä yläkerroksissa. Heidän kanssaan, kun vähän palaveerattiin ja mietittiin, että minkälaista tiiviimpää yhteistyötä voisimme tehdä, niin tämä nousi esiin. He totesivat heti, että tämä on todella tärkeä ja arvokas juttu ja he ovat valmiita laittamaan kovasti paukkuja tämmöisen asian toteuttamiseen. Jotenkin ne vaan palaset loksahtivat siinä tosi kivasti paikoilleen ja lähdettiin tekemään. Puoli vuotta siinä meni, aika pitkää päivää tuli kyllä tehtyä, että olisi ehkä ollut fiksumpaa käyttää vähän enemmän aikaa siihen, mutta olimme jotenkin niin innoissamme siitä hommasta kaikki ja se projekti ja kunnianhimo jotenkin kasvoi koko ajan sen aikana.Mikko Rusama [00:20:18]: Se on hieno esimerkki, miten yliopisto ja yritykset voivat tehdä yhteistyötä ja synnyttää tämmöisen, voisi sanoa, ilmiön. Onhan se tietynlainen ilmiö, että tämmöinen, varmasti tämmöisiä verkkokursseja on ollut maailmalla pilvin pimein, mutta tästä on noussut näin valtava suosio, että 330 000 on aloittanut kurssin. Onneksi olkoon.

Teemu Roos [00:20:48]: Joo.Mikko Rusama [00:20:59]: Mitä ajattelet, kun Helsingillä on tavoitteena olla maailman toimivin ja parhaiten digitalisaatiota edistävä kaupunki, niin miten näet, että tekoäly voi auttaa tämän tavoitteen saavuttamisessa?Teemu Roos [00:21:10]: En lähtisi ollenkaan lähestymään niin kuin top-down. Se, miten näkisin, että se voisi toimia, että ihmisille sanottaisiin, että tämä on tärkeä juttu ja ottaisin mukaan sen isomman kuvan, kuten vaikka digitalisaatio, eli se, että me hyödynnämme erilaisia järjestelmiä toiminnan tukena. Niin tuetaan ja sanotaan, että tämä on nyt tärkeää, että muistakaa pitää mielessä tämä juttu. Ja sitten tarjotaan osaamista ja työkaluja siihen, että sitten, kun tulee ideoita, niin niitä ideoita voidaan lähteä kokeilemaan. Ja sitten jaetaan niitä ideoita. Niin luotan siihen, että ne ihmiset, jotka ovat siellä sen sorvin ääressä tai soppakauhan varressa, ovat ne ihmiset, jotka tunnistavat ne tarpeet.Mikko Rusama [00:21:55]: Tämähän on meillä tämä lähestymistapa, että meillä on sellainen niin sanottu kokeilukiihdyttämö, jossa on tälläkin hetkellä seitsemän kokeilua liittyen tekoälyyn, että ihmiset ovat saaneet ehdottaa oikeita projekteja ja pieniä kokeiluja. Sieltä ollaan valittu parhaat ja niitä ollaan nyt toteuttamassa. Mutta kuten sanoit, niin mielestäni on tärkeää, että organisaatio ymmärtää sen potentiaalin, mikä datan ja tekoälyn hyödyntämisessä on. Yksi sellainen iso teema, mikä meillä on digistrategiassa, on tämä palveluntarvetta ennakoiva. Voimmeko me tulevaisuudessa palvella paljon ennakoivammin ja ikään kuin datan ja tekoälyn avulla tunnistaa palvelun- ja tiedontarvetta niin, ettei ihmisen tarvitse erikseen hakea apua, vaan se annetaan, kun sille on oikeasti tarve. Terveydenhuollossa tämmöinen ennaltaehkäisevä terveydenhuolto, jossa pystytään ehkä riskitekijät tunnistamaan aikaisemmin ja antamaan hoitoa, niin näen, että se on iso tulevaisuudensuunta, joka vastaa myös siihen skaalautuvuuden ja kustannustehokkuuden haasteeseen. Mitä ajatuksia tämmöinen palveluntarvetta ennakoiva kaupunki herättää?Teemu Roos [00:22:59]: Joo, kyllä pidän erittäin paljon tuosta ajatuksesta, että tekoälyllä voidaan ennakoida asioita. Sehän on tavallaan se, mihin tekoäly tällä hetkellä parhaiten nimenomaan taipuu. Eli tämmöisten ennustavien tai ennakoivien mallien rakentaminen ja ehkä jonkinlainen joidenkin toimintojen tai päätösten suunnittelu. Ilman, että me automatisoimme tai korvaamme ihmisten älyä tai työpanosta sillä, niin voimme tuoda yleensä siihen työn tueksi joitain tämmöisiä järjestelmiä, jotka vaikka suosittelevat, että olisikohan tästä apua tai tarvitsisitkohan mahdollisesti tämmöistä. Tuohon on olemassa paljon työkaluja ja paljon valmista suoraan kaupan hyllystä tällä hetkellä saatavaa tai jopa ilmaista open source-teknologiaa ja sen takia se voi olla juuri se kohta, mistä kannattaa lähteä liikkeelle.Mikko Rusama [00:23:48]: Mutta sitten me nopeasti menemme näihin eettisiin kysymyksiin ja lähestyn tätä teemaa myös kysymyksen kautta. Olisitko valmis antamaan kaupungille luvan hyödyntää terveystietojasi niin, että sinulle voitaisiin lähettää henkilökohtaisia terveyteen liittyviä suosituksia ja kutsua terveystarkastuksia, kun datan perusteella havaitaan, että olet vaarassa sairastua?Teemu Roos [00:24:07]: Kyllä varmaan olisin, mutta toisaalta ymmärrän, että monet ihmiset eivät olisi. Tottakai tässä täytyy olla aikalailla varovainen, mutta näen myös toisaalta, että siinä on valtavasti saavutettavaa toisaalta kaupunkien toimintojen tehostamiseen, mutta kyllä ihan yksilönkin kannalta voisi olla hyödyllistä. Ja tämän ympärille rakennetaan koko ajan paljon bisnestä, että meillä on erilaisia sovelluksia, jotka vaikka seuraavat meidän liikkumistamme. Nämä askelmittarit ja terveysteknologian tuotteet, joita monella on, niin kyllä ihmiset ovat varmasti huomanneet, että jos sitä tietoa luovuttaa toisen käyttöön, niin siitä voi itse saada jotain vastineeksi. Ja jotta tämä toimii, niin meidän täytyy pystyä pitämään yllä sitä luottamusta, ettei se tieto sitten vuoda ties minne ja sitä ei käytetä ties mihin.Mikko Rusama [00:25:02]: Joo, olen sanonutkin, että ilman luottamusta ei ole tekoälylle käyttöä. Ja tämä datan ja tekoälyn eettisten periaatteiden kirkastaminen on yksi meidän digitalisaation kärkkihankkeitamme ja tässä olemme suunnitelleet yhteistyötä kaupungin ja Helsingin yliopiston kanssa. Eli teille on tulossa jatkoa, tämmöinen Ethics of IA-kurssi, niin miten näet tämän etiikan merkityksen? Onko tärkeää tehdä tämmöinen kurssi?Teemu Roos [00:25:28]: Ei varmaan..Mikko Rusama [00:25:30]: Ja jos on, niin miksi se on tärkeää?

Teemu Roos [00:25:35]: On se kyllä tärkeää ja nimenomaan tässä on vähän saman tyyppinen ilmiö, kuin tekoälyssä yleisestikin, että puhetta ja parran pärinää riittää, mutta sitten usein se jää sellaiseksi mantramaiseksi, että vaan toistellaan jotain juttua ilman, että mennään sinne, että mitä tämä nyt oikeasti tarkoittaa ja millaisia valintoja meidän täytyy tehdä, jos haluamme noudattaa tämmöistä eettistä tavoitetta tai prinsiippiä, niin mitä me sitten emme voi tehdä, tai mitä me voimme tehdä ja mitkä ovat ikään kuin sen vaikutukset. Niiden avaaminen on mielestäni todella tärkeää. Tekoälyn etiikkaan liittyvää keskustelua on jo käyty pari vuotta todella aktiivisesti ja nyt on mielestäni korkea aika jo päästä vähän niin kuin sen ensimmäisen kierroksen jälkeen avaamaan sitä, että mitä se käytännössä tarkoittaa. Ja me haluamme tuoda tälle tukea.

Mikko Rusama [00:26:23]: Mitä se tarkoittaa arjen keskellä esimerkiksi virkamiehelle, joka tekee päätöksiä tai hankkii järjestelmiä?Teemu Roos 00:26:26]: No ne ovat ihan tämmöisiä konkreettisia juttuja. Vaikka, että miten vastuu jakautuu, jos jotain päätöksiä automatisoidaan ja miten pystytään jäljittämään se, että jos tulee jotain sanomista jälkikäteen, että on tehty vaikka jokin virheellinen päätös tai sellainen päätös, jonka joku haluaa kiistää. Täytyy pystyä perustelemaan se, että millä tavalla päätös on tehty, mihin se perustuu ja kuka siitä on vastuussa. Toisaalta, vaikka se data, joka on sinne järjestelmään syötetty, on oikeellista, tai että se järjestelmä itsessään on toteutettu niin, että se noudattaa niitä säännöksiä, joita sen edellytetään noudattavan. Ne ovat loppujen lopuksi ihan arkisia asioita, mutta valtavan tärkeitä, totta kai, että jokaisen oikeusturva taataan. Ja se mielestäni on nimenomaan se, että tästä halutaan verkkokurssi, eikä se, että kirjoittaisimme siitä jonkin tieteellisen selonteon tai selityksen jonnekin kaappiin pölyttymään on se, että me haluamme, että jokainen pääsee osallistumaan siihen keskusteluun. Me haluamme avata ne peruskäsitteet ja linkittää ne tämmöisiin käytännössä tärkeisiin asioihin, jotka liittyvät oikeusturvaan ja tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin, ja niin edespäin. Haluamme, että kaikki ovat tervetulleita siihen keskusteluun ja tavallaan avataan se keskustelu sitten mahdollisimman laajalle.Mikko Rusama [00:27:52]: Ja tässä on varmaankin ajatuksena se, että myöskin kaupunkiorganisaatiosta voitaisiin tuoda aitoja esimerkkejä, joista voitaisiin pohtia näitä eettisiä kysymyksiä.Välike [00:27:57]: Muutossankari.

Mikko Rusama [00:28:07]: Tämän jakson muutossankari on Kimmo Karhu, joka on Helsingin kaupungin uusi Head of Data, eli tiedolla johtamisen päällikkö. Kimmo aloitti vuoden alussa ja hänellä on tärkeä tehtävä johtaa kaupungin datastrategian määrittelyä ja toteutusta. Uskallan väittää, että Kimmo on yksi Suomen parhaita alustatalouden osaajia ja ymmärtää aika paljon datan ja tekoälyn hyödyntämisestä. Harva on väitellyt alustataloudesta ja Kimmo on ollut myös kirjoittamassa tämmöistä alustatalouden käsikirjaa. Kuullaanpa, mitä Kimmo kertoo.Kimmo Karhu[00:28:40]: Tämä on todella motivoivaa olla töissä kaupungilla, että täällä voidaan auttaa tosiaan niitä 600 000 kaupunkilaista ja tavallaan se, että jos me saamme lainsäädännön ja muiden puitteissa hyvillä eettisillä periaatteilla tehtyä ihmisille ennakoivia palveluita heidän ehdoillaan esimerkiksi vaikka sosiaali- ja terveyspuolella. Se on tavallaan todella win-win -tilanne, että kaupunki säästää rahaa ja ihmiset pysyvät terveempinä ja heidän elämänlaatunsa paranee. Että siinä on niinkun huikeita mahdollisuuksia. Tietysti huipputilanne olisi, jos me kykenisimme luomaan joitain sellaisia palveluja, joilla olisi tämmöinen lopputulos, että on yhdessä saavutettu huikea juttu. Tästä oli hyvä esimerkki vähän aikaa sitten julkisuudessa, meillä oli esikoulupaikan tämmöisestä proaktiivisesta ehdotuksesta perheille, jota kokeiltiin muutamille alueille Helsingille ja siinä oli ihan huikean hyvä tulos, että luokkaa 90 prosenttia vanhemmista hyväksyi sen ehdotuksen, joka tehtiin tästä esikoulupaikasta. Niin vastaavanlaisia mahdollisuuksia tehdä tämmöisiä ennakoivia palveluja ihmisen ehdolla on tässä meidän isossa palveluportfoliossa todella paljon. Tietysti me tarvitsemme jonkin verran ihan uusia resursseja, eli uudenlaista osaamista, tai sitten, että kaupungin sisällä saadaan ihmisiä koulutettua näiden uusien työkalujen taitajiksi. Nyt tosiaan tämä ensimmäinen iso asia, mitä ajetaan, on tämmöinen kokonaisdatastrategia ja se iso muutos, mikä meillä on nyt edessämme, on se, että meidän pitäisi saada ne meidän datavarantomme hyötykäyttöön. Me istumme aikamoisen aarrearkun päällä, eli tavallaan kaupunkilaisten koko elämä jossain mielessä pyörii niissä meidän järjestelmissämme ja siellä on huikea potentiaali ja mahdollisuus, jos me pystymme hyödyntämään paremmin sitä dataa.Mikko Rusama [00:30:43]: Olen nyt kysynyt sinulta monta kysymystä, niin haluatko sinä kysyä minulta jonkin kysymyksen?Teemu Roos [00:30:49]: Voisiko koulut jotenkin enemmän vielä tapahtua siellä koulurakennuksen ulkopuolella? Voisiko opiskelu tulla niin, että ne lapset eivät olisikaan siellä? Ehkä tämä on..Mikko Rusama [00:31:01]: Tottakai. Tuo on liian helppo kysymys. En ajattele, että oppiminen on sidottu johonkin seinien sisällä tapahtuvaksi, että nimenomaan nämä verkkokurssit ja tämmöiset mookit ovat tätä päivää ja nehän tarjoavat mahdollisuuksia miljoonille ihmisille tehdä sellaisia kursseja, joihin heillä ei olisi normaalisti mahdollisuuksia. Kyllä näen, että oppiminenkin on murroksessa ja myös jos menee tähän tekoälyyn ja mikä myös on Helsingissä keskustelussa, että voimmeko me luoda tämmöisiä henkilökohtaisia opinpolkuja. Eli tässähän tulee iso lupaus tekoälyn kautta, että sen sijaan, että kaikille annetaan samaa maksamakkaraa, niin voidaankin ottaa enemmän huomioon niitä yksilöllisiä eroja ja kiinnostuksenkohteita. Tässä näen aika ison potentiaalin.Teemu Roos [00:31:54]: Tuo on aika hyvä. Nyt keksin sillä aikaa toisenkin kysymyksen, nyt pääsen vähän vauhtiin. Meillä menee toinen tunti tässä.Mikko Rusama [00:31:58]: Okei, okei, kohta tuottaja ajaa meidät ulos täältä studiosta, mutta kerro.Teemu Roos [00:32:02]: Mennään sitten tuonne nurkalle puhumaan. Tuota, mitä Helsinki aikoo tehdä sen eteen, että digitaalinen Helsinki houkuttelisi ihmisiä entistä enemmän tulemaan? Ei sen takia, koska totta kai Helsinki on valtavan hieno kaupunki ja täällä on hienoa kaupunkia ja hienoa kulttuuria tuolla ulkona, niin kuin fyysistä kulttuuria, mutta voisiko digitaalinen Helsinki jotenkin olla sellainen asia, jonka takia ihmiset tulevat tänne ja sanoisivat, että ai, sinne kun pääsisi.Mikko Rusama [00:32:27]: Totta kai. Meillähän on digiohjelmassa tavoitteena muun muassa tämmöisen digitaalisen kaksosen luominen ja meillä on jo nyt konsepti nimeltään Virtuaalinen Helsinki, jota esiteltiin jo Slushissa tuossa vuosi sitten, niin uskon, että Helsinki voi olla alusta myös digitaalisesti. Jos ajatellaan tämmöistä virtuaaliturismia, niin uskon, että se tulee kasvamaan, jolloin tulevaisuudessa ennakoin, että turistit voivat tutustua Helsinkiin täysin virtuaalisesti ja käydä tietyissä konserteissa, näyttelyissä, tehdä ostoksia..Teemu Roos [00:32:53]: Tulla opiskelemaan?Mikko Rusama [00:32:58]: Jopa opiskelemaan, miksi ei. Me hyödynnetään vr:ää ja ar:ää ja kyllä näen siinä ison lupauksen. Mutta myös yrityksille, että virtuaalinen tai digitaalinen kaksonen, jos se avataan ekosysteemille, niin se voi mahdollistaa uudentyyppisiä liiketoimintamalleja ja kun me näitä tehdään, niin tämä Helsingin kaupunki on niin kiinnostava työpaikka, kun katsoo sitä koko palveluportfolio, niin tämä tulee houkuttelemaan parhaimmat osaajat tänne Helsingin kaupungille. Julkisella puolella pitää olla parhaat osaajat, koska tämä työ, mitä me teemme, on niin äärettömän merkityksellistä. Hei, sano vielä loppuun yksi asia, josta olet kaikista eniten innostunut, kun puhutaan tekoälystä? Juuri nyt?Teemu Roos [00:33:35]: Se, että se on niin hauskaa. Se yllättää, se nimenomaan, kun tämä määritelmä on, että siistit jutut, joita tietokoneella ei voi tehdä, niin sitten niitä voikin tehdä yllättäen. Minä esimerkiksi ihan lapsenomaisesti aina leikin tämmöisillä tekstigeneraattoreilla. Netissä on sellainen, kun menee vaikka talktransformet.com, sellainen verkko osoite, niin siellä on tämä uusi GPT2-tekstimalli, jolla voi leikkiä. Siihen voi kirjoittaa tekstiä, se toimii tällä hetkellä siellä niin kuin englanninkielisellä tekstillä, että jos siihen kirjoittaa vaikka, että tässä on resepti, miten valmistetaan mämmiä. Ja, no, laittaa siihen, että how to make mämmi. Niin sitten se vastaa sieltä, sieltä tulee ihan täyttä puppua, mutta jotenkin en tiedä..Mikko Rusama [00:34:21]: Uskottavaa puppua.Teemu Roos [00:34:24]: Niin, nimenomaan. Se on hämmentävää.Mikko Rusama [00:34:23]: Okei.Teemu Roos [00:34:24]: Niillä on hauska leikkiä siis. Se on, mikä minua tällä hetkellä kiehtoo, että tämmöinen leikinomaisuus ja hauskuus.Mikko Rusama [00:34:33]: Hei, huippua. Kiitos Teemu, että tulit vieraakseni. Oli todella kiinnostavaa jutella näitä asioita, toivon, että meillä tulee hyvää yhteistyötä yliopiston kanssa nyt tämän tekoälyn saralla.Teemu Roos [00:34:40]: Kiitos Mikko, ihan varmasti tulee.Mikko Rusama [00:34:45]: Hyvä, kiitos.Outro [00:34:55]: Tämä on siis Maailman toimivin-podcast. Jos tykkäsit jaksosta, niin kerro siitä kaverille sosiaalisessa mediassa. Voit lähettää palautetta myös sähköpostilla, maailmatoimivinpodcast@hel.fi. Yhdellä l:llä.

[äänite päättyy]

Maailman toimivin podcast, jakso 9

[äänite alkaa]

Jari Sarasvuo [00:00:02]: Jos pitäisi oikeasti lyödä vetoa, kuinka monta 18 kuukauden jaksoa sinä vielä kestät, niin minä sanon, että yhden. Yhden.Mikko Rusama [00:00:10]: Otetaanko veto?Jari Sarasvuo [00:00:12]: Minä olen hävinnyt näitä viime aikoina niin paljon, mutta...Mikko Rusama [00:00:14]: Oluesta.Jari Sarasvuo [00:00:15]: Minä mielelläni palaan...Mikko Rusama [00:00:16]: Lähdetkö oluelle 18 kuukauden kuluttua?Jari Sarasvuo [00:00:19]: Jos minun ei ole pakko juoda sitä olutta, niin minä vien sinut oluelle.Mikko Rusama [00:00:22]: Saat myös juoda... Sinä viet 18 kuukauden kuluttua, jos minä olen...Jari Sarasvuo [00:00:24]: Jos sinä olet vielä töissä siellä, niin minä vien sinut mielelläni.Mikko Rusama [00:00:26]: Kättä päälle.Jari Sarasvuo [00:00:27]: Kättä päälle. Mielelläni. Voin minä...Mikko Rusama [00:00:29]: Minun yksi vahvuuteni on tietynlainen sitkeys.Jari Sarasvuo [00:00:31]: Minä uskon tämän.Intro [00:00:36]: Tämä on Maailman toimivin podcast sinulle, joka olet kiinnostunut Helsingin kaupungin digitalisaatiosta ja kiinnostavista ihmisistä. Joka jaksossa on äärettömän kiinnostava vieras.Mikko Rusama [00:01:23]: Kello on kahdeksan ja me olemme Kauniaisissa Jari Sarasvuon saunarakennuksessa. Tarkoitus on keskustella kulttuurista ja miten muutoksesta saadaan pysyvää organisaatioissa. Yleensä kun minä esittelen ihmisiä... Jarin kohdalla oli sellainen ajatus, että minä en tiedä, tarvitseeko sinua ollenkaan esitellä. Toinen ajatus on tullut, kun olen miettinyt tätä jakson tekemistä. Tarvitaanko tässä hostia lainkaan? Tuntuu, että sinulla on ihmeellinen kyky puhua asiasta kuin asiasta vaikka monta tuntia, ja ihmiset kuuntelevat herkeämättä. Miten sinä sen teet?Jari Sarasvuo [00:02:03]: Perustuu valmistautumiseen. En minä puhu asiasta kuin asiasta tuntikaupalla niin, että minä laskisin sen ikuisiksi ajoiksi vaikka Yle Areenaan, ellen minä ole valmistautunut. Silti sinne eksyy ei ainoastaan huonosti ilmaistuja ajatuksia, vaan suorastaan välillä virheellisiä. Jos me puhumme työyhteisökulttuurista tai ihmisten yhteistyön kulttuurista, niin siitä minä pystyn puhumaan ilman sen kummempaa valmistautumista aika pitkään, koska se on leipälajini. Yleensä se, mikä vaikuttaa spontaanilta on valmistautumisen hedelmä.Mikko Rusama [00:02:39]: Minä opponoin. Vaikka valmistautuisi tosi hyvin johonkin juttuun, niin se ei tarkoita, että ihmiset kuuntelevat. Minulla on ainakin kokemus siitä, että ihmiset jotenkin... Sinä naulitset heidät paikalleen, ja he kuuntelevat sinua aivan herkeämättä. Tämä on jotenkin leimallista sinulle. Ei se ole pelkästään minun mielestäni hyvää valmistautumista. Onko se luojan antama lahja sinulle vai voiko tuon oppia?Jari Sarasvuo [00:03:05]: Tämä on yksi isoimpia aikamme kysymyksiä. Tämä pohdinta siitä, kumpi on ratkaisevassa roolissa, luonto vai harjoittelu. Tämähän on käyttäytymistieteilijöiden ja ylipäänsä ihmisyyttä pohtivien ihmisten syvä ja heitä jatkuvasti piinaava ajatus, nature or nurture. Tämä, mitä minä teen niin, että ihmiset haluavat sitä kuunnella ja ovat valmiita siitä maksamaan huimia summia. Eilen minä yritin hätyyttää yhden kyselijän pois sanomalla, että: "Tunti puhetta maksaa 8 000 plus ALV plus kulut". Se raukka yritti silti ostaa. Se ei ole armolahja. Se ei ole annettu. Se ei ole samanlainen asia kuin on ihmisillä, joilla on äärimmäinen musikaalisuus tai lauluääni, joka on käsittämättömän vangitseva. Tai urheilussa tai jossakin muussa inhimillisyyden korkeassa ilmenemistasossa. Tämä, mitä minä teen perustuu harjoitteluun. Tämä on opittua, mutta minä olen tehnyt sitä niin käsittämättömän määrän viimeiset 30 vuotta, että se alkaa näyttää joistakin ihmisistä siltä, että se tapahtuu täysin spontaanisti. Todellakin niin kuin sanoit, että ikään kuin se olisi eräänlainen armolahja, että minut olisi syntymässä voideltu. Näin ei ole. Minun elämäni ensimmäiset julkiset esiintymiset ovat olleet suorastaan traumaattisia. Ne ovat menneet tavattoman huonosti ja päättyneet semmoiseen niin syvään häpeähaavaan, että minä en varmaan vieläkään ole siitä toennut, mutta sen päälle on tullut paljon onnistumisia ja myös ohjausta. Minä olen saanut palautetta. Kun sitä on tehnyt tarpeeksi, niin se vaan perustuu siihen, että aineisto on moneen kertaan testattu ja kokeiltu, ja minä olen improvisoinut sen ympärille. Nyt se vaikuttaa tuolta.Mikko Rusama [00:05:08]: Sinulla on kyky naulita huomio hyvän valmistelun ja kokemuksen kautta. Näetkö sinä, että sinä saat aikaan pysyvää muutosta ihmisissä ja toisaalta pysyvää muutosta ehkä organisaatioissa?Jari Sarasvuo [00:05:22]: Joo. Toisinaan. En joka kerta. Riippuu esimerkiksi minun kiinnostuksen asteestani, mutta kun minä olen itse oikealla asenteella liikenteessä, niin aika ennustettavasti.Mikko Rusama [00:05:34]: Mikä siihen sinun asenteeseesi vaikuttaa? Mikä on se menestystekijä, että... Sinä sanoit, että sinä joskus onnistut, joskus et. Oletko sinä tunnistanut jotain tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että sinun työsi on erityisen vaikuttavaa?Jari Sarasvuo [00:05:49]: Häpeä tunnustaa, mutta minulla on tämmöisiä... Se ei ole siis narsismia, mutta minulla hetkittäin esiintyy narsistisia tunnesäätelyhäiriöitä, jotka ilmenevät esimerkiksi sillä tavalla, että... Tämä on kauhistuttava ihmiskuva. Minun työni ja meidän työmme... Kun kuitenkin tänäkin vuonna maksamme yli 300 ihmiselle palkkaa, niin minun työni arvo on asiakkaan herraonnen armoilla.Mikko Rusama [00:06:22]: Asiakkaan herraonnen armoilla?Jari Sarasvuo [00:06:25]: Meidän työmme arvo, mitä muutosta me saamme aikaiseksi, miten hyödyllistä se on, miten paljon me luomme hyvää, on asiakkaan herraonnen armoilla. Tarkoittaa sitä, että... Kyllä me saamme ihmiset pysähtymään. Me saamme ihmiset harkitsemaan parempia vaihtoehtoja. Me saamme ihmiset kokeilemaan muutosta, mutta mitään läpimurtoa tai pysyvästi korkeammalle tasolle asettuvaa kulttuurillista muutosta on turha toivoa, jos asiakkaalla on huono herraonni eli siellä on heikko johto. Jos olisikin niin, että me voisimme marssia sisään ja johdon moraalisesta kypsyystasosta piittaamatta tuottaa toivotun muutoksen, niin sittenhän tämä olisi mahtavaa. Se ei ikävä kyllä ole niin. Kaikkien kulttuurien lasikatto on valtaapitävien kypsyys. Valtaapitävien kypsyys asettaa rajan. Se asettaa katon sille, mille tasolle kulttuuri voi nousta. Minun täytyy sanoa, että minä aistin varhain, että ei ole tosissaan tuo johto. Se ei ole valmis tekemään uhrauksia. Se ei ole valmis särkymään. Niin kuin sanassakin sanotaan, että: "Pyhä henki menee vain särkyneeseen sydämeen". Se, minkä suhteen johto ei ole valmis murtumaan, ei tapahdu siinä kulttuurissa.Mikko Rusama [00:07:44]: Kiinnostaa minua tuo teema, että minkälainen on hyvä herra. Mitä alttius särkymiseen tarkoittaa käytännössä?Jari Sarasvuo [00:07:56]: Se, jolla on paljon valtaa, kieroutuu. Särkyminen on sitä, että siihen kieroutuneeseen hapettomaan muottiin tulee säröjä ja ihminen on valmis. Oikeasti se on kreikaksi metanoia. Metanoia tarkoittaa parannusta. On mahdollista pysäyttää valtaapitävä johto, niin että he pysähtyvät, katuvat ja muuttavat sydämensä.Mikko Rusama [00:08:19]: Sinulla on paljon valtaa. Miten sinä olet estänyt sinun oman kieroutumisesi?Jari Sarasvuo [00:08:23]: En minä olekaan estänyt sitä, mutta minä olen oppinut sen kanssa elämään ja hillitsemään sitä. Se on kuin alkoholismi tai heroiiniaddiktio. Se ei koskaan jätä ihmistä, mutta jos päivittäin tekee työtä sen eteen, että pysyisi ihmisenä, niin ne oireet... Alkoholismi on hyvä vertauskuva. Alkoholismi on krooninen tappava sairaus, jonka oireet saa kuriin pidättäytymällä juomisesta ja tekemällä raittiustyötä. Sanotaan, että ensin pitää lopettaa ryyppääminen ja sen jälkeen alkaa hitaasti raitistua. Pitää muistaa, että sinä olet aina sairas elämäsi loppuun asti.Mikko Rusama [00:09:03]: Kyllä. Näin minä olen ymmärtänyt.Jari Sarasvuo [00:09:05]: Tämän tietävät heroiininarkkarit ja valta on... Alkoholismi on kontrollisairaus ja häpeäsairaus samalla tavalla kuin valta. Valtaan liittyy aina häpeä. Vastaus sinun kysymykseesi on, että minä olen luonut ja sallinut semmoisen kulttuurin ja suorastaan rakenteen syntyä ympärilleni, joka koettaa pitää minua ihmisenä.Mikko Rusama [00:09:28]: Eli johtajan pitää ympäröidä itsensä viisailla ihmisillä, jotka pitävät jalat maassa ja katsovat, ettei liikaa ylpisty ja kusi nouse päähän?Jari Sarasvuo [00:09:38]: Memento mori. Tämä on asia kuin... Roomahan rakennettiin raiskaamalla ja ryöstämällä. Kun nämä ryöstöretket päättyivät, eli joku roomalainen kenraali oli tehnyt taas iskun jonnekin Galliaan tai germaaniheimoihin, hän tuli takaisin ja järjestettiin triumfi. Siellä oli orja, joka suputti sen kenraalin korvaan: "Memento mori, muista kuolevaisuutesi", eli nyt sinä olet suosittu. Nyt sinua palvotaan. Sinä olet käynyt ryöstämässä, raiskaamassa ja tuonut kalleuksia Roomaan ja kylvät sitä kansaan. Muista, että sinä olet kuolevainen ihminen. Kun ihminen unohtaa kuolevaisuutensa eli hän alkaa kuvitella olevansa jotain muuta kuin ihminen kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan, sillä hetkellä ihminen kuvittelee olevansa jumalan kaltainen. Kaikissa näissä moraaliopeissa on aina ajatus, että jumalat eivät siedä sitä, että ihminen kohottautuu jumalten tasolle. Ne tuottavat sille hybrikseen sairastuneelle johtajalle nemesiksen eli vihollisen. Tämä on sama asia. Ei se miksikään ole muuttunut. Siihen aikaan uskottiin vain tämmöisiin taruolentoihin. Nyt ongelma on, että tähän liittyvä sivistys on välillä vähän ohuessa vaikka Amerikassa.Välike [00:10:55]: Minä rakastan podcasteja ja sen takia haluan tehdä myös Maailman toimivinta podcastia, jotta taso säilyy.Mikko Rusama [00:11:07]: Ehkä se kiinnostava kysymys on, että kun puhuimme tästä, miten sinä olet oppinut olemaan hirveän vaikuttava. Onko siinä ollut jotain sellaisia isoja muutoshetkiä, jotka ovat saaneet valitsemaan tämän polun? Mitkä siihen ovat vaikuttaneet?Jari Sarasvuo [00:11:18]: Totta kai on ollut isoja muutoshetkiä. Todellinen muutos ilmenee usein hyvin spontaanin ja ihmeen kaltaisena äkillisenä tapahtumana. Se on jotain, mitä me emme pysty hallitsemaan. Se on luonteeltaan kaoottinen, hyvin usein yllättävä. Se, mitä kutsutaan muutosjohtamiseksi, mikä on minusta irvokas termi. Muutos on voima, joka on ihmisen kyvykkyyksien ulkopuolella. Se pitäisi ensinnäkin nyt koettaa tajuta. Muutos ei ole ihmisen mahdin alla, vaan...Mikko Rusama [00:11:57]: Mitä se tarkoittaa? Minä en heti ymmärrä tuota ajatusta. Väitätkö sinä, että ihminen ei voi vaikuttaa...Jari Sarasvuo [00:12:03]: Varsinkin kun sinä keskeytät, niin et sinä voikaan ymmärtää.Mikko Rusama [00:12:05]: Anteeksi.Jari Sarasvuo [00:12:06]: Muutosjohtaminen pitää sisällään ajatuksen niin kuin sinä voisit hallita maailman spontaaneita ilmiöitä tai vääjäämättömyyden logiikkoja. Sitten on erikseen kehitys, mutta muutos luo uuden tilanteen. Asiat jatkuvat radallaan, ja sitten tulee muutos. Siihen tulee semmoinen impulssi. Sen muutoksen jälkeen... Muutoksen olemus on, että se ei ole meidän hallittavissamme. Minulla voi olla... Ei tietääkseni ole, mutta minulla voi olla syöpä esimerkiksi. Väestön virtausta pääkaupunkiseudulle ei millään politiikalla voida estää. Ei mitenkään. Tämä ajatus, että maksetaan ihmisten talojen romuttamisesta verovaroista rahaa, jotta pääkaupunkiseudulle ei tulisi lisää veronmaksajia. Saatanan saatana, miten lohduttoman tyhmä ja ideologi sinä voit olla? Suomen autioituminen on noin 50 vuotta myöhässä Ruotsia ja Kanadaa.Mikko Rusama [00:13:11]: Tämä on vääjäämätön ilmiö.Jari Sarasvuo [00:13:11]: On olemassa vääjäämättömyyksiä.Mikko Rusama [00:13:13]: Aluepolitiikalla ei ole mitään voimaa?Jari Sarasvuo [00:13:16]: On. Kyllä sinä voit hidastaa hirvittävällä kustannuksella sitä. Sinä voit estää sitä. Sinä voit pyrkiä sitä patoamaan, mutta ei se sitä asiaa muuta miksikään. Se itse vääjäämättömyyden logiikka tekee työnsä. Siihen voidaan hakata kuinka paljon tahansa velkarahaa, mutta ei se muutu. Sama asia tässä muutoksessa, että itse muutos... On olemassa tämmöisiä ilmiöitä, jotka eivät ole ihmisen mahdin alaisia. Sen jälkeen syntyy uusi kehitysura. Sitä voi johtaa. Se on johdettavissa.Mikko Rusama [00:13:49]: Sinä puhut tällaisista vääjäämättömistä voimista, jotka vievät meitä riippumatta siitä, mitä teemme. Miten sinä näet... Digitalisaatio on varmaan yksi tämmöinen vääjäämätön voima?Jari Sarasvuo [00:14:00]: Se on yksi niistä. Kyllä.Mikko Rusama [00:14:02]: Jos ajattelet nyt Helsingin kaupunkia, niin mitkä ovat ne sellaiset vääjäämättömät voimat, joita sinun mielestäsi ei tällä hetkellä riittävän hyvin ymmärretä? Jotka tulevat muuttamaan joka tapauksessa, vaikka olisi mitä fläppiapinoita heiluttamassa organisaatioissa käsiään. Mikä tapahtuu joka tapauksessa? Mitä me emme ole hiffanneet?Jari Sarasvuo [00:14:22]: Ensinnäkin se, että hallinto vastaa hitaammin ja huonommin väestön muuttuviin tarpeisiin. Se on yksi niistä.Mikko Rusama [00:14:27]: Mihin perustuu tämä sinun ajatuksesi?Jari Sarasvuo [00:14:30]: Siihen, että koneisto on virkavaltainen ja ajattelee mieluummin sääntöjen kuin ratkaisujen kautta. Näkyy esimerkiksi rakentamisen johtamisessa tai... Totta kai sosiaaliturvassa ja monissa muissa asioissa. Helsinki ei ole pahimmasta päästä. Toistuvasti pääkaupunkiseudulla on ilmiö, että virkamiehet lymyilevät virkamieslain takana. He aina sanovat, että: "Minä en voi, koska laki". Minä sanon, että: "Oletko sinä lukenut sen lain? Oletko viime aikoina lukenut sitä lakia?". Se laki on kirjoitettu viisaasti. Siellä sanotaan, että: "Virkamiehellä on suuri valta tehdä omia päätöksiä oman ammattitaitonsa nojalla". Niin kauan kuin ei tee rikoksia. Niin kauan kuin ei aja omaa etuaan tai kirjaimellisesti riko lakia. He saavat itse päättää, koska he ovat ammattilaisia. Heihin luotetaan. Ei se laki kiellä virkamiehiä tekemästä viisaita päätöksiä. Se on monessa tilanteessa keppihevonen, jolla perustellaan sitä, miksi ei asioita voida tehdä niin kuin olisi kaikille hyväksi.Mikko Rusama [00:15:39]: Mikä se juurisyy tähän asiaan on? Mikä se ongelma on tässä? Miksi näin on? Mikä pitäisi muuttua, että ollaan enemmän asiakaslähtöisiä ja pystytään nopeammin reagoimaan niihin vääjäämättömiin ilmiöihin, joita tapahtuu?Jari Sarasvuo [00:15:56]: Tämä olisi helppo piirtää, mutta tämä on podcast, niin tätä on vaikea piirtää. On olemassa yksi semmoinen hyvin yksinkertainen nelikenttä.Mikko Rusama [00:16:05]: Pitääkö sinulle antaa paperia, niin sitten me voimme ottaa kuvan siitä?Jari Sarasvuo [00:16:06]: Ei. Minä osaan selittää sen myös. Se ei vaan avaudu kuulijalle, kun sitä ei pysty visualisoimaan. En ole vielä tavannut johtajaa, joka olisi siitä eri mieltä. Kun minä piirrän sen lapulle, niin he sanovat, että: "Joo, tämä on meidän tilanteemme ja tähän me tarvitsemme apua tai tämän pitää muuttua". Kun sinä kysyit, että mikä se juurisyy on, niin se on vääjäämättömyyden logiikka. Aluksi valta synnyttää kulttuuria. Kulttuuri synnyttää rakennetta. Rakenne ajaa tilanteeseen, jossa toiminta muuttuu aina vaan sirpaloituvammaksi. Se on vähemmän ja vähemmän yhteistä toimintaa. Siellä eri hallinnon alat alkavat toteuttaa oman alansa valtamandaatin suojelua, eivätkä tee erilaisten hallinnon alojen horisontaalista arvomuodostusta. Siinä käy niin, että toiminta muuttuu villiksi, tilanneohjautuneeksi tai traditio-ohjautuneeksi. Päätöksenteko hajautuu. Valta liukenee, ja toiminta on aina vaan enemmän sen organisaation osaa palvelevaa, missä se päättäjä sattuu olemaan. Se on kestämätön tilanne.Mikko Rusama [00:17:14]: Organisaatiosta tulee itseään ylläpitävä ja se unohtaa perustehtävänsä, asiakkaan palvelemisen?Jari Sarasvuo [00:17:19]: Kyllä. Näin käy. Siihen perustuu tämä väite, joka on hyvin helposti toteen osoitettavissa lähes missä tahansa kypsässä organisaatiossa. Organisaatio imee valtaa pois johdon dynamiikalta.Mikko Rusama [00:17:34]: Tuo on sillä tavalla jännä ajatus, että toisaalta Helsingissä on 38 000 työntekijää, niin joitain organisaatioita on pakko olla. Jotain rakennetta pitää olla. Kun sinä synnytät rakenteen, niin sinä tavallaan sanot, että: "Nyt johdon kyky johtaa häviää, kun organisaatio imee itselleen vallan ja rupeaa olemaan itseään ylläpitävä voima".Jari Sarasvuo [00:17:53]: Nyt täytyy korjata kaksi olennaista virheoletusta tuossa sinun kysymyksessäsi. Ei johdon valta kokonaan häviä tietenkään.Mikko Rusama [00:18:04]: Ei tietenkään.Jari Sarasvuo [00:18:04]: Jan Vapaavuorella on edelleen valtaa, vaikka esimerkiksi luottamushenkilöstö estää pääkaupunkiseudun kehitystä ja ajaa siellä ihan järjenvastaisia juttuja. Hänellä on silti valtaa. Sitten toinen. Ei rakenne väärin ole. En minä koeta sanoa, että pitäisi olla ilman... Rakenne on välttämätön.Mikko Rusama [00:18:22]: Totta kai joku rakenne on.Jari Sarasvuo [00:18:25]: Se on aina välttämätön. Jos ei ole mitään sääntöjä eikä keinoa käyttää viisaasti resursseja rakenteen kautta, niin se homma hajoaa. Kulttuuri on itsessään aika villi, äärimmäisen dynaaminen, kaoottinen, uutta luova voima, mutta se pitää valjastaa. Rakenne valjastaa kulttuurin. Rakenne on kuin laki, veroprosentti, organisaatiokuva tai valtaan perustuva direktio-oikeus, sääntö. Se on rakenne. Se on rakenne. On erikseen kulttuuri, joka päättää siitä, mitä ihmiset tekevät. Kulttuuri on salainen sopimus siitä, mitä ihmiset stressattuna tekevät. Nyt täytyy ymmärtää. Se on käsittämättömän väkevä voima, mutta se ei ole ontologisesti olemassa. Se ei ole materiaalisesti olemassa.Mikko Rusama [00:19:34]: Jos tämä kulttuuri on näkymätöntä, niin mistä se oikein koostuu tämmöisessä organisaatiossa? Jos ajattelet Helsingin kaupunkia, niin siellä on kapellimestarista karjakkoon erilaisia työtehtäviä. Mikä on se... Se on jotenkin todella hähmöinen asia. Onko siellä edes yhtenäistä kulttuuria? Vai onko siellä 100 tai 1 000 erilaista kulttuuria?Jari Sarasvuo [00:20:00]: Minun on nyt pakko kysyä, että onko Helsingin kaupungilla karjakko töissä?Mikko Rusama [00:20:04]: Näin minä olen ymmärtänyt.Jari Sarasvuo [00:20:04]: Mahtavaa. Kaikkea ei ole vielä menetetty.Mikko Rusama [00:20:08]: Minä en ole tavannut, mutta tällaisen huhun minä olen kuullut.Jari Sarasvuo [00:20:12]: Minä rupesin yhtäkkiä miettimään, että: "Niin, varmaan siellä Viikin koetilalla on pakko..."Mikko Rusama [00:20:16]: Näin minä kuvittelen, että... Tällaisen olen kuullut.Jari Sarasvuo [00:20:18]: Mahtavaa. Riemastuttavaa.Mikko Rusama [00:20:22]: Tämä on minun mielestäni mielenkiintoinen kysymys. Mikä se näkymätön on, kun puhutaan näin isosta organisaatiosta? Mitä se tarkoittaa?Jari Sarasvuo [00:20:31]: Ensinnäkin todetaan, että kapellimestarin ja karjakon kulttuurinen ympäristö on erilainen. Ne eivät ole sama asia.Mikko Rusama [00:20:38]: Totta kai. Sen minä uskon.Jari Sarasvuo [00:20:42]: Toinen ohjautuu todellisuudesta ja toinen ohjautuu taiteesta. Se on ihan selvä asia. Eihän kapellimestari toteuta mekaanisesti partituuria ainoastaan, vaan hän ammentaa... Nimenomaan hän ammentaa sieltä tuonpuoleisesta. Hän tekee taidetta. Karjakko. Siinäkin on taidekomponentti, mutta hänellä paljon enemmän ohjaus syntyy todellisuudesta. Tässä tapauksessa lehmien tarpeista tai mahdollisista esimerkiksi sairauksista tai hoivarytmistä. Tietenkin myös Helsingin kaupungin työntekijöiden kulttuureita on useita. Siellä on semmoisia kulttuurikeskittymiä tai... On olemassa jokin, joka on yhtenäinen. Yhteinen nimittäjä, jota hallitaan symboleilla.Mikko Rusama [00:21:28]: Mikä on symboli? Onko se...Jari Sarasvuo [00:21:30]: Symboli on kreikkaa ja tarkoittaa "yhdessä sovittua". Esimerkiksi Helsingin kaupungin uusi ilme on symboli.Mikko Rusama [00:21:35]: Brändi-ilme.Jari Sarasvuo [00:21:37]: Vaikka, jos sitä halutaan käyttää.Mikko Rusama [00:21:40]: Vaakuna.Jari Sarasvuo [00:21:41]: Joo. Voi siitä käyttää semmoistakin sanaa, mutta oikeasti on kysymys kaupungin ilmeestä. Se symboliikka, joka yhdistää ihmisiä, jotka ovat Helsingin kaupungilla töissä. Se synnyttää osan siitä. On olemassa sellainenkin kulttuurin taso kuin Helsingin kaupungin työntekijät. Sitten on tehtäväriippuvainen kulttuuri. Nyt on pääkaupunkiseudulla ollut lumeton talvi, mutta kaksi edellistä talvea ovat olleet aika runsaslumisia. Silloin niillä ihmisillä, jotka pitävät teitä kunnossa, on eri kulttuuri kuin esimerkiksi niillä ihmisillä, jotka suunnittelevat liikenneratkaisuja. Niillä on yhteneväisyyksiäkin. Pelkästään että ymmärtää, mitkä ovat eri ammattiryhmien tehtävät ja tarkoitustaso, eli mihin teleologisiin päämääriin pyritään. Ymmärtäminen, mikä kulttuuri niitä ohjaa. Kulttuuri on kuitenkin ohjaava voima. Se on tärkeä ymmärtää. Tietenkin säännöillä on myös vaikutus. Se on merkittävä vaikutus, mutta ihminen ohjautuu salaisuudestaan käsin. Suurin osa ihmisten valinnoista on heille itselleen tiedostamattomia ja niihin vaikuttavat sosiaaliset tilanteet enemmän kuin ihmisten omat tahtotilat. Ihmisiä, jotka tahdonvaltaisesti pystyvät valintojaan ohjaamaan on olemassa. Heitä on hyvin vähän. Hekin ovat näiden sosiaalisten voimien alla. Tämän opiskelu missä tahansa työyhteisössä olisi ensisijaista. Näiden näkymättömien voimien opiskelu.Mikko Rusama [00:23:18]: Sinä olet sanonut, että: "Tarinankerronta on vanhin johtamisen muoto ja edelleen se tapa, jolla maailmanhistoriaa muokataan". Tämä on mielenkiintoinen ajatus. Jos sinä ajattelet Helsingin kaupunkia, niin minkälaista tarinaa meidän pitäisi kertoa? Jos me haluamme tulla kaupunkistrategian mukaan yhdeksi maailman toimivimmaksi kaupungiksi, joka parhaiten hyödyntää digitalisaation mahdollisuuksia, niin mikä se tarina pitäisi olla, jolla tämä muokataan? On muutenkin kiinnostava kysymys tämä tarina. Onko kyse puheesta loppujen lopuksi, kun halutaan muuttaa asioita? Mikä on se tarina, mikä meidän pitäisi kertoa?Jari Sarasvuo [00:23:55]: Ihmiset elävät sekä todellisuudessa että tarinassa. Jos sinä elät tarinoissa voittopuolisesti, niin sinä menetät mielenterveytesi. Sinusta tulee ideologi tai pimeä. Ja impotentti. Jos elää vain tarinoissa ja ote todellisuuteen heikkenee, tulee mielenterveysongelmia. Sen takia esimerkiksi lääkärit nykyisin neuvovat, että jos ihmisellä on vaikka masennusta, on hyvä lähteä luontoon. Todellisuus on taas se, että sinä olet tekemisissä kellon, ruokavalion, liikunnan ja ihmissuhteiden... On todellisuutta, että sinä olet tuossa. Eikö niin? Se ei ole minun pääni tarina.Mikko Rusama [00:24:35]: Se on totta.Jari Sarasvuo [00:24:36]: Tämä, että menee tarina ja todellisuus sekaisin, johtaa tämmöisiin ideologisiin oikosulkuihin. Siitä seuraa, että kaupungilla on välillä vähän vaikeata kertoa, että mikä on se näky, mitä me yritämme toteuttaa. Mitä tarkoittaa maailman toimivin kaupunki? Mitä se tarkoittaa? Mitä helvettiä sinä yrität sanoa, kun sinä sanot, että: "Meidän visio on tehdä tästä maailman toimivin kaupunki"? Mitä sinä sillä koetat sanoa? Mikä on maailman toimivin kaupunki?Mikko Rusama [00:25:06]: Tämähän pitää kysyä jokaiselta ihmiseltä erikseen. Tämähän tarkoittaa erilaisia asioita.Jari Sarasvuo [00:25:10]: Ei. Nyt me olemme just tässä kakofoniassa.Mikko Rusama [00:25:18]: Perustele. Koska onhan...Jari Sarasvuo [00:25:20]: Ei ole sattumaa, että esimerkiksi tässä viisauskirjallisuudessa... On ihmisiä, jotka ymmärtävät kulttuuria jopa syvemmin kuin me kaksi. Lähes mahdoton uskoa, mutta näin on. On olemassa myös, Mikko, meitä lahjakkaampia ihmisiä. Meitä enemmän asiaan perehtyneitä ihmisiä. Ei ole sattumaa, että eri kulttuureissa on aina kirjoitettu, että: "Siellä, missä ei ole näkyä, siellä kansat hukkuvat". Jos ei ole kansoja yhdistävää näkyä, ne kadottavat toisensa. Ne ajautuvat kadotukseen. Kaaoksen tilaan, missä ne riitelevät keskenään ja mitään järkevää ei pysty enää tekemään. Se tarinahan jatkuu. Mitä tarkoittaa, että: "Siellä, missä ei ole näkyä, siellä kansat hukkuvat"? Se jatkuu niin, että kansan pitäisi kuunnella profeettaa. On olemassa ihmisiä, joiden näyt ovat parempia kuin että sinä kuuntelet kaikkien ihmisten erilaisia oikkuja ja huonosti pohdittuja ajatuksia. Sori nyt vaan. Kyllä se näin on, että joku jossakin vaiheessa tietenkin yhteistyön ja dialogin kautta pystyy formuloimaan sen näyn.Mikko Rusama [00:26:30]: Niin kuin Mooses. Luvattu maa.Jari Sarasvuo [00:26:32]: Esimerkiksi Mooses. Eivät muuten tykänneet nämä juutalaiset lähteä sieltä.

Mikko Rusama [00:26:38]: Eihän se ole kivaa lähteä autiomaahan.Jari Sarasvuo [00:26:39]: Eivät he halunneet sinne lähteä. Siihen piti tappaa vastasyntyneitä lapsia ja tuoda tauteja. Kaikkea paskaa tehtiin ennen kuin oli pakko... Ulkoinen paine. Huomaatko?Mikko Rusama [00:26:51]: Siinä oli ulkoinen paine, mutta myös näky.Jari Sarasvuo [00:26:53]: Oli näky.Haastattelija 1 [00:26:54]: Onko johtajalle tärkeä tehtävä muodostaa näky luvatusta maasta ja kertoa tarina paremmasta tulevaisuudesta?Jari Sarasvuo [00:27:01]: Totta kai. Johtajan yksi keskeinen tehtävä on tuottaa yhteisiä merkityksiä. Se on johtajan duuni. Tuottaa merkityksiä, jotka saavat ihmiset vetämään samaan suuntaan eikä eri suuntaan. Tässä täytyy aina varoa sitä, miten ideologinen sinä olet. Meillä on aina tämä tasapaino tarinan ja todellisuuden vallalla. On realiteetteja, joiden suhteen meidän täytyy vain hyväksyä, että tämä tarina on itse asiassa toksinen suhteessa realiteettiin.Mikko Rusama [00:27:32]: Eikö tämä ristiriita aja asioita eteenpäin?Jari Sarasvuo [00:27:34]: Kyllä.Mikko Rusama [00:27:36]: Eli ilman tuota jännitettä ei päästä eteenpäin?Jari Sarasvuo [00:27:38]: Totta.Mikko Rusama [00:27:39]: Nyt minä en ymmärrä. Jotenkin sinä nostat esiin, että on jollain tavalla huono homma, että tässä on näin iso gäppi tarinan ja todellisuuden välillä, mutta toisaalta...Jari Sarasvuo [00:27:50]: Tietenkin minua vituttaa katsoa, miten menevät Tukholma ja sivistysvaltioiden kaupungit eteenpäin. Minusta on kauheata katsoa sitä kehitystä, mikä Suomessa on käynnissä. Me näemme koko ajan, mikä olisi mahdollista muualla. Me näemme, mikä olisi mahdollista meillekin, kun me vaan katsoisimme, mitä muut tekevät. Totta kai se jännite on välttämätön. Totta kai tarvitaan teesi ja antiteesi. Siitä syntyy synteesi. Tietenkin pitää olla vastavoimia. Pitää olla check and balances. Kaikki tämä on välttämätöntä. Pitää olla dialogi. Dialogihan tarkoittaa... Kun dia on "irti", logos on tietenkin tässä tapauksessa "järki". Irrallaan olevat järjet törmäytetään. Keskusteluhan on sitä, että ei ole minun tapaani tehdä oikein eikä sinun tapaasi tehdä oikein, vaan on yhdessä löydettävä tapa tehdä oikein.Mikko Rusama [00:29:03]: Jos puhutaan kaupungin kulttuurista, niin on ehkä semmoinen yksi haaste, että virkamiehen suurin ongelma on, että jos hän rikkoo hallintosääntöä. Vähemmän tärkeätä on välillä se, että... Tärkeätä on, että asiat tehdään oikein. Ei välttämättä se, että tehdään oikeita asioita. Tämä on varmaan sellainen iso kulttuurimuutos. Miten rohkaista ihmisiä kokeilemaan... Hyväksymään sen, että välillä epäonnistuu? Tämä on yksi minun mielestäni iso teema kulttuurimuutoksessa. Miten asiakaslähtöisten kokeilujen kautta voidaan löytää uusia keinoja palvella asiakkaita, kaupunkilaisia, yrityksiä?Jari Sarasvuo [00:29:38]: Tuo loppuläppä oli ihan turha. Tuo on tuommoista kehityspornoa, mutta se alku oli hyvä.Mikko Rusama [00:29:44]: Alku oli hyvä?Jari Sarasvuo [00:29:44]: Joo. Katso, kun se on olemassa jo. Mahdatko sinä tietää, miten vaikeata on panna virkamies viralta? Viranhaltija. Tiedätkö sinä, miten vaikeata on irtisanoa virkamies tai viranhaltija?Mikko Rusama [00:29:57]: Olen minä tämmöistä keissiä nyt tässä seurannut.Jari Sarasvuo [00:29:58]: Se on melko vaikeata. Katso, kun siellä on jo se vapaus kokeilla. Se laki on itse asiassa aika viisaasti kirjoitettu. Heillähän on mahdollisuus. He sanovat, että: "Ei pysty, ei uskalla". Säännöt syrjäyttävät ajattelun, koska on virkamieslaki ja niin poispäin. Mikset sinä kokeile, koska ei sinua saa viralta, ellet sinä tee laittomuuksia? Menet vain ja teet. Meillä on ongelma, että osa heistä on niin degeneroituneita, että eivät he halua niitä kokeiluja. He haluavat vaan siis... He käyvät töissä ja haaveilevat eläkkeestä, jota avoin sektori rahoittaa. Me tulemme suureen ongelmaan, että jos et sinä vaihda väkeä, niin jengi ei vaihda asenteitaan. Se on iso juttu. Niin kauan kuin me olemme sitä mieltä, että esimerkiksi työpaikka on subjektiivinen oikeus, niin ei tuota pysty muuttamaan. Silti minä haluan sanoa, että siellä on se liikkumatila nyt jo. Sen taakse meneminen ja väittäminen, että: "Minulla ei ole liikkumatilaa". Se on soopaa. Siellä pitää löytää nämä bright spots. Siellä on semmoisia ihmisiä. Tiedän tämän omasta kokemuksestani. Siellä on älyttömän hyviä ihmisiä, jotka nyt jo ovat aktivisteja. He ovat nyt jo kapinallisia. He nyt jo haluavat haastaa sitä rakennetta ja tuottaa toimivia palveluita kaupunkilaisille. Heidän pitäisi saada suojaa. Valitettavasti on tullut Helsingin kaupunkia palveltua. Siellähän on ihmisiä, jotka... Tiesitkö muuten, että julkisella sektorilla on enemmän työperäisiä mielenterveyshäiriöitä ja kiusaamista kuin avoimen sektorilla?Mikko Rusama [00:31:34]: En tiennyt.Jari Sarasvuo [00:31:35]: Mikset tiennyt? Tämä on tunnettu fakta. Missä ovat nämä ennenaikaiset työkyvyttömyyseläkkeet, jotka ovat mielenterveysperusteisia? Missä on työpaikkakiusaaminen? Missä on henkistä väkivaltaa? Julkinen sektori kunnostautuu tässä. Oletko sinä koskaan ajatellut, mistä johtuu, että työelämän helvetti on seurakuntayhtymät? Minusta on jotenkin paradoksaalisesti huvittavaa, että työelämän helvetti on seurakuntayhtymät. Sitten ovat nämä virastot. Minkä takia tämmöisissä sääntöohjatuissa hierarkioissa on niin hirveästi kiusaamista, rääkkäämistä ja ennenaikaisia työkyvyttömyyseläkkeitä masennusperusteisesti? Minkähän takia sitä on paljon vähemmän avoimessa sektorissa?Mikko Rusama [00:32:18]: Yksi varmaan on, että kun on elinikäinen oikeus työpaikkaan, sen vaihtaminen on valtava kynnys. Yksityisellä sektorilla kynnys vaihtaa saattaa olla pienempi.Jari Sarasvuo [00:32:31]: Yksi on se. Toden totta ovat nämä ylipitkät työurat. On nimenomaan tämä vaihtuvuuden kynnys. Se on ihan itsestään selvää. Ihmiset uusiutuvat uusien ihmisten kautta. Kaikilla vaiheilla on tekijänsä. Kulttuuri ei elävöidy, jos siellä on samat tekijät. Siellä pitää olla vaihtuvuutta. Sinä et voi rekrytoida uutta, ellet sinä poista vanhaa. Jos sinä rekrytoit uutta ilman, että poistat vanhaa, syntyy vakavia ongelmia. He uudet, jotka sinne tulevat, eivät kestä sitä. Sinäkin olet ollut vasta 18 kuukautta.Mikko Rusama [00:33:01]: Joo. Sitä luokkaa.Jari Sarasvuo [00:33:02]: Niin. Jos pitäisi oikeasti lyödä vetoa, kuinka monta 18 kuukauden jaksoa sinä vielä kestät, niin minä sanon, että yhden. Yhden.Mikko Rusama [00:33:13]: Otetaanko veto?Jari Sarasvuo [00:33:14]: Minä olen hävinnyt näitä viime aikoina niin paljon, mutta...Mikko Rusama [00:33:16]: Oluesta.Jari Sarasvuo [00:33:17]: Minä mielelläni palaan...Mikko Rusama [00:33:18]: Lähdetkö oluelle 18 kuukauden kuluttua?Jari Sarasvuo [00:33:21]: Jos minun ei ole pakko juoda sitä olutta, niin minä vien sinut oluelle.Mikko Rusama [00:33:23]: Saat myös juoda... Sinä viet 18 kuukauden kuluttua, jos minä olen...Jari Sarasvuo [00:33:26]: Jos sinä olet vielä töissä siellä, niin minä vien sinut mielelläni.Mikko Rusama [00:33:28]: Kättä päälle.Jari Sarasvuo [00:33:29]: Kättä päälle. Mielelläni. Voin minä...Mikko Rusama [00:33:31]: Minun yksi vahvuuteni on tietynlainen sitkeys.Jari Sarasvuo [00:33:33]: Minä uskon tämän. Minä uskon tämän ilman muuta.Mikko Rusama [00:33:37]: Minulla on purpose. Minä koen, että minä teen merkityksellistä työtä.Jari Sarasvuo [00:33:40]: Mieti, kuinka paljon siellä on myös muita, joilla on niin ikään merkityksellinen... Heillä on tunne tarkoituksesta ja silti he katkeavat siellä. Se osittain johtuu siitä, että... Nyt me tulemme siihen ytimeen, miksi on niin paljon työpaikkakiusaamista, rääkkäämistä, masennusta, burnoutia ja tämmöistä. Sen takia, että sitä ohjataan tarkoituksella. Sitä ei ohjata purposella. Sitä ohjataan säännöillä, hierarkioilla ja traditioilla. Traditio tukehduttaa tulevaisuuden. Tarkoitus synnyttää tulevaisuuden. Tämä on juuri se ongelma. Minä mielelläni käyn sinun kanssasi syömässä, jos sinä olet vielä Helsingin kaupungilla töissä 18 kuukauden kuluttua.Mikko Rusama [00:34:19]: Syömässäkin? Emmekö menekään juomaan?Jari Sarasvuo [00:34:20]: Voimme me syödäkin.Mikko Rusama [00:34:24]: Sinä alat Jari lämmetä, mutta meillä loppuu kohta aika.Jari Sarasvuo [00:34:27]: Se on totta.Mikko Rusama [00:34:27]: Minun on pakko muistuttaa, koska sinulle tulee seuraavia vieraita.Jari Sarasvuo [00:34:29]: Minun todellakin on pakko lopettaa, mutta totean tähän vain, että jos asioita ohjataan traditioista, säännöistä ja hierarkioista käsin, ihmiset tukehtuvat. Jos asioita ohjataan tarkoituksesta käsin, se on kuin teleologiaa. Mikä on tämän toiminnan... Mikä on Helsingin kaupungin tarkoitus? Silloin ihmisillä on toivoa ja he hengittävät. Tietenkin sinulla on ratkaiseva rooli, mutta nykyrakenteessa digitalisaatio ei tuota niitä hyötyjä, mitkä ovat välttämättömiä.Mikko Rusama [00:34:59]: Tämä on minun mielestäni myös kaupungin vahvuus. On paljon ihmisiä, jotka näkevät, että on merkityksellisyys ja tarkoitus heidän työssään. Jos tämä valjastetaan vahvemmin muutokseen, niin minä näen, että se on yksi voimatekijä. Vai onko?Jari Sarasvuo [00:35:12]: Totta kai.Mikko Rusama [00:35:12]: Minulla jäi semmoinen olo, että tätä olisi pitänyt jaksaa vielä... Sinä rupesit vasta lämpenemään tuossa...Jari Sarasvuo [00:35:16]: Joo. Minä olen mahdoton, minä myönnän.Mikko Rusama [00:35:19]: Kiitos Jari.Outro [00:35:30]: Tämä on siis Maailman toimivin podcast. Jos tykkäsit tästä jaksosta, niin kerro siitä kaverille somessa ja voit lähettää palautetta myös sähköpostilla maailmantoimivinpodcast@hel.fi yhdellä ällällä.

[äänite päättyy]

Luonnos